Oli varsin veikeä tunne herätä puoli kahdeksan aikaan vailla mitään ajantajua. Meni kohtalaisen kauan tajuta, elinkö iltaa vai aamua ja luulin varsin todentuntuisesti nukkuneeni yön yli ja myöhästyneeni töitä. Tähän tirsoihin meni sitten pesisharkatkin ja nyt olo on sekava. Elimistö taitaa nyt vihjailla vakavasti loman tarpeesti, sen verran nuutunut ja väsy olen pitkistä yöunista huolimatta. Hani ei ilmeisesti ole jäämässä lomalle kuin vasta syyskuussa ja minä taas ei oikeasti taida jaksaa henkisesti enkä fyysisesti sinne saakka. Ainahan voi ajatella, että voin levätä sitten kun työt loppuu syyskuun lopussa, mutta kun en vaan enää j a k s a Voi että... ongelmatkin ne minulla on. On vaan niin pirun vaikeaa antaa itselleen lupa olla väsynyt ja tarvitsevansa lepoa ja lomaa.
Niin-n ja epäilykseni alakerran naapureiden uskosta tai uskonnottomuudesta sai varmuuden sunnuntaina runsaiden Herran Rauhaa-toivotusten myötä, mietin vaan mielessäni miten syntisinä ja luonnottomina he meitä Hanin kanssa mahtavat pitääkään jos meidän suhteemme laadun tietävät/arvaavat. No kukin uskokoon mihin haluaa ja niin kauan kuin minua ei käännytetä kaikki hyvin. Toivottavasti tästä ei nyt tule ongelmaa kenellekkään meistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti