Löpinää lauantai-illan ratoksi

Hani on reissussa Savonlinna suunnalla ja minä kärvistelen täällä kotona osittain vielä selkäkipuisena. Harmin kun en päässyt mukaan, no ehkäpä me vielä ehdimme yhdessäkin reissuun. Selkä alkaa olla jo hieman parempi, vasen jalka on polvesta alaspäin käytännössä tunnoton ja oikeaa puolta vihloo satunnaisen epäsäännöllisesti silloin tällöin. Iskiashermo on edelleenkin jossain määrin puristuksissa, mutta pahimpiin hetkiin verrattuna olo on nyt loistava. Pystyn nukkumaan ja jopa tekemään arkiaskareitakin, huumelääkkeitäkään ei ole tarvinnut syödä enää entiseen tahtiin. Voisin jopa kuvitella pääseväni töihin maanantaina.

Katselen ja kuuntelen tässä Euroviisun karsintoja ja ihmettelen oikeasti voiko noista yhtään kappaletta pistää edustamaan Suomea. HUH. Uskomattomia tekeleitä, suomalaista vinkuvonku-iskelmää tai muuten vaan onnetonta ähkinää. Oikeasti tulee kovasti myötähäpeän tunteita joidenkin esiintyjien kohdalla, mutta katsotaan nyt kuka sinne loppujen lopuksi pääsee. Joku jossain mainitsi Remusta tulevan mieleen Klonkku... voisin jopa olla asiasta samaa mieltä. Suomen kielikään ei ehkä ole se paras valinta moisiin pippaloihin. Kunhan se edustaja ei ole Sillanpää, eikä Kansa, eikä Remu, eikä tuokaa... äh eli loppujen lopuksi ihan se ja sama. Antakaa edes uusille tuulille ja esiintyjille mahdollisuus, jookosta?

Eilen järkytystä minulle aiheutti uutiset Joensuusta ja Abloyn tehdaspalo. Taannoin menneisyydessä (vuosia sitten) olin jopa moisessa puljussa töissä, joten paikat olivat minulle kovinkin tuttuja. Nykyisin muutama kaveri on yhä töissä samaisessa tehtaassa eli teki oikeasti häijyä katsella koruttomia televisiokuvia palaneesta osista tehtaalla. Uutiset Yt-neuvotteluista tehtaalla olivat jo muutama päivä sitten yllättäviä, saatikka sitten heti tämä uutinen. Henkilökohtaisesti hätätiedote televisiossa oli varsin pelottavaa, mietin vaan onko tulevaisuudessa mahdollisuutta valita alueet minne moinen hälytys annetaan/näytetään. Luulen, että ainakin Joensuun ulkopuolisia ihmisiä hätätiedote on ärsyttänyt suunnattomasti.

Ja kun viime aikoina olen kaikesta närkästynyt tai järkyttynyt, niin marmatanpa tästäkin. Mielestäni Tanja on varsin viehättävä persoona monellakin tapaa ja sallittakoon hänen pitää siviilielämänsä yksityisenä, oli hänen kumppaninsa sitten mies tai nainen. Ihan sama mulle. Tykkään kyllä tästä naisesta kovasti, eli en tietty pahoillani olisi, vaikka hän tytöistä tykkäisikin. ;)

En nyt voi alkoholia nykyisten myrkkyhuumelääkkeiden kanssa nauttia, eli menen lipittämään sitten tuota alkoholitonta leikki-sidua paremman puutteessa. Jos vaikka niin pääsisi vähän tuohon fiilikseen lauantai-illasta.

Mikä ihmisiä vaivaa

Itkin taas. Tällä kertaa en omaa oloani tai kipuani, vaan netin syövereistä lukemiani tarinoita eläinten kaltoinkohteluista. Yksi humalainen tappaa koiransa tiputtamalla sen 12-kerroksesta parvekkeelta maahan, toinen hullu päättää opettaa puolivuotiasta koiranpentua vasaralla hakkaamalla, yksi kasvattaja "unohtaa "ruokkia brassejaan ja joista kolme kuolee nälkään ja yksi ilmeisesti selvisi hengissä.
En tunne tarinoita tarkemmin, en henkilöitä tekojen takana enkä alan harrastajia, mutta aina kun viattomat elämet kärsii niin kysymys kuuluu MIKSI? Äskettäin oli myös mediassa jälleen kerran juttuja lantaan hautautuneista nautaeläimistä Etelä-Savossa...

Niin. Eipä tuohon voi mitään sanoa. Mitä kävi myös sen miehen ja isän mielessä joka tiputti lapsensa sillalta 58m jokeen keskellä aamuruuhkaa. Isän kaksi muuta lasta katsoivat autosta kuin isä tiputti tyttärensä alas...

Ehkä joskus olisi hyväksi olla vaan poissa kaikista mediosta, sulkea silmänsä ja korvansa ja leikkiä onnellisen tietämätöntä kaikesta siitä mitä ympärillä tapahtuu.

Kovin itkuisaa ja ikävää

Enpä muista koskaan itkeneeni näin kovasti kivun takia, mutta viime yönä minun piti purra tyynyä ja itkeä fyysistä tuskaa pois. Vahvimmat myrkkylääkkeet olivat keittiössä ja minä sängyssä ja eipä se matka sängystä helpotuksen tuovien lääkkeiden luo ollut kovinkaan helppo taivaltaa/raahustaa/hiipiä. Jokainen kääntyminen, nousu ja liike piti miettiä etukäteen ja tehdä varoen ja vessassa käyntikin on oma rituaalinsa ja erikoisuutensa. Eli kivut jatkuvat, mutta onneksi riittävä määrä tabuja vei aamuyöllä tuntuman alaruumiista kokonaan pois ja saatoin jopa horrostaa hieman. Hani soitti yöllä kovimman kipuiluni aikana minulle ja meinasi jo hädissään soittaa minulle ambulanssin, sen verran tuskaiselta, hätäiseltä ja sekopäiseltä olin ilmeisesti kuulostanut. Niin-n ja minunko pitäisi olla ensi viikolla töissä työkuntoisena ja täysin kuntoutuneena?

Ilostumisen aiheita elämään toi tänään juttu Islannin uudesta pääministeristä. Oudoksuttaa vaan hieman median tapa analysoida heti ihmistä moisten ominaisuuksien kautta, tekeeko julkilesbous hänestä sitten paremman vai huonomman pääministerin. Hienoa silti ja pesti on varmasti haastava nykyisessä Islannin(kin) taloustilanteessa. Julkilesbosta pääministeri

Niin-n ja nyt kun on valitettavasti ollut aikaa tuijottaa telkkua voin vain ihmetellä mitä kaikkea kakkaa sieltä näytetään. On remppaa niin keholle, mielelle kuin taloillekin. Omituisia helvetillisiä lomia, perheidylleja ja vaikka ties mitä. Koko elämän kirjo tulee käytyä läpi, kun on avioparit kriisissa heti tahdon sanomisen jälkeen ja sitten kriiseillään lapsen saamisesta ja sen uhmaiästä ja nuorennusleikkauksia vanheneville ja muuta naaman tuunausta siinä ohessa... höh.Kaikkea kukkua. (Anteeksipyyntö nyt vaan teille kaikille,jotka moisia ohjelmia ihan mieliksenne katselette).

Auts, auts, auts...

Selkä ei tykännyt sunnuntain venyttelyistä jumpassa. Nyt sit viikko sairaslomaa puristuksissa olevan iskiashermon vuoksi, eli onneksi lääkäri määräsi riittävän vahvat huumaavat lääkkeet. Sain jopa nukuttua ja ehkäpä nuo lihasjumitkin pakaran seuduilla helpottavat pikkuhiljaa. Sitä terveenä ei muistakkaan miten hankalaa on kengännauhojen solmiminen tai edes yksinkertainen sängystä ylösnouseminen. Akvaarioon tarkoitettu pitkä, varrellinen kasvipihti on ollut yllättävän näppärä apuvälinen esim. sukkien jalkaan laitossa ja tippuneiden tavaroiden lattialta poimimiseen. Huvittavaa sinällään... hih.
Harmittaa vietävästi, mutta eipä auta kun kärsiä ja parantua. Kunhan selkä taas kestää, niin pitänee pikinmiten päästä kuntosalille, jotta nuo selkälihakset saisi kuntoon vihdoinkin. Pää tykkäsi kovastikkin jumpasta, mutta pitänee nyt ottaa ihan hillitysti ja varovasti tuon liikunnan kanssa-

Akvarojutkin Saksasta tulivat ja nyt sitten katselen kaihoten noita tavaroita kun en pääse niitä asentelmaan ja laittelemaan paikoilleen. Nooh, ehkä parin päivän päästä.

Leppoisaa sunnuntaita

Olen pikkuhiljaa saamassa vasta vaatteitani päälle, vaikka kello on melkein puolipäivä jo. Poikkeuksellisen hidasta puuhailua minulta... höh. Olen tässä viettänyt Hani-vapaata viikonloppua vähän vaihtelevissa tunnelmissa ja kaipa se harmitus hälvenee ensi viikonloppua odotellessa. Tarkoituksena olisi ottaa pikainen irtiotto arjesta ja käydä vähän pienelle hotellilomalla ihan kaupunkimaisemissa. Sitä siis odotellessa...

Kävin eilen testaamassa uutta autonavigaattoriani ja kohtalaisen hyvin onnistui autoilu ihan omin nokkineni vieraassa kaupungissa. Kävin pikaisesti tutustumassa Jyväskylän kaupunkiin ja yhdistin shoppailun oheen vähän penkkiurheiluakin salibandy-ottelun tiimoilta. Oli ihan kivaa pitkästä aikaa päästä katselemaan vauhdikasta peliä, viime kerrasta onkin jo kauan, asutelin silloin vielä Susirajan seutuvilla. Harmittaa hieman tämä nykyinen asuinpaikka pienuutensa vuoksi, täällä kun ei salibandya juurikaan pelailla naissarjoissa varsinkaan. Höh.

Selkäkin taas vihoittelee ja muistuttelee olemassaolostaan. Minun pitää pikaisesti päästä liikkumaan ja toivottavasti tämän illan jumpat auttaisivat tähän jäykkyyteen ja hetkittäiseen kipuiluun. Hiihtämäänkin haluaisin, mutta ensin pitänee käydä katsastelemassa/shoppailemassa noita voiteiluvalikoimia sillä virallinen hovivoitelija Hani kun ei enää ole huoltamassa täällä minun suksiani. ;)

Nyt kuitenkin broileripastan pariin, ainekset odottelevat jo jääkaapissa.

Päivän hyvä työ

Kävin luovuttamassa nesteitäni 4,5 dl, eli verenluovutus oli taas työkaverin innoittamana ajankohtaista. Hemoglobiini oli 145 joten kaikki sen osalta kunnossa, samaten mukaan tyrkättiin paketti rautatabletteja kun nyt satun kuulumaan naissukupuolen edustajistoon ja ikäkin on sen alle 60-vuotta. Pitänee siis syödä moisia tabuja, kun ilmaiseksi moisia sai.
Olen pohdiskellut tässä aiemminkin homojen eriarvoisuutta verenluovutuksen suhteen ja kyllä se vieläkin ihmetyttää, että miksi kummassa... No se siitä. Suuri vääryys minun mielestäni, mutta kaipa ne viisaammat ovat tämänkin päättäneet. Varsinkin kun mietitään ja tiedetään mistä "ryhmästä" nykyisin ne hiv-tapaukset sun muut ovat enimmäkseen löytyneet... MUR aiheelle. Karenssiajat olivat vuoden alustasta näköjään tietyiltä osin muuttuneet, eli mukaan esim. lävistykset ja tatuoinnit aiheuttava nykyisin 4 kk karenssin entisen puolen vuoden karenssin sijaan.

Muuta mainitsemisen arvoista on työsuhteen jatkuminen ainakin syyskuulle ja mukava positiivinen palaute työkavereilta työpanostani ja osaamistani koskien. Kiva, että joku edes arvostaa pientä pakerrustani. Palkkaneuvottelut uuden sopimuksen tiimoilta ei aivan toivotusti mennyt, mutta pieni korotus tuli kuitenkin liksaan. Parempi siis sekin, kun ei mitään.

Akvaarioprojektini etenevät pikkuhiljaa ja Saksan suunnalta tilatut akvaariorojutkin ovat liikahtaneet näemmä kohti kotiosoitettani. Hyvä homma, josko kohta loppuisi tämä rahameno edes näitten akvojen osalta. Nolona täytyy myös myöntää, että sorruin jopa heräteosostona sievään akvaariokasviin joka sitten kotona osoittautuikin terraariokasviksi. Hemmetti sentäs, olisi pitänyt jo uskoa vaistoani eikä kauppiasta, sen verran räikeät värit kasvissa oli. Jälleen kerran on todettava, että kauppiaat näköjään myyvät ihan mitä vaan... PÖH.

Olen mielenkiinnolla myös seurannut julkisuudessa viime aikoina melko usein esiintyneitä parisuhteiden rekisteröimisiä, eli Subillakin on näemmä tulossa Meidän Häät ohjelmasta jotain aiheeseen viittaavaa. Hienoa. :)

Mie olen ollut ahkera... ihan oikeesti

Tämä viikonloppu on ollut vaihteeksi "Hanivapaa" eli yllättäen minulle jäikin aikaa ihan omille projekteille ja touhuiluilleni. Sain viimeinkin asennettua uudelleen säleverhot keittiön ikkunaan ja siinä samassa kun uudelleenasennusta varten piti irroittaa verholauta, niin samalla vaihtuikin koko verholauta verhotangoksi. Nyt taas saan ikkunatkin auki, edellinen kiireessä tehty säleverhojen asennus nimittäin meni meikäläisesltä vähän pieleen... Samalla sain myös testattua uutta porakonetta/ruuvinväännintä/poranteräsarjaa ja on ne niin ihania vekottimia. Olisi pitänyt tuokin hankkia jo aikapäiviä sitten. Samaten liputan näin tynkyräkasvuisena kunnollisten (alumiini)työtikkaiden tärkeyttä, korvaamaton apu jos yhtään korkeammalle pitäisi päästä. Eikä tarvitse enää miettiä, että kestääköhän tuo tuoli jos siihen nousen ja pysyykö jakkara pystyssä jos tässä kovasti kurkoittelen. Listan lyhentämistä varten piti ostaa ihan sahakin ja muutama lyhyt ruuvimeisselikin tuli hankittua ahtaita kohteita varten. Kun sillä ruuvinvääntimellä ei näköjään ihan kaikkiiin kohteisiin sovikkaan sorkkimaan. Tuli ihan sellainen "äijämäisen" ylpeä olo itsestään, hemmetti sentäs. Seuraava projekti on varmaan noiden ikkunapenkkien asentelu kukille, pitäisi nyt vaan vähän hankkia tarvikkeita ja vähän miettiä mihin sitä seinässä uskaltaisi porailla, ettei koko kämpästä lähde sähköt tjsp. Pitänee ensin varmaan käyttää isän lautavarastoja ja konekantaa hyväkseen näissä esivalmisteluissa, eli projekti odottaa vanhempien luona käymistä ja seuraavaa aktiivisuuspuuskaani.

Sain myös puhallettua hieman hereille noita uinumassa olleita akvaarioprojektejani. Sain vihdoinkin hankittua altaisiin uusia asukkaita (korutetroja isoon pyttyyn ja pieneen pyttyyn minirasboroita) ja kasveja on hakusessa, mutta tämä talvinen ajankohta heikentää tuota postittelun mahdollisuutta. Harmi sentäs. Tilasin myös pitkästä aikaa akvarojua Saksan nettikaupasta ja päätin kokeilla tuota turvelisäystä/tummavesi juttua ainakin tuossa rasbora- altaassa. Sukarapusia on myös etsinnässä ja rihmalevä-invaasio on nujerrettu isosta altaasta ainakin toistaiseksi, eli eiköhän tämä harrastus taas tästä virkoa.

Ja pisteenä tälle viikolle, leivon/paistoin tänään varsin herkullisia voisilmäpullia. Nam. :)

Uutta Vuotta ja pakkasta kans

Uuden vuoden lupauksia ei ole tullut tehtyä, eli ei tarvitse tuntea jo etukäteen huonoa omaatuntoa rikotuista lupauksista. Pakkasta on ja aika menee flunssan kourissa kituvan Hanin paapomiseen. Odottelen flunssan iskevän itseenikin ja jos ihan rehellisiä olen niin en olisi yhtään pahoillani sairaslomasta. Jopa ajatus äkäisestä flunssasta viehättää tällä hetkellä enemmän kuin tuo töihin meneminen. Sen verran ylimääräistä kakkaa ja häslinkiä siellä tällä hetkellä on, että jaksamisen kanssa alkaa olla välillä vähän niin ja näin. *huokaus* Voin vilpittömästi todeta, että idiootti tehdasduuneissakin liukuhihnaduuneissakin oli puolesta. Työt eivät seurannneet kotia, ei ollut kaaosta odottamassa työvuoron alkaessa töissä ja tekemättömät työt eivät todellakaan ahdistaneet. Hartiat/niska eivät olleet ihan niin jumissa kuin ne nyt päätteen edessä työskennellessä ovat ja vastuu ei todellakaan painanut. *huokaus*

No se siitä. Muuten kait elo on tasaisen tylsää, viikonloppusuunnitelmat meni vähän uusiksi tuon Hanin sairastumisen takia, mutta eiköhän tässä ole tuota aikaa vielä reissata ja touhuta sitä sun tätä tulevaisuudessakin. Hani palaa opinahjoonsa kolmen viikon joululoman jälkeen ensi viikolla ja minä joudun taas opettelemaan nukkumisen yksin. Nyysk. Muita harmistuksen aiheita ovat lievä huono omatunto heikosti hoidetuista akvaariosta ja pohdinta miten naarmut gpsin näytöstä saisi pois. Odottelen kovasti valoistuvia päiviä ja toivottavasti sitä myöten lisääntynyttä energisyyttäkin. Eli sitä odottellessa...

Jaa