On muuten melkomoisen outo olo kun saa tietää että omille blogisivuilleni on tullut vierailijana henkilö, joka tuntee/tunsi minut IRL hyvinkin läheisesti. Hämmentävää ja hetkellisesti ahdistavaakin, sillä tämä blogi on lähinnä vain itseäni ja omia ajatuksiani varten. Nyt joku "liian" läheinen on lukenut kaiken. No eipä siinä mitä, hän varmaan löytää itsensä hyvinkin helposti tarinoistani, sen verran paljon hän aikoinaan elämässäni vaikutti. En edes ole jaksanut lukea omia juttujani vuosia taaksepäin edes tarkistaakseni mitä hänestäkin tai hänen vaimostaan olen kirjoitellut aikojen saatossa. Menneet ovat menneitä ja eipä niistä sen enempää. Minun elämäni on nykyiseltään niin tylsää, että ei siitä varmaan kiinnostavaa luettavaa löydy moneksikaan kerraksi... kenellekkään. Tänne eksynyt tuttavani tiesi suuntautumisestani ja Haninkin hän on nähnyt, mutta kaipa siellä teksteissä jotain yllätyksiä hänellekin on tullut vastaan hänen lähettämästä kommentistaan päätellen.
Tuon hämmennyksen lisäksi tapahtumat todellisuudessa ovat olleet aika vähäisiä, viikonloppuretkeilyä Hanin kanssa keskisessä Suomessa, kaatosadetta ja lapsellista riemun tunnetta uusista kumikengistä. ;) Eli kovin tylsiä ja arkisia ilon aiheita. Ainainen väsynyt olotilani hieman huolestuttaa, mutta ehkä sekin menee ohi kun nämä ukkosrintamat vihdoinkin hälvenevät johonkin suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti