Onpas ollut outo päivä. Siis todella outo päivä. Aamulla nyyskin jonkun menneisyyden mailien perään, nyt sitten lievän raivostumisen kautta taas hymyilyttää.
Outoja, outoja asioita.
Pahoitin minulle tärkeän ihmisen mielen tänään. Tahtomattani, mutta pahoitin kuitenkin. Kirjoitan edelleenkin itselleni tätä blogia, muutama IRL ihminen lukee tätä myös ja sivuan heitä ja monia muitakin ihmisiä tällä enemmän ja vähemmän, ohimennen tai syvälliseti pohdiskellen. Vaikka tapahtumat perustuvat pitkälti tositapahtumiin, niin kaikkea en tänne kuitenkaan kirjoita. Syystä, toisesta ja jostain muusta syystäkin. Kaikkea en halua jakaa ja hyvin usein tänne päätyvät ne erikoisemmat asiat, surut, ilot, naurut ja ne "arkiset" asiat jäävät kirjottamatta. Tarkoituksella tai tahattomasti. Rivienvälejä ei kannata lukea, ei kannata pohdiskella tiettyjen asioiden puuttumisia, tai sitä miksi kirjoitan jostain ihmisistä tai tapahtumista enemmän kuin toisista. NIIIIN. Minä itse ja minä. Minulle tehty blogi, minua varten. Herneet pois sieraimista. Jookosta. Olen nimennyt tämä kirjoittelun itsellenin terapianurkaksi, joten annetaan tämän olla minulle sellainen.
Tänään kesken pihamaan haravoinnin sain oivalluksen. Ajatuksen minkä olisin halunnut jakaa, mutten kyennyt siihen. Pistin myöhemmin ajatuksen tekstarina menemään ja jotenkin siinä pimenevässä illassa loksahteli juttuja pienessä päässäni paikoilleen. Ajattelin eräästä ihmisestä vilpittömästi positiivisia ajatuksia, toki ei ne ennenkään ole olleet juurikaan negatiivisia, vaan enemmänkin jotain muuta, määrittelemätöntä fiilistä. Kukaan ei varmasti oleta, että minun pitäisi moisia positiiivisia tunteita tuntea tapahtuneiden taustat huomioon ottaen. Minulla se oli kuitenkin vapauttavaa pystyä ajattelemaan ja puhumaan jossain määrin kipeästä tai vähintäänkin varsin häiritsevästä asiasta neutraalisti. Tai se itsessään, että pystyn irottautumaan itsekkäistä ajatuksistani, haluistani ja toiveistani ja toivon toisille onnea. Hienoa minä. Hemmetti vie. :))
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Uneton yö
En tiedä mitä on pielessä ja mikä on sekaisin, mutta taas heräsin aivan liian aikaisin. Harmillista. En jaksanut sängyssäkään pyöriä, joten paneuduin päivittämään varmuuskopioni kuntoon tietsikan tiedostojen osalta. Siinä samassa tuli siivottua sähköposteja. Olen näköjään tehnyt edellisen kerran sähköpostien osalta siivouksen melkein kymmenen kuukautta sitten. Posteja oli tuhansia, enkä jaksanut jäädä niitä suuremmin valkkaamaan. Toivottavasti joukossa ei ollut mitään kovin tärkeää.
Maileista löytyi myös historian havinoista muutama hyvin henkilökohtainen posti. Kaikkea sitä on tullutkin kirjoitettua ja kirjeiden kovin kauniista sävystä voisi päätellä paljonkin asioita sen hetkisistä tapahumista ja tunnetiloista. Jotenkin miettiessäni elämääni taaksepäin, hämmennyn edelleenkin siitä miten eräs henkilö tuli elämääni kovin yllättäen ja vahingossa. Melkein pyörremyrskyn tavoin. Hän muutti elämässäni paljon, hämmensi ja herätteli näkemään, tuntemaan ja elämään. Hyvässä mielessä siis. Yhtä yllättäen hän aikoinaan hävisi myös elämästäni. Noh, elämä on. Eikä siitä sen enempää. Kaikella sillä oli varmaan se tarkoituksensa. Märinät on märisty, haavat on nuoltu ja elämä jatkuu. Muistot ja muutokset minussa jäävät kuitenkin elämään. Tunteet ja fiilikset tulivat niin kovin eläväisinä mieleen, joten ihan ilman kyyneliä tästäkään ei selvitty.
Parempi kuitenkin näin. Tällä lopputuloksella ja tällä tarinan kaarella. Selkeästi nämä unettomat hetket eivät sovi minulle :(
Ja iltapäivällä kissanpentuja katsomaan. Nyt on hyvä fiilistellä Jenni Vartiaisen parissa tämän nörtteilyn keskellä. Mukaan mahtuu Lady Gagaa, kasari ja ysärihittejä ja tietty henkilö on myös tartuttanut mulle P!nk villityksen. ;) Ohessa voi myös hyväntahtoisesti keskustella siitä onko Tässä autossa särmää vai ei. Lohdullista varmaan oli se, että ikäkriisini kanssa parasta aikaa taistellessani minua kutsuttiin juuri MissTeiniksi. No henkinen pentuhan minä kyllä olen, siitä ei voi kiistellä. *reps*
Maileista löytyi myös historian havinoista muutama hyvin henkilökohtainen posti. Kaikkea sitä on tullutkin kirjoitettua ja kirjeiden kovin kauniista sävystä voisi päätellä paljonkin asioita sen hetkisistä tapahumista ja tunnetiloista. Jotenkin miettiessäni elämääni taaksepäin, hämmennyn edelleenkin siitä miten eräs henkilö tuli elämääni kovin yllättäen ja vahingossa. Melkein pyörremyrskyn tavoin. Hän muutti elämässäni paljon, hämmensi ja herätteli näkemään, tuntemaan ja elämään. Hyvässä mielessä siis. Yhtä yllättäen hän aikoinaan hävisi myös elämästäni. Noh, elämä on. Eikä siitä sen enempää. Kaikella sillä oli varmaan se tarkoituksensa. Märinät on märisty, haavat on nuoltu ja elämä jatkuu. Muistot ja muutokset minussa jäävät kuitenkin elämään. Tunteet ja fiilikset tulivat niin kovin eläväisinä mieleen, joten ihan ilman kyyneliä tästäkään ei selvitty.
Parempi kuitenkin näin. Tällä lopputuloksella ja tällä tarinan kaarella. Selkeästi nämä unettomat hetket eivät sovi minulle :(
Ja iltapäivällä kissanpentuja katsomaan. Nyt on hyvä fiilistellä Jenni Vartiaisen parissa tämän nörtteilyn keskellä. Mukaan mahtuu Lady Gagaa, kasari ja ysärihittejä ja tietty henkilö on myös tartuttanut mulle P!nk villityksen. ;) Ohessa voi myös hyväntahtoisesti keskustella siitä onko Tässä autossa särmää vai ei. Lohdullista varmaan oli se, että ikäkriisini kanssa parasta aikaa taistellessani minua kutsuttiin juuri MissTeiniksi. No henkinen pentuhan minä kyllä olen, siitä ei voi kiistellä. *reps*
lauantai 30. lokakuuta 2010
perjantai 29. lokakuuta 2010
Hop
Perjantai. JEE. Viikonloppu JEE JEE. Tiedossa ei ole mitään erikoista, kunhan vaan olen muuten vaan iloinen. On mahdollisuus nukkua pitkään, tehdä hyvää ruokaa, nauttia vaan rauhaisasta paikallaan pysyvästä elämästä.
Haaveissa olisi päästä koeajamaan muutama auto, tehdä varmuuskopiot vihdoinkin kondikseen kuvista, päästä lenkille ja ulos. Kenties uintireissu voisi olla kiva. Ilmassa on ollut myös aavistu kissanpennun tuoksua, ehkä, siis ehkä, sijoitan hetkeksi punaisen kissanpennun luokseni odottamaan uutta kotiaan. Katsotaan nyt kuinka suunnitelmat etenevät. Tahtoni olen asiassa ilmaissut, joten ehkä kodissani on pienen kissamirrin mentävä tyhjä aukko. Katsotaan nyt, asiat selviävät tässäkin asiassa.
Tämän aamun poskilihaksia kramppaavat keskustelut käytiin aggregaatista.
Aggregaatti (polttomoottori-generaattori) on laite, joka tuottaa suoraan sähköä esimerkiksi bensiini- tai dieselmoottorin voimalla. Aggregaatti on useimmiten siirrettävä ja sen tyypillisiä käyttökohteita alueet, joihin sähköverkko ei ulotu tai sähkön jakeluhäiriön varalta tarvitaan nopeasti varavirtaa.
*tirsk* Keskusteltiin sen tarpeellisuudesta ja käyttöfunktiosta noin niinkun omakotitalon yläkerran asukkina. Pakokaasuista ja käyttömukavuudesta keskusteltiin kovasti, käyntiäänestä puhumattakaan.Tosin voidaan myös ajatella, että dieselmottorin jytke peittää taas muita, kenties häiritseviä ääniä alleensa.Oli ne äänet sitten alakerran kiljuvat ja vauhkopäisenä loikkivat ipanat tai muu oopperalauluun verrattavissa oleva kiekumiskonsertti jossain muualla.
Jaa-a, en mie sitä nyt varmaan niin usein tarvii. Toki siihen hädän hetkeen olisi syytä varustautua hyvin, ei ole kiva jos sähkö loppuu väärässä hetkessä ja paikassa. Ei totisesti ole, sen verran omakohtaista viimeaikasta kokemusta tästäkin ikävästä seikasta on. Onneksi olen kuitenkin jo se "ikääntyvä" daami eläkepäiviä odotellessa, joten tuo virran tarvekin on varmasti vähenemään päin. Kyl mie pärjään nykyisilläkin konsteilla. :)) *Tirsk uudestaan*
Niin-n ja sakset eivät nyt olleet mitään niin järkyttävän pahaenteistä, vaikka yks jos toinen taho asista hämmästyneen ja hetkittäin jopa huolestuneen kyselyn pisti pystyyn. Ihan rauhassa vaan.
Juu-u. Ja mie olen ihan ällöttävän hyvällä päällä, melkein ilman mitään näkyvää suoraa syytä. Hyvä näin.
Haaveissa olisi päästä koeajamaan muutama auto, tehdä varmuuskopiot vihdoinkin kondikseen kuvista, päästä lenkille ja ulos. Kenties uintireissu voisi olla kiva. Ilmassa on ollut myös aavistu kissanpennun tuoksua, ehkä, siis ehkä, sijoitan hetkeksi punaisen kissanpennun luokseni odottamaan uutta kotiaan. Katsotaan nyt kuinka suunnitelmat etenevät. Tahtoni olen asiassa ilmaissut, joten ehkä kodissani on pienen kissamirrin mentävä tyhjä aukko. Katsotaan nyt, asiat selviävät tässäkin asiassa.
Tämän aamun poskilihaksia kramppaavat keskustelut käytiin aggregaatista.
Aggregaatti (polttomoottori-generaattori) on laite, joka tuottaa suoraan sähköä esimerkiksi bensiini- tai dieselmoottorin voimalla. Aggregaatti on useimmiten siirrettävä ja sen tyypillisiä käyttökohteita alueet, joihin sähköverkko ei ulotu tai sähkön jakeluhäiriön varalta tarvitaan nopeasti varavirtaa.
*tirsk* Keskusteltiin sen tarpeellisuudesta ja käyttöfunktiosta noin niinkun omakotitalon yläkerran asukkina. Pakokaasuista ja käyttömukavuudesta keskusteltiin kovasti, käyntiäänestä puhumattakaan.Tosin voidaan myös ajatella, että dieselmottorin jytke peittää taas muita, kenties häiritseviä ääniä alleensa.Oli ne äänet sitten alakerran kiljuvat ja vauhkopäisenä loikkivat ipanat tai muu oopperalauluun verrattavissa oleva kiekumiskonsertti jossain muualla.
Jaa-a, en mie sitä nyt varmaan niin usein tarvii. Toki siihen hädän hetkeen olisi syytä varustautua hyvin, ei ole kiva jos sähkö loppuu väärässä hetkessä ja paikassa. Ei totisesti ole, sen verran omakohtaista viimeaikasta kokemusta tästäkin ikävästä seikasta on. Onneksi olen kuitenkin jo se "ikääntyvä" daami eläkepäiviä odotellessa, joten tuo virran tarvekin on varmasti vähenemään päin. Kyl mie pärjään nykyisilläkin konsteilla. :)) *Tirsk uudestaan*
Niin-n ja sakset eivät nyt olleet mitään niin järkyttävän pahaenteistä, vaikka yks jos toinen taho asista hämmästyneen ja hetkittäin jopa huolestuneen kyselyn pisti pystyyn. Ihan rauhassa vaan.
Juu-u. Ja mie olen ihan ällöttävän hyvällä päällä, melkein ilman mitään näkyvää suoraa syytä. Hyvä näin.
torstai 28. lokakuuta 2010
Hip
Onpas minulla ylipirteä ja ylitehokas olotila. Hieman tuossa hämmennyin varsin suorasta kommentista "pilluu tekisi mieli". Eiköhän se kommentti ollut siis ihan yleisluontoinen kommentti, mutta outoa oli vaan se asian noin suora sanominen juuri minulle. Kaikenlaista siis.
Muuten on taas vähän rauhaisampaa jo senkin takia, että riittävät yöunet auttavat aina asioihin. Ilokseni voin todeta menneen vuoden olleen ainakin vauhdikas ja tapahtumarikas. Siinä matkan varrella olen näköjään muuttunut ihmisenä melkomoisesti. Muutos on toivottavasti ollut vaan hyvään suuntaan, mutta läheiset varmaan voivat sanoa siihen oman mielipiteensä. Ainakin olen ärhäköitynyt kovasti, oli se sitten hyvää vai pahaa.
Niin-n ja minä tarvitsen sakset. Ja minä tarvitsen tapaamisen erään henkilön kanssa. Ehei-ei kyse ei ole tästä, haluan vaan kuvainnollisesti katkoa tietyn, vääränlaisen, yksittäisen sitovan langan hänen ja minun väliltäni. *Naps*
Huh, olipas tuo nuo teatraalista. :)
********************
Sain päivällä varsin ihanan tekstarin. Ystävä kysyi kummastellen, ettei kai hän moisia omituisuuksia ole mennyt laukomaan. Että tekisi mieli jotain. :)) No ei hän ollut. Ei hänellä ole mitään syytä huoleen. Niin väsynyt hänkään ei ollut tällä kertaa, että moisia päättömyyksiä olisi suustaan mennyt päästämään.
Tämä tekstari meni kastiin päivän piristykset.
Muuten on taas vähän rauhaisampaa jo senkin takia, että riittävät yöunet auttavat aina asioihin. Ilokseni voin todeta menneen vuoden olleen ainakin vauhdikas ja tapahtumarikas. Siinä matkan varrella olen näköjään muuttunut ihmisenä melkomoisesti. Muutos on toivottavasti ollut vaan hyvään suuntaan, mutta läheiset varmaan voivat sanoa siihen oman mielipiteensä. Ainakin olen ärhäköitynyt kovasti, oli se sitten hyvää vai pahaa.
Niin-n ja minä tarvitsen sakset. Ja minä tarvitsen tapaamisen erään henkilön kanssa. Ehei-ei kyse ei ole tästä, haluan vaan kuvainnollisesti katkoa tietyn, vääränlaisen, yksittäisen sitovan langan hänen ja minun väliltäni. *Naps*
Huh, olipas tuo nuo teatraalista. :)
********************
Sain päivällä varsin ihanan tekstarin. Ystävä kysyi kummastellen, ettei kai hän moisia omituisuuksia ole mennyt laukomaan. Että tekisi mieli jotain. :)) No ei hän ollut. Ei hänellä ole mitään syytä huoleen. Niin väsynyt hänkään ei ollut tällä kertaa, että moisia päättömyyksiä olisi suustaan mennyt päästämään.
Tämä tekstari meni kastiin päivän piristykset.
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Congratulazioni
Aamu alkoi hieman nihkeästi, puolittaisesti sekopäisissä fiiliksissä. Kiitos kuuluu illalla nappaamieni lihasrelaksanttien sekoittamalle päälleni. Kestipäs moisten droppien vaikutus yllättävän pitkään. Aamulla ilahduin onnittelusoitoista ja eritoten yksi tietty soitto sai mieleni kovin iloiseksi. Hyvä näin. :) Niin-n, taas mie vanhenen. Jonkinlaista riemua voinen varmaan repiä kommentista, että onpahan yksi vuosi lähempänä eläkeikää. Heh. :)
Liekkö vierailulla olevan hormonihirviö, vai mikä. mutta minun piti hieman itkeä tirauttaa aamun hämärinä tunteina. Itku ei ollut ahdistunutta, ei kipeää tekevää, ehkä se oli enemmänkin helpottavaa ja vapauttavaa. Kaikenlaista sitä, eli on tämä naisen elämä niin kovin outoa välillä. Toki taidan itse tietää moiseen tihrustamiseen sen tarkemmankin syyn, mutta olkoot se analysoimatta. Nyt on hyvä jatkaa rauhaisasti päivän puuhia.
Liekkö vierailulla olevan hormonihirviö, vai mikä. mutta minun piti hieman itkeä tirauttaa aamun hämärinä tunteina. Itku ei ollut ahdistunutta, ei kipeää tekevää, ehkä se oli enemmänkin helpottavaa ja vapauttavaa. Kaikenlaista sitä, eli on tämä naisen elämä niin kovin outoa välillä. Toki taidan itse tietää moiseen tihrustamiseen sen tarkemmankin syyn, mutta olkoot se analysoimatta. Nyt on hyvä jatkaa rauhaisasti päivän puuhia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)