Pohdiskelin tuossa yksinäisinä hetkinäni lesboutta, bi-seksuaalisuutta, rakkautta, parisuhdetta ja seksiä. Ihan siis tallaisia kevyitä, helppoja aiheita ;)
Mietiskelin ihan vakavissani mikä ihme ja kumma minä mahdan olla heterotaustani kanssa, mihin ahtaaseen ja pieneen lokeroon minut pistetään ja olenko minä riittävän hyvä tai huono ollaksi sitä, tätä tai tuota.
Inhoan lokerointeja, inhoan luokitteluja tai pakon sanelemia sääntöjä siitä, mitä minun kuuluisi olla, mitä pitäisi tehdä ja miltä näyttää ollakseni jotain tiettyä. Hevon kukkua sanon minä. Olen minä itse, just näin niinkun olen ja jos se on jonkun mielestä niin helvetin väärin tulkoot sanomaan siitä minulle henk.koht. En koe itse muuttuneeni mitenkään radikaalisti tässä reilun vuoden aikana, vaikka siltä heteropolulta eksyinkin. Rakkauteni kohdistuu naiseen, so what. En tuo omaa tavallisuudesta poikkeavaa suuntumista mitenkään korostetusti esille ja sen ei nyt pitäisi ketään riipiä sen suuremmin. En todellakaan meinaa muuttaa pukeutumistani tai hiustyyliäni sen takia, että olisin hyväksytympi johonkin tiettyyn rooliin ja porukkaan.
Ärsyttää. Suuresti. Tässä elämässä on muutenkin ihan riittävästi kaikkea, että jaksaisin enää stressata jostain mitä minun pitäisi jonkun muun mielestä olla. Plääh taasen. Kaikkea näköjään tietyn blogin lukeminen saa aikaiseksi, melkomoista ärtymystä. Sekä lievää ajattelua lokerointien tarpeellisuudesta.
Ehkä minun ei pitäisi enää lukea sen ihmisen juttuja, jos ne nyt näin hermostuttavat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti