Nyt SE saapui

Kauan odotettu isompi akvaario.
Kyseessä on siis Juwel pytty eli 240 litrainen, uusi ja ehta allas. Taidan olla hieman urautunut ja turhankin merkkiuskollinen, sillä kaksi entistäkin akvaariotani olivat merkiltään Juweleita. Ihan se ensimmäinen allas oli MP 112 litrainen mustakantinen kokonaisuus eli siitä kai tuo kokolasiin mietyminen alkoi minun osaltani.
Kalaset uiskentelevat jo isommassa pytyssä, jonka vesi on sameaa ja roskaista. Koko pieni yksiö asuntonikin on kuin hävityksen kauhistus. Joka paikassa on pönttöjä, pöniköitä, pusseja, vatupassi, rautasaha, likaa, kuraa, vesipisaroita ja hiekkaa. Silti olen onnellinen eli kyllä siitä vielä joskus kaunis tulee. Osasin jopa itse kasata jalustan ja kovin montaa kirosanaakaan ei tarvinnut edes päästää.

Eli toivottavasti vesi kirkastuu jossain vaiheessa ja kasvit alkavat taas kasvaa. Kalojen voinnissa ei näytä olevan mitään vikaa, monniset vetävät kutukuhinoitaan ja partikset nahistelevat kotoisasti. Avainkirjoahvenet etsivät tavoilleen uskollisina ruokaa ja se väliaikaispytystä karkuun juossut ja kylppärin lattialla vastaan kävellyt Japonica sukarapu-mammakin voi hyvin.
Entinen pytty on myyty jo ja lähtee varmaan uuteen kotiin ensi viikolla. Ihan pikkusen säälittää myydä hyvää allasta, mutta tila ei oikein anna periksi kahta akvaariota. Ehkä sitten kun tilaa on enemmän. Ja rahaa enemmän... :)

Minäkö herkkis

Katsoin telkusta Juicen viimeisen haastattelun ja nyyhkimiseksihän se meni. Hemmetti että maksaisin paljon, jos voisin olla kova, kylmä ja tunteeton. Miksi pitää olla tällainen itkupilli mikä vollottaa milloin minkäkin asian takia. Tänään vollotusta aiheuttivat Juicen lisäksi työkaverin sairas koira ja hyvän ystäväni siskon aviomiehen sairastuminen imusolmukesyöpään.

Elämä on raadollista. Terve, työssä käyvä mies menee hengitysvaikeuksien ja turvonneen nielun takia työterveyshoitoon maanantaina ja nyt perjantaina häneltä leikataan ne imusolmukkeet. Ennuste ei ole välttämättä kovin hyvä. 4 lasta, puoliso ja talon rakennusprojekti... *Huokaus*

Elämä ei ole reilua, ei todellakaan.

Tulin saunasta

Olen nyt saunapuhdas, lämmin, märkä ja pehmeä ja minä ikävöin juuri nyt kullan kainaloon, kaipaan lämpöä, läheisyyttä ja lukemattomia halipusipaijaus-juttuja. Mitkähän hormonit minulla nyt on sekaisin, kun en osaa olla yksin ja nauttia vapaasta ajasta, sillä nythän minulla olisi aikaa ja mahdollisuuksia olla itsekäs ja tehdä vain niitä omia juttuja.

Niin-n, naiseni on siellä Keskisessä Suomessa kurssilla ja minä olen täällä Susirajalla. Pyörin kotona saamatta mitään aikaiseksi ja puhelinlasku kasvaa kaipaavien puheluiden ja viestien takia. No kyllä se kissan söpö gepardi-kuvioinen peti valmistuu pikkuhiljaa ja lenkilläkin olen jaksanut monena yksinäisenä iltana jo käydä.

Juicen poismeno tuntui ikävältä, sen verran tykkäsin miehen kirjoista ja sanoituksista ja koko miehen persoonasta. Toiset biisit kolahtivat ja toiset taas ei, mutta hieno taitelija antoi minulle ja monelle muullekkin miettimisen aihetta sanoitustensa ja laulujensa tiimoilta. Muistan ala-asteella laulutuntien suosikkien olleen kaikilla tytöillä jostain syystä Viidestoista Yö, vaikkei silloin laulun sanoja sen syvällisemmin miettinyt/tiennyt. Mies itse ei enää ole kipeä ja sairas eli RIP Juice Leskinen. Toivon jaksamista Juicen läheisille.

Minäkö metsän menninkäinen?

Kävin aamulla asioilla tuolla kylillä ja tallustellessani varsin varhaisena ajakohtana ihmettelin jotenkin outoa olotilaa ja omituisia fiiliksiä. Äkkiä oivalsin sen, mikä oli niin outoa ja omituista. Ulkona oli valoisaa. Ja minä olin ulkona.

Minusta oli ehtinyt tämän kahden viikon aikana tulla jo varsinainen metsän menninkäinen ja hämärän ystävä, en ollut kertakaikkisesti ehtinyt olla liikenteessä päivällä. Oli aika pelottavaa tämä valon vähyys ja niinpä minulle tuli ikävä näitä maisemia ja tätä(kin) hetkeä menneeltä kesältä. Ihana, ihana aurinko, vesistö ja kuvaushetkellä taustalta kuului iloinen lapsukaisen höpöttely, minulla oli lasillinen kylmää juomaa kädessäni ja vieressäni penkillä istui Hani. Huokaus...

*Hihittelyä*

Pitkä työrupeama on takana ja mitä minä teen ensimmäisen vapaana aamuna. Herään kello 6.30 :(, eli niin sitkeästi sisäinen kello halusi olla omassa rytmissään ja ajassaan. Nyt sitten hihittelyttää...

Eilen oli minulle SE pelottava ensimmäinen kaapista ulostulovierailu toisen naispariskunnan luona. Hommasta jäi hyvä fiilis ja minä tykkääsin pariskunnasta ja heidän ajatustenjuoksustaan. Oli varsin hassua olla niin vapautuneesti kylässä, kun ei tarvinnut miettiä voiko koskettaa, voiko puhua tai voiko katsoa omaa puoliskoaan. Tämä toinen parikunta oli varsin hurmaava, ilmiselvästi toisiaan rakastava kauan kauan yhdessä ollut pariskunta. Hienoa, että rakkauttakin näkyy näin oikeasti olevan. Eli en saanut sätkyä, en pelästynyt ja omat pienet ennakkoluulot siitä, mitä "muut" naisparit oikeasti tekevät omissa oloissaan, karisivat aika rankasti. Avartava kokemus, positiivinen kokemus ja olin ainoastaan hieman harmissani siitä, että rankan työviikon jälkeen itse kukin oli aika väsynyt. Toivottavasti olisi joskus mahdollisuus tavata heidät uudestaankin. Hui, näin sanon minä melkein sosiaalisesti rajoittunut nainen. :)

Tämän päivän suunnitelmissa olisi vierailu akvaariokaupoissa ja ajatuksena olis pyytää tarjousta tällaisesta 240 litran Juwel Rio altaasta. Olen jostain syystä mieltynyt Juwelin akvaarioihin ulkonäöllisesti ja toiminnallisesti ja nyt olisi varmaan se aika ostaa taas itselleen joululahja. Se typerä oma suodatinpönttö pitänee varmaan taas irroitella pois, moinen viritys kun on silikoonattu kiinteäksi hökötykseksi altaan nurkkaan. PYH moiselle typerälle viritykselle.

Nyt taidan haluta aamukahvia, aamun lehden ja rauhallista aamupököilyä. Hani heräilee kuitenkin paljon myöhemmin eli ehdin tässä puuhailla omiani ihan rauhassa.

Enää yksi päivä

Töitä ja sitten olisi kaivattu viikonloppuvapaaaaaaaaaa... Taisin siis selvitä elossa pitkästä työputkesta ja vielä(kään) en ole hysteerinen tai muuten tavallisuudesta poikkeava tämän työrupeaman tiimoilta.

Haluan viikonloppuna pupuilla. Hani lähtee sunnuntaina sinne Keski-Suomeen ja minusta tulee oikeasti se viikonloppuheila. Meidän pitää siis koettaa halia ja hempeillä varastoon koko tulevan yksinäisen arkiviikon edestä.

Minulle olisi tarjolla työpaikkahaastattelu Lappeenrannasta. Ja siis mahdollisesti myös töitä sieltä. Ja työpaikan saaminen pakoittaisi minut muuttamaan Lappeenrantaan, mikä taas tarkoittaisi todellista kaukosuhdetta Hanin kanssa hänen ilmeisesti oleillessa toistaiseksi täällä Susirajalla. En oikein tiedä. Juttelen huomenna nykyisen esimiehen kanssa ja kyselen millaista sopimusta he oikeasti tarjoaisivat nyt päättyvän jatkoksi. On tämä elo nyt vähän hankalaa...
Nyt kuitenkin Emmerdale.

Minusta tulee viikonloppuheila

Oih ja voih. Naiseni lähtee ilmeisesti sunnuntaina muille seuduille koulutuksen perässä. Kyseessä on vajaan kuukauden kurssi Keskisessä Suomessa. Viikonloput hän toivottavasti viihtyy täällä Susirajalla, mutta olo on näin etukäteenkin hieman haikea. Nyysk. Onneksi minulla on jotain minne raahautua arkisin, etten vaan keskity kotona ikävöimään kultaani.

Juu-u, tämä on nyt itsekästä kitinää melkein turhasta, mutta olen kuitenkin onnellinen toisen puolesta siitä, että hän pääsi haluamaansa koulutukseen ensimmäiseltä varasijalta.

Perjantaikin jännittää vähän. Suunnitelmissa olisi käydä virailulla Naiseni ystäväpariskunnan luona. Siis naispariskunnan luona. Siis sellaisten tyttöjen luona... ;) HUIIIII, eli tämä on ihan ensimmäinen virallinen esiintyminen sekä minulle, että myös meille ihan oikeana pariskuntana. Tämä on myös se ensimmäinen selkeä ja suunniteltu tapaaminen niin, että toiset osapuolet tietävät meidän olevan rakastavaisia. Eiköhän tuo jo ole siis aikakin narisuttaa taas niitä minun kaappini ovia. :)

8 takana ja 4 edessä

Työputki jatkuu ja takana on viikonloppu ylitöinä. Vielä ei väsytä, ei ärsytä eikä yhtään mitään muutakaan negatiivista, mutta katsellaan sitten perjantaina millainen lallattava idiootti minä mahdan olla.
Viikonloppuna ehdittiin ihan pikkasen hempeilläkin ja oli kiva jälleen kerran katsella paritusohjelmaa yhdessä Hanin kanssa. Siis tätä Maajussille Morsian ohjelmaa, sen katsomisesta on jotenkin muodostunut yhteinen rituaali ja "meidän juttu".
Muuten olo on ihan tasaisen tappavaa, haluaisin saada nyt jotain uutta elämääni. Ajatus paikkakunnan vaihdosta mietityttää ja houkuttaa entistä enemmän. Toki muuttaminen edellyttäisi sen, että molemmille pitäisi olla uudessa paikassa jotain. Työtä tai koulutusta tai tai tai... eli suunnitelmat hioituvat tässä pikkuhiljaa. Omalta kohdaltani hidastava tekijä on tietysti tuo määräaikaisen työsopimuksen jatkuminen ja lähinnä se, miten kauan ne sitä haluavat tällä kertaa jatkaa.

Eiköhän nämäkin asiat selvinne vielä

No olihan taas lauantai

Ärrinmurrin äksynäksyn. MURRR :(

Inhottava päivä, siellä sataa vettä taivaan täydeltä ja joka paikassa on loskaa, jäätä ja liukkautta. Aamulla oli tarkoitus mennä ylitöihin pirteänä tyttönä heti kuudeksi, mutta heräsin vähän ennen seiskaa puhelimen soimiseen. Juu-u, hemmettiin uudet hienot kännykät ja monimutkaiset herätyskello-toiminnot. Eilen illalla tarkistaessani käynnykän näytössä oli herätyksen kuvake, mutta herätystä ei kuitenkaan aamulla kuulunut. Niin siksi, kun ko. koneessa on hieno ominaisuus missä määritellään erikseen herätyksen toistot. Oletuksena herätys on päällä vain arkipäivinä eli siinäpä syy myöhästymiselle. Se kun taitaa tänään olla joku muu päivä, kuin arki. Pölhö minä.

Oma moka, mutta kiitos Hanille aamullisesta herätys-soitosta. Olisin muuten nukkunut varmaan lokoisasti kymmeneen ja siinä vaiheessa olisi ollut aivan turha mennä enää töihin. Huomenna taas tiedossa ylitöitä ja toivottavasti siitä tuleva raha lämmittää mieltä sitten tilipäivänä. Mietin vaan mitenkähän minun henkinen ja fyysinen hyvinvointini mahtaa jaksaa 12 päivän työvuorojen jälkeen... hmm... Se selvinnee sitten perjantaina tulevalla viikolla.

Kotiuduin juuri ja seuraavaksi olisi vuorossa arkisia kotipuuhia, pyykin pesua, tiskaamista ja kaupassakin kai pitäisi käydä. Meinaa vaan tää vapaa-aika käydä vähiin ja järjellä ajateltuna tämä blogien kirjoittelukin on melkomoista ajan haaskausta. Kai. Vai pitäisikö tämä ottaa terapiana. Akvaario ja kalaset odottavat kovasti vedenvaihtoja ja kasvien harvennusta, minulle tulee ihan huono omatunto venähtäneestä vedenvaihtovälistä. Ei noilla kyllä mitään hätää ole, kun edellisesta vedenvaihdosta on kuitenkin vajaat kaksi viikkoa ja kalasto on kuitenkin niukka.

Muita närkästyksen aiheita on hemmetin pieni ja ahdas parkkipaikka ja autokatos. Oli melkoinen taidonnäyte taas äsken saada survottua oma pieni Vihreä omalle katospaikalle, kun vieressä ja takana oli ylileveästi ja huolimattomasti parkkeeratut autot. Toivottavasti saan autoni pois vielä aamullakin, sen verran tiukkaa tuo parkkeeraus teki jo nyt.

Ai niin. En saanut sitä työpaikkaa. Ja eikä edes harmita. Oikeasti. En varmaan oikeasti halunnut sinne itsekkään, Koska nyt ei harmita. Tulotaso olisi niukentunut entisestään eli ihan hyvä että joku oli minua motivoituneempi hakija. Kysyin syytä, miksi minua ei valittu tehtävään ja syynä oli juuri tuo, että joku oli minua motivoituneempi hakija. Haen tässä muita hommia pikku hiljaa, eli minun maailmani ei tuohon "valitettavasti valintamme ei kohdistunut tällä kertaa sinuun" puheluun kaatunut. Kokemushan se tämäkin hakuprosessi taas oli.

Ja järkytin sitten vanhaa miespuolista tuttavaani, jonka kanssa olla pidetty yhteyksiä jo vuosien ajan satunnaisen epäsäännöllisesti. Antti soitteli ja kyseli tyypilliseen tapaansa kuinka minun miesasiat jaksavat. Järkytys oli linjan toisessa päässä suuri ja erittäin aito, kun kerroin että nykyisin kuuluu kysellä miten minun NAIS-asiat voivat. Pienen tankkaamisen jälkeen totuus selveni hänellekkin, vaikka hetki menikin hiljaisuuden ja rykimisen merkeissä. Noin siis saadaan varsin puhelias myyntitykki ja taukoamaton höpöttäjä hiljaiseksi. Jostain syystä lause " Olen seurustellut vuoden naisen kanssa ja olen onnellinen" oli se suurin hiljaisuuden aiheuttaja. Hih. Saa nähdä järkyttyikö mies lopullisesti, vai kuuluukohan miekkosesta enää mitään. Toivon todella, ettei seuraava yhteydenotto olo se typerä heteromiehen kysymys, kiinnostaisiko kimppakivat... Moinen typeryys kun voisi kyseisen miehen suusta päästä helpostikkin. Juu ja EI kiinnosta todellakaan, jos joku muu miespuolinen ajatteli kysyä samaa.

MIEHET. Puuh sentäs.

On niin tyhjä olo

Työpäivä oli ja meni. Uusintakierros työpaikkahaastattelusta oli ja meni. Pitäisi varmaan mennä suihkuun, sänkyyn ja nukkumaan, että jaksan taas huomenna töissä. Ei nappaa, ei innosta, ei haluta mikään. Pimeä vuodenaika taitaa viedä minusta mehut ja elämän halun kokonaan.
Perjantaina iltapäivällä ratkeaa vaihdanko työpaikka vai en, mutta juuri nyt en voisi vähempää välittää siitä(kään). *huokaus

Ekan joulutortut

Paistoin juuri kaksi pellillistä joulutorttuja, niitä tähdenmuotoisia missä on luumuhillo sakaroiden päällä. Tomusokeri en sentään laittanut, sillä suurin osa paistoksista menee kuitenkin pakastimeen. Niin-n ja älkää ostako Euroshopperin luumuhilloa. Pihinä ihmisenä moinen sattui käpälääni ja ostin hillon yksinomaan sen halpuuden takia ja nyt totean että se tuhma hillo ei ole oikein paistonkestävää. Kuohuu ja kiehuu pahasti ja todellakaan kestä siinä missä sen pitäisi olla. Murrrrrr...

Huomenna on jännä päivä. Uuteen työpaikkaan olisi toinen haastattelukierros tiedossa, sillä eräs ko. yksikön tiimipäällikkö haluaa tavata vielä minut. Tämä haastattelu jännittää kyllä enemmän kuin edellinen tunnin tehotenttaushetki naisen taholta. Hui. No rohkeasti ja avoimin mieli, jos en tätä himoitsemaan uutta duunia saa niin ainakin tuo vanha, tylsä ja turvallinen työ on vielä tallella ainakin marraskuun loppuun asti ja eiköhän se sopimus uusita vielä. Pätkätyöt ovat niiiiiin kivoja.

Onnellinen koira

Neiti tykkäsi, kun sai olla irti pellolla ja metsässä isänpäivänä. Lunta oli sopivan vähän juoksentelua ajatellen, pakkasta oli muutama aste eli oikein sopiva PystykorvaNeidin ulkoilukeli. Tämä oli harvinaislaatuinen hetki, kun pimu malttoi olla hetken kuvattavana ja paikoillaan.

Jäniksen jälkiäkin oli runsaasti hangella, joten koirulilla riitti nuuskittavaa ja kaiveltavaa. On aina yhtä suloista nähdä innoissaan tuhiseva ja tonkiva koira jälkien kimpussa ja se hetki kun koira nostaa lumisen kuononsa hangesta ylös katsellakseen välillä ympärilleen on jotain aivan ylisuloista.

Isänpäivä ja pörröistä neuletta

Aamukahvi herättelee pikkuhiljaa ja olen kohtapuolin lähdössä lähiseudulle lapsuuden kotiini. On isänpäivä eli syykin vierailulle löytyy. Tänäkin vuonna lahjan hommaaminen oli hankalaa ja kun en muutakaan keksinyt, niin isä sai minulta pehmeän paketin. Neuloin lämpöiset sukat, jotka toivottavasti lämmittävä muutenkin kuin ajatuksena ja toivottavasti sukat ovat myös riittävän isot kun tuo koko meni ihan arvion puolelle. Toisena lahjana on isän itsensä toivoma saunasetti, joka sisältää päänalusen, laudeliinat, harjan ja tervasaippuan. Uusi sauna valmistui vihdoin ja löylyt ovat kuulema hyvät, eli tämä varmaan selittää hieman jännää lahjatoivomusta.

Olotila on jotenkin rauhallinen ja ihan perusonnellinen. Huulessa komeilee inhottava huuliherpeskin ja muitakin pieniä naisellisia ongelmia on, mutta silti taidan olla ihan onnellinen. Olin eilen Naiseni luona saunomassa ja jutustelemassa ja nukahdin kesken loikoilujutustelun hänen syliinsä. Oi. Oli jotenkin niin herkkää ja kieltämättä harmitti vimmatusti lähteä omaan kotiin nukkumaan yksin. Tämä viikonloppu vuosi sitten oli varmaan SE hetki, kun itse oivalsin että kysessä onkin vakavemmasta asiasta kuin vain ns. heteronaisen kokeilusta. En minä sitten ollutkaan se heteronainen, joka kävi vaan kokeilemassa naisen kanssa olemista ihan pelkkänä jännänä kokeiluna. Muistan, että joku muukin kuin minä itse, toi kyseisen ajatuksen esille viime vuoden puolella. Olen onnellinen ja tyytyväinen kuluneeseen vuoteen. :)

Haastattelu meni ihan kivasti keskiviikkona ja tuloksista saan tietää ensi viikolla. Nykyinen sopimus loppuu tämän kuun lopussa eli voisin aloittaa joulukuun alusta uudessa duunissa. Siiiiiiiis, jos pääsen ko. tehtävään. Kieltämättä jännittää, mutta elämä ei kuitenkaan lopu vaikken paikkaa saisikaan. Harmittaa se kuitenkin...

Olen taas innostunut neulomaan pitkän tauon jälkeen. Niitä sukkia on nyt tullut jäännöslangoista neulottua ja teinpä hyvinkin jännän kaulahuivin. Materiaalina oli oikein punainen TangoFani lanka ja ihanaa pörröä siitä tulikin. Paikallisia kauppoja kolutessani moni muukin oli innostunu ko. materiaalista ja väristä, sillä monessa paikassa oli tyhjiä hyllyjä tarjolla. Nyt sitten tekee mieli sitä ja tätä ja tuota lankaa ja mallia, mutta pakko nyt hillitä innostusta ja saada aloittamattomat ompelutyöt alkuun ja toivottavasti myös loppuun.

Nyt täytyy kuitekin mennä sinne vanhempien luo

Uusi tausta

Tämän blogin entinen tausta alkoi jo tympimään, eli ihan vaan tylsyyttä paetakseni vaihdoin taustan. Nykyinen on ainakin vaaleampi ja erilainen, mutta aika näyttää onko tausta yhtä hyvä vielä huomennakin. Taas pitää ruuvata kävijälaskurit, sun muut kohdilleen, kun en lahopään muistanut kaikkien muutosten häviävän tässä yhteydessä.

Viikonloppukin oli ja meni. Oltiin Naisen kanssa yhdessä ja Pyhäinpäivän kunniaksi vierailtiin jopa paikallisella hautausmaalla katselemassa kynttilämerta. Omia edesmenneitä läheisiä meillä kummallakaan ei ole juuri tällä hautausmaalla haudattuna, mutta muistettiin muualle haudattuja rakkaitamme ihan vaan hartaalla hetkellä ja hiljaiselle hetkellä muistelupaikalla. Oli ehdottomasti iltakävelyn arvoinen reissu, varsinkin kun oli sopiva keli täyskuun ja kirpeän pakkasen ja valkoisten lumihankien tiimoita. Edes täýdellinen liukastuminen pitkin pituuttaan ei häirinnyt, mutta luulen että takana tulleilla naisilla oli hauskaa katsoa meidän molempien täydellistä kaatumista liukkaassa mutkassa jalkakäytävällä. Onneksi ei sattunut :) Meille kaatuminen aiheutti ainakin täydellisen hysteerisen naurunräkätyksen, ehkä takana tulleet naisetkin jonkun naurun pyrskähdyksen päästivät.

Jämähdän varmaan katsomaan telkkua loppuillaksi, väsymys on armoton, mutta pitää se Maajussille Morsian-ohjelma jaksaa katsoa. Saan taas hymyillä hyväntahtoisesti ja vilpittömästi toisten paritusongelmille. Tällä kertaa oman väsymyksen syy on pitkäksi venynyt viime yö ja varhainen aamuherääminen. Minulle ei riitä viiden tunnin yöunet ei millään, sen verran vanha ja raihnainen nainen taidan olla.

Niin-n ja keskiviikkona minulla olisi työpaikkahaastattelu. Hui. Haettava työ olisi todellakin jotain muuta kuin nykyinen teollisuustyö tylsässä ympäristössä, mutta pääsenkö ko. tehtävään on sitten taas eri juttu. Haluan, haluan, haluan todella paljon vaihtaa työpaikkaa, mutta olen asian suhteen viisaampi vasta loppuviikosta.