Ikke

Retki Läntiselle Rannikolle on nyt tehty. Voi että, kuinka nautinkaan tuosta vajaan 400 kilometrin/suuntaansa ajamisesta autolla. Loistavaa aikaa pähkäillä, pyöritellä ja ihmetellä asioita, elämää, tapahtumia. Menomatkalla mietitytti asia jos toinenkin, nyt paluumatkalla keskityin vaan työkuvioiden pähkäilyihin ja musiikkiin. Sateinen myrskysää ja kamakaze-ohittajat tekivät kyllä parhaansa pitääkseen minut virkeänä ja hyvä niin.

Pesäpallofinaalikin tuli nähtyä, tosin kaatosade vei enimmän innon niin katsomossa, kuin kentälläkin. Loistosuorituksia ei nähty, mutta se parempi joukkue voitti. Onnea Kirittäret. Enkä edelleenkään ymmärrä miksi joka pelissä pitää olla katsomassa vähintäänkin se yksi huutelevat kusipää. Poikkeuksetta se kusipää on tähän mennessä ollut mieshenkilö ja tälläkin kertaa oli kovin, kovin lähellä etten olisi pyytänyt idiootti äijää pitämään turpansa kiinni. En ymmärrä mitä ideaa on huudella katsomosta asiattomuuksia, jopa rivouksia kentälle. Pallonkin meinasin saada päähäni, mutta nopea muiden varoitushuuto varokaa, pisti minutkin väistämään varsin nopeasti. Näppejä en väliin uskaltanut pistää, vaikka istuin kaukana kolmosrajan katsomossa, sen verran minäkin tiedän lyöntien kovuudesta pesäpalloa jossain määrin pelanneena.

Vesisade esti kuvallisen materiaalin tuottamisen ja kätköilyreissu sunnuntaina meren rannalla oli varsin ihanaa. Olen alkanut tykkäämään merestä melkomoisen paljon, entinen vierastuttava elementti onkin nyt kovin viehättävää näin sisämaan kasvatille. :)

Nyt on taas tavattoman mukavaa olla kotona. Yksinäinen sänky tuntuu nyt hieman kurjalta, missäs sitä läheisyyttä myydäänkään tabletteina.  Voih :(

Viluisat varpaat

Ajelin taas sen pesiksen perässä, tällä kertaa Jyväskylään. Matkalla peliin ajelin tavattoman kauniin kosken ohi, jossa viimeksi olin käynyt keväällä. Miten voikaan vähässä ajassa tapahtua näin paljon, toukokuussa fiilikset olivat kosken partaalla aivan erilaiset kuin nyt. Ja enhän minä olisi minä, ellen vähän olisi paikan päällä itkeä tihrustanut, jollekkin, jonkun syyn takia. No ainakin kyynelkanavat toimii, se tuli taas todistettua. Edes kameraan en tarttunut, mieli oli sen verran surullinen. Kaikella on tarkoituksensa, myös tälläkin asialla. Vastoinkäymiset kasvattavat, alan pikkuhiljaa olla sitä mieltä.

Ensimmäisen kerran pitkään, pitkään aikaan minulle tuli vilu istuessani paikoillaani shortseissa ja t-paidassa, paljain varpain sandaaleissa. Onkohan tässä jo pikkariikkisen syksyn tuntua ilmassa...

Niin-n ja liekkö sitten tämäkin oire jostain syksystä. Ompelin, tai oikeammin lyhensin 3 verhoa. Joku vimmattu pesänrakennusvimma näyttää iskeneen uusien kirjahyllyjen myötä kotiini ja mieleeni. Hyvä näin. Koti alkaa näyttää vihdoin edes pikkariikkisen siltä, miltä sen olen toivonut näyttävänkin.

*Tirsk*

Hupaisa lukuhärö, ystäväni oli lukenut blogiani ja ihmetteli minkä peniksen perässä minä olen Siilinjärvelle menossa. Toki uudempi lukukerta oli paljastanut minun kirjoittaneen pesiksestä. Tässä tapauksessa sillä yhden kirjaimen erolla oli aika iso merkitys. :) No anyway, hilpeät hihitykset moinen viesti kuitenkin sai aikaiseksi.

Vierailin eilen pikareissun Savonlinnaan, mutta otan varmaan reissun uusiksi syksymmällä. Silloin ei ole hellettä, ei turisteja eikä toivottavasti sitä ikävää kiirettä mikä tätäkin kuvauskeikkaa kiusasi. Myrsky oli tehnyt tuhojaa täälläkin ja lahot hopeapajut olivat tulleet tiensä päähän. Myrskytuhon matkan varrella metsissä pistivät kovasti miettimään sitä myrskyn rajuutta, näky oli jotakuinkin lohduton ja hiljaiseksi vetävä. Valitettavasti ei ollut aikaa tällä kertaa jäädä kuvailemaan tuhoja matkan varrelle, mutta ehkä sitten seuraavan kerran.

Niin-n ja tuo asuntovaunu oli pitkästä aikaa söpöintä mitä olen nähnyt. Pakkoko niiden perästävedettävien on olla megaextrahypersuuria :)?

Savon maalta

Kävin pikaisesti Kuopiossa kaveria moikkailemassa ja siinä ohessa piipahdin kesän ensimmäistä kertaa katsomassa naisten superpesistä. Karsintapelejä pelataan jo, eli aika viime tippaan tämäkin reissu jäi. Minäkö muka nysvä? ;)

Hanin vanhempien koiran äkillinen kuolema surettaa minua kovastikkin, eikä myöskään suuria riemun tunteita aiheuta ajatukset työkaverilla todetusta maksasyövästä, jota ei voi leikata. Elämä on oikeasti aika epäreilua.

Kesäisissä fiiksissä

En ole lomalla, mutta eipä tuo haittaa. Keli on mukavan aurinkoinen, mutta ei liian helteinen ja näin palkkapäivänä ei suuremmin kyrsi mikään. Ei edes se raivopäinen asiakas joka melkein pilasi päiväni haistatteluilla ja huutamisilla niinkun minä olisin se henkilö joka hänen laskun olisin tehnyt. No eipä siinä mitään, toivottavasi asiaton raivoaminen ja vitun mättäminen helpotti löysyttämään herran kireää pään ympärillä olevaan pantaa. Kaikenlaisia miekkosia sitä taas...

Työympyröistä sen verran, että kanssakärsijöitä (työkavereita) ärsyttää näköjään suunnattomasti se, etteivät tiedä minusta riittävästi. En ole halunnut levitellä kaikkia tietojani heille ja viime perjantaina suurta hämmästelyä aiheutti salaperäinen viikonloppumatkani, mistä en sen suuremmin halunnut heille kertoilla. Erään teorian mukaan minulla oli kuulema salainen rakastaja mitä menin tapaamaan ja sitten tuli jo suora kehoitus blogin pitämiseen. Siitä kuulema he tietäisivät mitä minä teen ja mitä hillityn ja harhaanjohtavan pintani alla oikein kuulema piilee. Tokaisin vain rouville,että sitä suurta paljastusta ja blogia sitten vaan odottelemaan. Näin meillä töissä, ihan vaan lievästi ollaan uteliaita.

Se salaperäinen reissu oli tarkoitus suuntautua Prideille Helnsinkiin, mutta oltiin oikeasti liian väsyneitä lähteämään perjantaina mihinkään. Muutettiin pikaisesti suunnitelmia ja vaihdettiin retkikohteeksi helteinen Savonlinna ja sen lähiympäristö. Viikonloppureissu oli onnistunut ja talviturkkikin tuli jo heitettyä useampaankin kertaan monessakin eri vesistössä. Suosittelen kaikille myös vaihtelua tarjoavana kokemuksena uintiretkeä saareen ukonilman yllättäessä kesken uintireissun. Meinasi hieman hirvittää jossain vaiheessa keskellä myrskyä, varsinkin kun jossain vaiheessa vesisade muuttui raekuuroksi. Lievällä säikähdyksellä ja naarmuuntuneella polvella siitäkin uintireissusta onneksi selvittiin. Savonlinna näkyi valmistuvan oopperajuhliin ja täytyy suoraan myöntää, että emme juurikaan nauttineet opperan lauluharjoitusten satunnaisesta kuuntelusta Olavinlinnassa vierailun aikana. Ei taida olla oikein meidän juttu tuo tuon tyylinen lauleskelu.

Pesiksen harrasteluonteinen pelailu jatkuu minulla yhä enemmän tai vähemmän onnistueesti. On varsin mukavaa oivaltaa olevansa kohtalaisen hyvä edes jossain ja kehittyvänsä mielekkään harrastuksen parissa. Harmi kun moista lajia ei päässyt harrastamaan aiemmin, liekkö sitten syynä oma laiskuus vai tietämättömyys harrastemahdollisuuksista. Ehkä aiemmin tuo kanttikaan ei ole riittänyt aloittamaan moista harrastusta näin lievästi ylipainoisena naisihmisenä, nyt onneksi sitä pokkaa näkyy riittävän moneen yllättävään asiaan.

MäriMäri

Mikähän siinä on että pomot eivät tunnu osaavan lukea, tai he eivät ainakaan sisäistä lukemaansa. Huvittavinta asiassa on, että kyseisestä asiasta on hänellekin ääneenkin sanottu viikkoja sitten, mutta kun ei oivalla niin ei oivalla.
Ihmetyksen aiheena on tällä kertaa kesälomat ja ja niiden tuuraukset, pyh. Joudun taas liriin ja äkilliseksi tuuraajaksi asiassa josta en mitään juurikaan ymmärrä. Aikaa perehdyttämiseen on huomenna vain muutama tunti. Jep, näin meillä asiat hoidetaan hyvässä ymmärryksessä ja riittävällä perehdyttämisellä. Pa... ja muita laatusanoja.

Samaten erittäin ärtynyt tuhahdus exex-puoliskolle. Herralla on pokka vonkailla minua menneitä muistelemaan samalla kun vaimo on lapsineen kotomaassaan lomalla. Ihan varmasti minua huvittaa muistella moisen kakkapään kanssa yhtään mitään. Minkähän logiikan mukaan kyseinen herra kuvittelee minun olevan halukas moiseen kuvioon. Menee vähän turhan sairaaksi, jos hän vuosia vuosia sitten ensin petti minua kyseisen naisen kanssa ja sitten herra haluaisi pettää samaista naista, eli nykyistä vaimoaan minun kanssani. Voi taivas näitä luomakunnankruunuja. PYH tällekkin.

Muista harmistuksen aiheita on pesäpallopelissä lievästi revähtänyt reisilihas, mökille loppputyötään erakkona tekemään jumittautunut Hani, peräkärri mikä pitäisi palauttaa takaisin kotikotiin ja kivuliaat ja valitettavan runsaat akkojen vaivat. Kritiikkiä herättää myös nepotismi työpaikalla ja se ikävä seikka, että kesätyöntekijät ovat tänä(kin) vuonna kaikki "sukulaisia". Jep, jep. Näin se näkyy vaan toimivan tuo hyvä veli-järjestelmä täälläkin.

Jep, ei oikein kulje nyt tää elo. Leikkautin tänään hyvin lyhyen kesätukan jossa muistutan melkeinpä Jukolan Jussia, sen verran pystyyn tämä piikkisuora tukkapehkoni nousi kun riittävän lyhyeksi kynnittiin. Eipä mitäään, tykkään itse ja muiden mielipiteillä ei juurikaan ole väliä.

Onneksi huomenna on jo perjantai. Huokaus...