Unettomat yöt jatkuvat ja mieli näkyy askartelevan tietyn ja saman ongelman ympärillä. Enkö voisi jo asioiden antaa olla, hemmetti vie. No olkoot sitten näin, eipä tuohon voi mitään muutakaan sanoa. Elämä jatkuu.
Muualla elämän alueella opettelen itse sulkemaan sen suuni, olemaan hiljaa, sekä koetan parhaani mukaan hillitä kyselytulvaani. Joku toinen puolestaan opettelee pikkuhiljaa kuuntelemaan järkyttymättä yllättäviä kysymyksiäni mitkä menevät pelottavasti sinne pinnan ja kuoren alle. Oi kuinka kiitollinen vilpittömästi olenkaan ihmisestä joka minuun moisen keskusteluvimman aikoinaan opetti, "pakotti" puhumaan ja jaksoi kuunnella, kysellä ja pyöritellä asioita kanssani melkein loputtomiin. Toivottavasti itselläni olisi tällä saralla annettavaa myös läheisilleni nykyisessä elämässäni, ei se puhuminen pahaa tee vaikka se sattuu hetkittäin ihan hemmetisti. Ääneen sanottuna asiat ovat välillä kieltämättä aika pelottavia. Myönnän sen.
Kesälomareissu pitäisi pikkuhiljaa tässä saada pakettiin ja suunnitelmat valmiiksi. Lähes koko heinäkuu meneekin sitten muilla mailla vierahilla, tosin harmittelen kovasti sitä että muutamakin kesän huipputapahtuma ohjelmallisesti missaantuu pahasti. En voi olla useammassa paikassa yhtäaikaa, en vaikka kuinka mieleni tekisi.
Kesästä tulee kiva, hieman erilaisella tavalla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti