Haukoitus

Oli varsin veikeä tunne herätä puoli kahdeksan aikaan vailla mitään ajantajua. Meni kohtalaisen kauan tajuta, elinkö iltaa vai aamua ja luulin varsin todentuntuisesti nukkuneeni yön yli ja myöhästyneeni töitä. Tähän tirsoihin meni sitten pesisharkatkin ja nyt olo on sekava. Elimistö taitaa nyt vihjailla vakavasti loman tarpeesti, sen verran nuutunut ja väsy olen pitkistä yöunista huolimatta. Hani ei ilmeisesti ole jäämässä lomalle kuin vasta syyskuussa ja minä taas ei oikeasti taida jaksaa henkisesti enkä fyysisesti sinne saakka. Ainahan voi ajatella, että voin levätä sitten kun työt loppuu syyskuun lopussa, mutta kun en vaan enää j a k s a Voi että... ongelmatkin ne minulla on. On vaan niin pirun vaikeaa antaa itselleen lupa olla väsynyt ja tarvitsevansa lepoa ja lomaa.

Niin-n ja epäilykseni alakerran naapureiden uskosta tai uskonnottomuudesta sai varmuuden sunnuntaina runsaiden Herran Rauhaa-toivotusten myötä, mietin vaan mielessäni miten syntisinä ja luonnottomina he meitä Hanin kanssa mahtavat pitääkään jos meidän suhteemme laadun tietävät/arvaavat. No kukin uskokoon mihin haluaa ja niin kauan kuin minua ei käännytetä kaikki hyvin. Toivottavasti tästä ei nyt tule ongelmaa kenellekkään meistä...

Osasin jotain tällaista odottaakkin

On muuten melkomoisen outo olo kun saa tietää että omille blogisivuilleni on tullut vierailijana henkilö, joka tuntee/tunsi minut IRL hyvinkin läheisesti. Hämmentävää ja hetkellisesti ahdistavaakin, sillä tämä blogi on lähinnä vain itseäni ja omia ajatuksiani varten. Nyt joku "liian" läheinen on lukenut kaiken. No eipä siinä mitä, hän varmaan löytää itsensä hyvinkin helposti tarinoistani, sen verran paljon hän aikoinaan elämässäni vaikutti. En edes ole jaksanut lukea omia juttujani vuosia taaksepäin edes tarkistaakseni mitä hänestäkin tai hänen vaimostaan olen kirjoitellut aikojen saatossa. Menneet ovat menneitä ja eipä niistä sen enempää. Minun elämäni on nykyiseltään niin tylsää, että ei siitä varmaan kiinnostavaa luettavaa löydy moneksikaan kerraksi... kenellekkään. Tänne eksynyt tuttavani tiesi suuntautumisestani ja Haninkin hän on nähnyt, mutta kaipa siellä teksteissä jotain yllätyksiä hänellekin on tullut vastaan hänen lähettämästä kommentistaan päätellen.

Tuon hämmennyksen lisäksi tapahtumat todellisuudessa ovat olleet aika vähäisiä, viikonloppuretkeilyä Hanin kanssa keskisessä Suomessa, kaatosadetta ja lapsellista riemun tunnetta uusista kumikengistä. ;) Eli kovin tylsiä ja arkisia ilon aiheita. Ainainen väsynyt olotilani hieman huolestuttaa, mutta ehkä sekin menee ohi kun nämä ukkosrintamat vihdoinkin hälvenevät johonkin suuntaan.

Nam

Tein juuri äsken erittäin kaloripitoista ja epäterveellistä pitsaa ja jälkkärinä olisi mansikoita ja jälkkärin jälkkärin sitten siideriä. Nam. Piti vähän ottaa hemmottelua työahdistuksiin ja nollata vähän päätä ihan jollain muilla puuhilla kuin töihin liittyvillä. Uh sentäs taas noille työkuvioille.

Noista työkuvioista voisi mainita sen verran, että voi miten helpompaa minunkin elämäni töissä olisi, jos ihmiset maksaisivat laskunsa ajoissa ja mitään pakkotoimenpiteitä ei tarvittaisi suoritusten saamiseen. Kun kuulee riittävän monta tarinaa kurjuudesta ja rahapulasta, niin enemmin tai myöhemmin iskee oikeasti suuri kyynisyys ja ei enää jaksa kuunnella tarinoita miten mikäkin korvauksia jakeleva taho ei ole hoitanut suoritteitaan. Huokaus sentäs. Onneksi työhön mahtuu mukaviakin hetkiä ja asiakkaita. Tänäänkin eräskin naisasiakas totesin varsin osuvasti nähtyään asiakaspisteen lähellä kasvan poikkeuksellisen upean kultaköynöksen, että kun te (asiakaspalvelijat) puhutte niin paljon täällä paskaa ammatikseen niin viihtyyhän se tuokin kukka näköjään takia. Hih, varsin suora mielipide ja osittain jopa totta, eli nauruksihan se meni. Lannoitusta se kait paskanpuhuminenkin on. :) Jep, jep.

Ravit meni mönkään tällä kertaa migreenin tjms. kakkajutun takia. Pesiksetkin jäi sen takia katselematta myöskin, mutta pääsinpähän edes käymään pikaisesti kotikotona. Äitikin koetti salaa juhlia 60v juhliaan, mutta haaveeksihan se näköjään jäi hyvästä yrityksestä huolimatta.

Sarkastisesti voisin todeta myös, että voi kuinka paljon helpompaa elämäni olisi ollutkaan jos olisi jo vuosia vuosia sitten uskaltanut mennä ostamaan miesten osastolta vaatteita itselleni. Kynnys on nyt näköjään madaltunut ja uskallan jo suorilta mennä katsomaan silmää miellyttäviä vaatteita äijäosastolle. Moiset kutaleet kun oikeasti sopivat meikäläisen tasapaksulle vartalolleni varsin mukavasti ja en enää edes jaksa miettiä mitä muut ajattelee minusta tai pukeutumisestani. Hemmetti onko sillä väliä, minun elämäni, minun viihtymiseni ja hyvinvointini se ratkaisee eikä muiden ajatukset. Kai se on sit hyvä myöhään kuin ei milloinkaan, oivaltaa tämäkin elämää helpottava tosiasia. :)

Jahas

työpaikalla riehunut vatsatautivirus on tainnut sitten iskeä minuunkin, eli lyhykäisesti sanottuna tänä iltana on tullut istuttua pytyllä ihan riittämiin. PÖH. Toivottavasti pöntöllä istuminen riittää, ettei tarvitse alkaa halailemaan ja säästyisin oksentelulta. En juurikaan olisi kaivannut moista riesaa itselleni, oli suunnitellut huomenna meneväni kotikotiin vanhempien luo tuonne Susirajan seutuville, mutta taitaa nyt sit peruuntua koko homma. Äiti täyttää pyöreitä vuosikymmeniä ja olisi ollut hieman tarvetta suunnitella isän kanssa sotasuunnitelmia lahjusten varalle. On se vaan hankalaa ostaa lahjaa ihmiselle jolla on jo kaikkea maallista tavaraa ja joka ei halua lähetä yhtään mihinkään reissuun matkailumielessä näin kesäaikana.

Sunnuntaina olisi myös St.Michel-ravit Mikkelissä jonne minulla olisi suurikin hinku mennä, mutta katsotaan nyt peruuntuuko tämäkin hauskuus. Hemmetti. Haluaisin ehdottomasti myös mennä seuraamaan pesäpalloakin, mutta en taida kaikkea onnistua mahduttamaan yhteen viikonloppuun vaikka miten haluaisin.

Sain myös myytyä ylimääräiset Madonnan liput ihan asialliseen hintaan asiallisille ostajille, eli kaikki hyvin silläkin rintamalla. Hieman huvittavaa oli työkavereiden jälkikäteinen kiinnostus aiheeseen, nostivat roikaleet melkomoisen metelin kun ilmoitin saaneeni ylimääräiset liput kaupaksi. Kun he kuulema olisivat ne voineet ostaa... joo ihme vaan kun heillä ei ei ollut kiinnostusta aiheeseen kun aiemmin kesällä ostohalukkuutta vapaille lipuille kyselin. Pitäisi vaan itse hieman uhrata ajatuksia tuon oman konserttireissun suunnitteluun, autoilu sun muu kun on niin hemmetin hankalaa tuolla pääkaupungissa.

JA taas vessa kutsuu. Voi ei.