:)

Tallinnan kolmepäiväinen reissu takana ja huomenna alkaa reissaaminen Lapin kautta Nordkappiin. Seikkailut jatkuvat hieman myöhemmin Pohjois-Norjassa eli säpinää riittää. Ja se säpinä on enemmän kuin hyväksi minulle, ei ehdi pähkäillä olemattomia, turhia ja täysin höpöjä asioita. Hyvä näin. Pitkä sähköposti ystävältä myös rauhoitti mieltäni kummasti, ymmärrän taas piirun verran siitä, mistä oikein olikaan ja on kyse. Hyvä näin. :)
Kuvasaastetta reissusta myöhemmin.

Arkista elämää

Jotenkin tuntuu kovin mälsältä palata taas viikonlopun jälkeen takaisin tyhjään kotiin. Akvaarion kalaset eivät paljon minua ole kaivanneet ja arki sekä arjen oravanpyörä vie taas mennessään. Toivotaan sitä auringonpaistetta, jotta tästä elo vähän piristyisin ja väriksi tulisi jotain muutakin kuin se harmaa.

Muutamia kuvasia viikonlopun reissulta. Nekin ovat kovin harmaita.

Lievä krapula

on otollinen aika miettiä sellaista kevyttä aihetta kuin normaalius ja normit yleensä. Siihen kun lisätään vielä sanat aistillisuus, hedonismi, mustasukkaisuus, polyamoria ja uskollisuus/uskottomuus, niin kunnon keskustelut (tappelut) ovat taattu näistä aineksista. Jotta keskustelua saadaan vielä uusille ärhäköille urille, niin viimeistään bi-kirosana saa lähes kaikkien lepakoiden niskavillat pystyyn. Entäs trans tai S/M...? Joko meni hermot?

;)

Ilkikurinen ajatus

Kaikenlaista sitä yllättää itsensä ajattelemasta, ihan tässä jo hämmentyy pieni ihminen. Kesä on ilmeisesti pehmentänyt pääni, sillä yllätin itseni ajattelemasta varsin outoja, einiinlajityypillisiä ja einiinnormaaleja ajatuksia.
No eihän siinä mitään pahaa tietysti ole. Ajattelu ei ole kiellettyä millään lailla ja ehkä se elämä on helpompaa, jos ei niin mustavalkoisesti aina sorru ajattelemaan tätä elämää. Kaikelle ei varmaan tarvitse olla sitä selitystä.

Hih.:)

Tänään lähdetään työreissulle kouluttautumaan tuonne Porvoon suuntaan. Yön yli siellä kekkuloidaan, joten minä olen varmaan viisasviisas nainen kun tuolta koulutuksesta poies pääsen. Lomaankaan ei enää ole montaa viikkoa, joten eiköhän tämä elämä tästä taas ala rullaamaan. Jotenkin tuntuu, että olen saanut kadoksissa olleesta onnestani takaisin. hmm. Ihan kuin olisi lievää optimistisuutta ilmassa. OHO.

Maanantai ja sataa vettä

Sekään ei riitä masentamaan tällä kertaa minun mieltäni. Eilinen oli kaikesta huolimatta hyvä päivä, sillä puhuttiin Ystävän kanssa. Hyvä, että puhuttiin sillä nyt olo on tyyni ja rauhaisa. Kiitos keskusteluista, sen enempää puuttumatta aiheisiin mistä keskusteltiin.
Ei oikeasti aina voi tietää mitä tuo elämä tuo tullessaan tai varsinkaan mitä se "vie" mennessään. Käsikirjoittajaa minusta ei kyllä näy tulevan, ennustajankaan paikkaa ei kannata havitella. Ehkä siis pysyn nykyisessä duunissani ihan toistaiseksi. Työn minä sentäs pikkuhiljaa alan jo osata, onhan tässä jo puolen vuoden harjoittelu takana. Pikkariikkisen jopa huvittaa tämä elämä, kaikenlaista omituista se tarjoilee itse kenellekin.
Elämä on tällä hetkellä vallan hyvää näin. Kiitos :)

Henkinen puolivuotispuhdistus

Eilinen yö oli minulle yllättävän terapeuttinen. Uppouduin totaalisesti miettimään menneitä, tulevia, päättyneitä rakkauksia, ihmisiä, tapahtumia ja elämää yleensä. Oli varsin antoisaa vaan antaa itselleen lupa olla omien ajatustensa kanssa ja itkeä jos siltä tuntuu. Tähän puhdistautumisoperaatioon tarvittiin näköjään alkava hormonihäiriö ja erinäinen määrä alkoholijuomia, mutta lopputulos oli kuitenkin erittäin puhdistava. Darrakaan ei vaivaa ja ehkä silmätkin pikkuhiljaa alkavat päivän kuluessa näyttämään normaaleilta kaiken sen vollottamisen jälkeen. Ei siis millään lailla paha yö. :) Tämän jälkeen olen varmaan taas valmis jatkamaaan elämääni hieman kevyemmin mielin ja onnellisempana ihan pelkästään tämän arjen keskellä. Luulen, että tämä "henkinen puolivuotishuoltoni" on nyt saatettu loppuun.

Lääkekuuri antibiooottien osalta on nyt ohi ja toivon, että lääkkeet tehosivat ja taudit eivät enää palaa. Toinen korva on yhä tukossa, en tosin tiedä johtuuko se korvatulehduksesta ja muista syistä. Kesäflunssat on inhottavia. :(

Apulanta - Koneeseen Kadonnut

Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla
miten kauan sitä kestää ei, sitä ei voi tietää
Keneen sattuu ja kuinka paljon siitä kysymys elämässä kai on
kun on saavuttu siihen pisteeseen ettei mikään ei ole varmaa.

Hector - Jos sä tahdot niin

Diggasin tästä kappaleesta jo kymmeniä vuosia sitten, kun elin elämäni ensimmäistä suurta rakkautta ja kappaleen esittäjän oli juuri Hector. Yllättävää kyllä, kappale iski uudestaan aivan välittömästi kun kuulin uuden version Jipun ja Samulin esittämämä. En suuremmin ole Jipusta on tykännyt, mutta tässä kappaleessa naisen ääni kyllä toimi. Oikeasti on hyvä, että on elettyä elämää ja historiaa mitä muistella. Ehkä muistot eivät ole aina olleet hyviä, mutta kaikesta olen toivottavasti ottanut opikseni ja toivottavasti kasvanut ihmisenä. Meneepäs tämä nyt henkeväksi...

Sir Elwoodin hiljaiset värit - Älä mee

Tämä ilta on näköjään nostalgisten kappaleiden ilta. Tämä kappale oli kauan poissa mielestäni, mutta viime aikoina tähänkin kappaleeseen on liittynyt paljon tunteita ja ajatuksia tiettyyn ihmiseen ja päättyneeseen ihmissuhteeseen liittyen. Mietin juuri, että kaikissa rakkaussuhteissani on aina ollut joku se tietty kappale mikä muistuttaa varmaan lopun elämääni niistä ajoista ja siitä ihmisestä. Hyvä näin.

Kotiteollisuus - Tämän Taivaan Alla

Vähän äijärokkia väliin. Vai heviäkös tämä on.

Hevosvoimia

Kävin tälle kesälle ensimmäistä kertaa raveissa, ukkomyrsky oli juuri pyyhkinyt tienoon yli joten keli oli, ettenkö sanoisi varsin kuraisa. Kivaa oli ja itikatkin ovat näemmä heränneet ihmisten kiusaksi. En mahda mitään, mutta yksi eniten tunteita mukanaan tuovista tuoksuista on hikinen hevonen. Ehkä joku voi sanoa sen olevan haju, mutta itselleni se tuo paljon muistoja menneisyydestä. Toinen tuoksu mikä saa mielen monellakin lailla virkeäksi on nahan tuoksu valjaista. Tuoksut ja niiden mukanaan tulevat muistot ovat niin hyviä, kuin huonojakin, mutta kuitenkin selkeästi ne kuuluvat valitettavasti siihen menneisyyteen ja siihen elämään silloin joskun. Pikainen käyskentely varikkoalueella oli varsin haikea olon mukanaan tuonut vierailu. Kaikki se jännitys, valmistautuminen, odotus, suoritus ja se oli sitten siinä. Uskomaton määrä työtä muutaman minuutin suoritukseen ja ei tuota jaksaisi jos ei oikeasti oli rakkautta lajiin ja hevosiin. Nostan hattua kaikille hevosten kanssa työtä tekeville.

Voi pers....

Siis joo. Peli nimeltä Farmville. Ja Facebook. ÄÄÄÄÄRRRRRR. Ja ihmiset jotka kehtaavatkin kitistä julkisesti, jos heille on lähettänyt vääränlaisia lahjoja. Hankkikaan elämä ja jos saadut lahjat eivät satu miellyttämään, ne voi myös skipata pois ilman että siitä pitää sen suuremmin uhota ja uhkailla. Ei mitenkään äärimmäisen vaikeaa, tai ei ainakaan pitäisi olla. Siis se on vaan harmiton peli. En minä jaksa pitää lukua, kuka lähetti kenelle mitä ja milloin. Jos muistan, niin pyrin noudattamaan lahjatoiveita, mutta valitettavan harvoin näin käy.

Ei vaan voi ymmärtää. *Huokaus* Vai olenko minä se pikkumainen tässä kuitenkin. ÄH.