Olin sitten taas kipeänä eilen. Yök. En tälläkään kertaa oppinut rakastamaan oksennustautia. Pikkuhiljaa alkaa viuttaa nämä aivan liian usein esiintyvät, töistä poissaolon vaativat oksennustaudit. Tämä ei ole kiva juttu. Eivät yhtään, eivätkä laisinkaan. Tilasin tomera naisena ajan lekuriin, jotta ihmettely minua vaivaavasta taudista voidaan nyt aloittaa.Vainoharhaisuuskin alkaa jyllätä ja olen jo ehtinyt diagnosoida itselläni pääpipistä lähtien vaivan jos toisenkin. Ne ikuiset kommentit aamupahoinvoinnista ei enää jaksa huvittaa. Juu-u, en ole siis todellakaan ole raskaana. Miehiäkään en ihan äsken ihokosketusetäisyyden päähän ole päästänyt, joten tuskinpa se hedelmöittyminen on se todennäköisin vaihtoehto aamupuuhille mihin liittyy iloisesti se yrjöily... YÖKS.
En ole suuremmin ollut runojen ystävä, mutta viime aikona Tabermannin runot ovat olleet tapetilla. Jostain syystä tämä runo on koskettanut minua kovasti. Siis hieman hempeilyä arkiseen natinaan. :) Ehkä näillä fiiliksillä on pikkuhiljaa hyvä virittäytyä juhannuksen tunnelmaan.
Tulla lähelle
vaatii sinulta voimaa,
paljon
väkevää voimaa
Olla lähellä
vaatii sinulta rohkeutta,
paljon
paljasta rohkeutta
Päästää lähelle,
sisälle,
vaatii sinulta
vain
uskoa toiseen ihmiseen.
-Tommy Tabermann-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti