Mua vaivaa unettomuus. Ei kiva ei. Ei yhtää kiva se. Pidemmän päälle ei näy pärjäävän niillä muutamilla hassuilla unitunneilla, ei edes kuusi tuntia tunnu riittävän. Koetin parhaani mukaan tasoitella viikonloppuna univelkoja vetäisemällä muutaman kerran sen 12 tuntia, mutta taas olen palannut aivan liian vähille yöunille. Tyhmää ja aika raskastakin on tämä. Mitään järjellistä syytä unettomuuteen ei ole, suuria huolen aiheita ei ole mitenkään selkeästi näkyvissä. Tai no, vakioharmistuksia on oma jästipäinen mustavalkoinen elämänasenne ystävyysrintamalla ja tarpeeton ylpeys. Näitähän ei edes oikeiksi ongelmiksi lasketa, eihän? Muuten kaiken pitäisi olla ok. Alkaa pikkuhiljaa pelottamaan tuo nukkumaan meneminenkin, kun ei kuitenkaan se uni tule ja venytän vaan sitä punkkaan menemistä aivan liian pitkälle. :(
Loppuviikoksi pitäisi mennä kouluttautumaan Vierumäelle. Plääh. Onko pakko jos ei tahdo? Minun odotetaan myös siirtyvän sieltä suoraan rannikkoseudulle viikonlopun viettoon, mutta saa nyt nähdä miten on tuon jaksamisen laita. Taitaa fysiikka tulla nyt vastaan näiden unettomien öiden takia, mielihän tietysti tekisi mennä sinne sun tänne mutta kun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti