Kävin eilen lääkärissä. Tai oikeastaan seikkailin terveyskeskuksen omalle hoitavalle lääkärille, joka oli huolissaan jalan puutumis ja heikkous-oireista ja passitti minut "kaiken varalta" päivystävälle kirurgille. Muuten ei mitään valittamista, mutta 4,5 tuntia lääkärin odotusta oli minun mielestäni kohtalaisen kauan.
Diagnoosi on sama kuin vajaa viikko sitten ja sairasloma jatkuu, tällä kertaa kesto on kaksi viikoa. Diagnosoitua vaivaa ei edes tutkita tämän enempää, koska 90% paranee ihan vaan levolla. Nyt sitten eo voi oikein muuta kuin odottaa ja hillitä kipuja. No minä odotan ja koetan napailla pillereitä ja kestää kipuja. Näitä kipuja mitä sanotaan hermosäryiksi ja mitkä pitävät minut nytkin hereillä. Lääkkeet vaihdettiin ja nyt mukaan lähti kahta erilaista "tavis"särkylääkereseptiä ja varsin mielenkiintoinen resepti lääkkeestä, minkä pitäisi auttaa nimenomaan hermosärkyihin. Lääke vaan on virallisesti mielenterveyteen vaikuttava lääke, jota käytetään pienempinä määrinä myös kipukynnyksen nostamiseen. Lääkärin maininta lääkkeen varsinaisesta tarkoituksesta ja sekä kommentti, ettei hän nyt pidä minua mielenterveyspotilaana vaan pelkästään hermokipupotilaana, oli ihan aiheellinen.
Joo-o, odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Tällä hetkellä pelottaa, ihan oikeasti. Nämä lääkkeet, sairaudet, sairaslomat ja kaikki. Jos tästä jotain positiivista haen, niin ainakin tämä lääkärirumpa on pistänyt miettimään omia elämäntapojani. Nyt jääkaapista löytyy porkkaanaa ja mehuja, sekä vaakakin on otettu esille sängyn alta.
*Huokaus*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti