Viime viikolla olleen syntymäpäivän innoittama tällainen :) Päivä on siis 27.10.
Mene Wikipedian nettisivuille ja etsi syntymäpäiväsi (esim. 9. tammikuuta). Etsi kolme tapahtumaa, jotka tapahtuivat kyseisenä päivänä sekä kolme syntymää, kolme kuolemaa ja kaikki juhlapäivät. Tämän jälkeen haasta 2 kaveriasi samaan urakkaan.
Kolme tapahtumaa
625 - Honorius I valittiin paaviksi.
1946 - Ensimmäinen yhdysvaltalainen kaupallisesti sponsoroitu televisio-ohjelma lähetettiin (Geographically Speaking, sponsorina Bristol-Myers).
1962 - Kuuban ohjuskriisi päättyi rauhanomaisesti
Kolme syntymää
1887 - Arvo Ylppö, arkkiatri (k. 28.1. 1992)
1968 - Kata Kärkkäinen, kirjailija ja kolumnisti
1984 - Kelly Osbourne, amerikkalainen televisionäyttelijä ja laulaja, Ozzy Osbournen tytär
Kaikki juhlapäivät
Saint Vincent ja Grenadiinit: Itsenäisyyspäivä (1979).
Turkmenistan: Itsenäisyyspäivä (1991).
Kristinusko: Pyhän Frumentiuksen muistopäivä. Frumentius oli kreikkalaissyntyinen piispa, joka toi kristinuskon Etiopiaan
maanantai 30. lokakuuta 2006
sunnuntai 29. lokakuuta 2006
Luminen maisema ja ikävä toisen luo
Olin tänään todella reipas. Liekko tuo valoisuus lumen tulon myötä saanut energiaa aikaiseksi vai mikä, mutta nyt jääkaapissa on todella herkullista jauheliha-perunavuokaa. Ja pyöräytin ihania voisilmäpullia ja kanelikierrepullia.
Ulkona on lunta, ihan kunnolla ja valoisuus on lisääntynyt huomattavasti. Pihalta voi jo kolata lumia, lapset läheisellä mäellä laskevat jo kelkoillaan ja meille aikuisille on tullut aika pistää auto lämmitystolppaan kiinni ja raaputella lunta ja jäätä ikkunoista. Liukastakin on, mutta on se silti kivaa nämä ensilumet ja pakkaset ihan näin aikuisenakin. Luulen, että helmikuussa olen jo ihan täynnä tätä lunta ja kylmää, mutta tällä hetkelä on hyvä vuodenaika.
Kaiken hehkutuksen vastapainona on hieman negatiivisiakin fiiliksiä. Töissä on pitemmän aikaa ollut huono ilmapiiri. Syitä on monia, mutta yksi syistä on varmaan eräs erittäin hallitseva, pomottava naispuoleinen työkaveri. Kohta varmaan räjähtää, sillä yksi jos toinenkin on joutunut nieleskelemään hermostumisiaan ko. naista kohtaan. Ja se nieltyä kiukkua alkaa olla jo minullakin vähän liian paljon ja se voi olla vaan päivämääräkysymys, koska sähähdän takaisin liian pahasti. Alkaa olla pikapalaverin paikka esimiehen kanssa, ennenkuin minä tai joku muu tekee jotain "ei niin viisasta".
Minulla on myös ikävä kultaani. Pyörittelin tuossa sormusta sormessani ja kaipasin hillittömästi kultaani takaisin näihin maisemiin. *huokaus* Viikonloppuna oli ihanaa herätä samasta sängystä kun toinen oli vain käden ojennuksen päässä, oli suloista kuunnella toisen tuhinaa ja unisia äännähdyksiä. Hali, pusia ja puhua sängyssä lojuen hupsuja, höpsöjä asioita. Voih...
Ulkona on lunta, ihan kunnolla ja valoisuus on lisääntynyt huomattavasti. Pihalta voi jo kolata lumia, lapset läheisellä mäellä laskevat jo kelkoillaan ja meille aikuisille on tullut aika pistää auto lämmitystolppaan kiinni ja raaputella lunta ja jäätä ikkunoista. Liukastakin on, mutta on se silti kivaa nämä ensilumet ja pakkaset ihan näin aikuisenakin. Luulen, että helmikuussa olen jo ihan täynnä tätä lunta ja kylmää, mutta tällä hetkelä on hyvä vuodenaika.
Kaiken hehkutuksen vastapainona on hieman negatiivisiakin fiiliksiä. Töissä on pitemmän aikaa ollut huono ilmapiiri. Syitä on monia, mutta yksi syistä on varmaan eräs erittäin hallitseva, pomottava naispuoleinen työkaveri. Kohta varmaan räjähtää, sillä yksi jos toinenkin on joutunut nieleskelemään hermostumisiaan ko. naista kohtaan. Ja se nieltyä kiukkua alkaa olla jo minullakin vähän liian paljon ja se voi olla vaan päivämääräkysymys, koska sähähdän takaisin liian pahasti. Alkaa olla pikapalaverin paikka esimiehen kanssa, ennenkuin minä tai joku muu tekee jotain "ei niin viisasta".
Minulla on myös ikävä kultaani. Pyörittelin tuossa sormusta sormessani ja kaipasin hillittömästi kultaani takaisin näihin maisemiin. *huokaus* Viikonloppuna oli ihanaa herätä samasta sängystä kun toinen oli vain käden ojennuksen päässä, oli suloista kuunnella toisen tuhinaa ja unisia äännähdyksiä. Hali, pusia ja puhua sängyssä lojuen hupsuja, höpsöjä asioita. Voih...
Mökkeilyä ja pupuilua
Oltiin hanin kanssa mökillä ja ihan oli kivaa. Alkutalven eka myrskykin tuli ja satoin ensilumen, mutta eipä se menoa haitannut. Vähän enemmän piti mökkiä vaan lämmittää, ettei kylmä iske ja vessassa ei enää tehnyt mieli jäädä lukemaan huussilukemisia. Tuuletus kyllä siellä pelasi. Ulkohuussit on kivoja ;)
Arkisten puuhailujen eli veden kannon, puiden halkomisen ja uunien lämmittämisen ohessa vietettiin mun synttäritkin. Sain lahjaksi... sormuksen.En nyt "sellaista" sormusta, mutta olin varsin otettu tästä sormuksesta mikä oli ihan mun näköinen ja oloinen. Pelkistetty ja hopeinen versio. Kaiverrus oli suloinen. "Pupulle ja päivämäärä" *Hih* Muutaman viikonpäästä on Naisellani synttärit eli mitähän ihanaa minä hänelle osaisin ostaa.
Viikonloppuna oli aikaa halia, pitää toista lähellä, nauttia siitä läheisyydestä ja kiireettömyydestä. Ja minulle tuli taas kamala halu saada isompi asunto, palaaminen tähän pieneen yksiöön ihan yksin tuntui ikävältä. Tosi ikävältä. Kulta tulee takaisin näihin maisemiin jossain vaiheessa ens viikolla ja minun oli pakko palata töiden takia jo nyt.
Arkisten puuhailujen eli veden kannon, puiden halkomisen ja uunien lämmittämisen ohessa vietettiin mun synttäritkin. Sain lahjaksi... sormuksen.En nyt "sellaista" sormusta, mutta olin varsin otettu tästä sormuksesta mikä oli ihan mun näköinen ja oloinen. Pelkistetty ja hopeinen versio. Kaiverrus oli suloinen. "Pupulle ja päivämäärä" *Hih* Muutaman viikonpäästä on Naisellani synttärit eli mitähän ihanaa minä hänelle osaisin ostaa.
Viikonloppuna oli aikaa halia, pitää toista lähellä, nauttia siitä läheisyydestä ja kiireettömyydestä. Ja minulle tuli taas kamala halu saada isompi asunto, palaaminen tähän pieneen yksiöön ihan yksin tuntui ikävältä. Tosi ikävältä. Kulta tulee takaisin näihin maisemiin jossain vaiheessa ens viikolla ja minun oli pakko palata töiden takia jo nyt.
torstai 26. lokakuuta 2006
Paska-päivä osa 2
Sellainen oli eilen. Keskiviikko, jolloin ei olisi pitänyt nousta sängystä ylös ollenkaan. Viisaat ja tilastot tosin väittävät, että moni kuolee kotiinsa, mutta silti eilinen oli aika outo päivä negatiivisessa mielessä ja se kotiin jääminen olisi varmaan ollut paras vaihtoehto.
Ihan lyhyenä referaattina päivän tapahtumat.
Aamulla, matkalla töihin kellon ollessa hyvin hyvin vähän, poikkesin tankkaamaan autoani. Pienen Vihreän bensatankin luukku avataan avaimella ja tässä tapauksessa auton lukot on sarjoitettu kaikki toimimaan yhdellä ainoalla avaimella. Siis sillä virta-avaimella. Sulkiessani luukkua avaimella se pirulainen juttui lukkoon. Mites minä sitten ajelen autolla, kun virta-avain roikkuu tankin luukussa ja hysteerisen nykimisen jälkeen pelkäsin avaimen vielä kaiken huipuksi katkeavan lukon sisään. Sain kuitenki pitkän nyhräämisen ja kiroilujen jälkeen avaimen irti ja pääsin jatkamaan matkaani. Olin vain lievästi myöhässä ja vitutuskäyräkään ei ollut minulla vielä tässä vaiheessa kuin vain pikkariikkisen verran punertavan puolella. Postiivisena seikkana voidaan varmaan pitää sitä, että rahaa meni vain 30 euroa ja bensatankki on nyt täynnä. Niin ja sekin on kai hyvä, että onnistuin nyhräämiselläni viivästyttämään vain yhden tankkaajan aamua. Herran hoksottimet toimivat varhaisesta ajankohdasta huolimatta kohtuu vikkelään ja hän älysi aikansa poistumistani odoteltuaan kääntää autonsa toiselle puolelle mittaria.
Kymmenen minuutin päästä tästä työpaikan parkkipaikalla oivalsin, että kaikki työpaikan avaimet ja leimauskortti jäivät aamun kiireessä kotiin ja jouduin kipittämään takasin autolle ja poistun pikaisesti kotia kohti. Kävin avaimet kotoa ja palasin runsaasti myöhässä takasin työpaikalleni ja tässä vaiheessa otsaani koristi vähintään puolimetrinen vitutusk***ä. Työpaikalla ensimmäisenä tekonani aamulla onnistuin taukohuoneessa säikäyttämään työkaverin. Luulin olevani yksin ja koetin hieman helpottaa oloani kiroilemalla suurella hartaudella maailman epäoikeudenmukaisuutta. Vanha ja herttainen papparainen oli kovin säikyn oloinen sanoessaan hennolla äänellä hyvä huomenet taukotilan nurkalta. Eli se siitä tyhjästä taukohuoneesta ja huomaamattomasta kiroilustani. Vitutuskäyrä kävi tässä vaiheessa tooooosi punaisella, mutta varsinainen työpäivä oli sen verran tylsä ja leppoisa, että tunteet viilenivät päivän mittaan ihan neutraaleiksi.
Iltapäivällä poistuin aikaisemmin töistä mennäkseni hammaslääkäriin. Aikataulu hammaslääkärillä oli jo valmiiksi myöhässä ja normaaliksi toimenpiteeksi suunniteltu juurihoito takahampaassani osoittautui isoksi ongelemaksi. Eli siis todella kivuliaaksi ja aikaa vieväksi jutuksi. Aikaa käyntiin kului reilu tunti ja vain toinen hampaan hermoista saatiin kuoletettua eli itkin kivusta toisen juurikanavan rassaamisen ajan. On aika nöyryyttävää parkua täysillä, suu aukinaisena ja täynnä vempeleitä, voimatta kuitenkaan tehdä mitään muuta kuin kestää ne kivut ja valua kyyneleitä. Onnistuin jopa ensimmäisen kipuaallon tultua hypähtämään penkillä sen verran ylös, että tarjottimella olleet "kidutus"välineet tippuivat osittain ja ne piti vaihtaa steriileihin välineisiin. Tämä taas viivästytti aikatauluja entistä enemmän ja lääkärinkin otteista oli siinä vaiheessa havaittavissa kohtalaista närkästystä. Kommentista päätellen olin ilmeisesti onnistunut estämään hankalilla juurikanavillani hänen shoppailukierrokselle menemisen, tai ainakin viivästyttänyt sitä ratkaisevasti. Ehkä, kenties ja mahdollisesti minä uskallan mennä kolmen viikon päästä uudelleen kidutettavaksi samaiselle lääkärille saman hampaan takia. Palkintona urheudestani sain mukaan vain 140 euron lasku, mitä kai voidaan pitää positiivisena asiana, sillä hoitoja on tehty varmaan jo 800 euron edestä.
Tultuani hammaslääkäristä seisoin parkkipaikalla litimärkänä sateessa ja oivalsin jättäneeni kännykkäni työpaikalleni, mutta onneksi en kuitenkaan saanut parkkisakkoja vaikka maksettu aikani oli loppunut aikoja sitten. Minulla on erittäin lämmin ja rakastava suhde puhelimeeni eli niinpä palasin nöyränä ja nyrpänä naisena kolmannen kerran takasin työpaikalleni hakemaan sitä hemmetin napanuoraa.
Että siinäpä sitä oli, yhdelle päivälle negatiivista energiaa ihan yllin kyllin. En halua toista samanlaista perse päivää ihan lähitulevaisuuteen. Ja olen edelleenkin elossa eli ilmeisesti ihminen ei voi kuolla pelkkään vitutukseen. Ja onhan se kiva saapua työpaikan parkkipaikalle kolme kertaa saman päivän aikana, tavallisen yhden vaivaisen pistäytymisen sijaan
Ihan lyhyenä referaattina päivän tapahtumat.
Aamulla, matkalla töihin kellon ollessa hyvin hyvin vähän, poikkesin tankkaamaan autoani. Pienen Vihreän bensatankin luukku avataan avaimella ja tässä tapauksessa auton lukot on sarjoitettu kaikki toimimaan yhdellä ainoalla avaimella. Siis sillä virta-avaimella. Sulkiessani luukkua avaimella se pirulainen juttui lukkoon. Mites minä sitten ajelen autolla, kun virta-avain roikkuu tankin luukussa ja hysteerisen nykimisen jälkeen pelkäsin avaimen vielä kaiken huipuksi katkeavan lukon sisään. Sain kuitenki pitkän nyhräämisen ja kiroilujen jälkeen avaimen irti ja pääsin jatkamaan matkaani. Olin vain lievästi myöhässä ja vitutuskäyräkään ei ollut minulla vielä tässä vaiheessa kuin vain pikkariikkisen verran punertavan puolella. Postiivisena seikkana voidaan varmaan pitää sitä, että rahaa meni vain 30 euroa ja bensatankki on nyt täynnä. Niin ja sekin on kai hyvä, että onnistuin nyhräämiselläni viivästyttämään vain yhden tankkaajan aamua. Herran hoksottimet toimivat varhaisesta ajankohdasta huolimatta kohtuu vikkelään ja hän älysi aikansa poistumistani odoteltuaan kääntää autonsa toiselle puolelle mittaria.
Kymmenen minuutin päästä tästä työpaikan parkkipaikalla oivalsin, että kaikki työpaikan avaimet ja leimauskortti jäivät aamun kiireessä kotiin ja jouduin kipittämään takasin autolle ja poistun pikaisesti kotia kohti. Kävin avaimet kotoa ja palasin runsaasti myöhässä takasin työpaikalleni ja tässä vaiheessa otsaani koristi vähintään puolimetrinen vitutusk***ä. Työpaikalla ensimmäisenä tekonani aamulla onnistuin taukohuoneessa säikäyttämään työkaverin. Luulin olevani yksin ja koetin hieman helpottaa oloani kiroilemalla suurella hartaudella maailman epäoikeudenmukaisuutta. Vanha ja herttainen papparainen oli kovin säikyn oloinen sanoessaan hennolla äänellä hyvä huomenet taukotilan nurkalta. Eli se siitä tyhjästä taukohuoneesta ja huomaamattomasta kiroilustani. Vitutuskäyrä kävi tässä vaiheessa tooooosi punaisella, mutta varsinainen työpäivä oli sen verran tylsä ja leppoisa, että tunteet viilenivät päivän mittaan ihan neutraaleiksi.
Iltapäivällä poistuin aikaisemmin töistä mennäkseni hammaslääkäriin. Aikataulu hammaslääkärillä oli jo valmiiksi myöhässä ja normaaliksi toimenpiteeksi suunniteltu juurihoito takahampaassani osoittautui isoksi ongelemaksi. Eli siis todella kivuliaaksi ja aikaa vieväksi jutuksi. Aikaa käyntiin kului reilu tunti ja vain toinen hampaan hermoista saatiin kuoletettua eli itkin kivusta toisen juurikanavan rassaamisen ajan. On aika nöyryyttävää parkua täysillä, suu aukinaisena ja täynnä vempeleitä, voimatta kuitenkaan tehdä mitään muuta kuin kestää ne kivut ja valua kyyneleitä. Onnistuin jopa ensimmäisen kipuaallon tultua hypähtämään penkillä sen verran ylös, että tarjottimella olleet "kidutus"välineet tippuivat osittain ja ne piti vaihtaa steriileihin välineisiin. Tämä taas viivästytti aikatauluja entistä enemmän ja lääkärinkin otteista oli siinä vaiheessa havaittavissa kohtalaista närkästystä. Kommentista päätellen olin ilmeisesti onnistunut estämään hankalilla juurikanavillani hänen shoppailukierrokselle menemisen, tai ainakin viivästyttänyt sitä ratkaisevasti. Ehkä, kenties ja mahdollisesti minä uskallan mennä kolmen viikon päästä uudelleen kidutettavaksi samaiselle lääkärille saman hampaan takia. Palkintona urheudestani sain mukaan vain 140 euron lasku, mitä kai voidaan pitää positiivisena asiana, sillä hoitoja on tehty varmaan jo 800 euron edestä.
Tultuani hammaslääkäristä seisoin parkkipaikalla litimärkänä sateessa ja oivalsin jättäneeni kännykkäni työpaikalleni, mutta onneksi en kuitenkaan saanut parkkisakkoja vaikka maksettu aikani oli loppunut aikoja sitten. Minulla on erittäin lämmin ja rakastava suhde puhelimeeni eli niinpä palasin nöyränä ja nyrpänä naisena kolmannen kerran takasin työpaikalleni hakemaan sitä hemmetin napanuoraa.
Että siinäpä sitä oli, yhdelle päivälle negatiivista energiaa ihan yllin kyllin. En halua toista samanlaista perse päivää ihan lähitulevaisuuteen. Ja olen edelleenkin elossa eli ilmeisesti ihminen ei voi kuolla pelkkään vitutukseen. Ja onhan se kiva saapua työpaikan parkkipaikalle kolme kertaa saman päivän aikana, tavallisen yhden vaivaisen pistäytymisen sijaan
Eka tuli jo
Tämä on sitten SE Ensimmäinen postikortti ulkomailta Postcrossingin kautta ja tästä kuuluu kiitos Espaniaan Rafalle. Minun lähettämiäni kortteja on mennyt jo enemmän perille, mutta niitä saapuneita ei ole valitettavasti samaan tahtiin tipahdellut takaisin. Taidan olla vain kärsimätön hötkylijä. Ja jos ihan pikkaisen saisin valittaa, niin mielellään osoitteita voisi olla muuallekkin kuin Yhdysvaltoihin. Tiedän senkin, että muut sitten valittavat että taasko osoitteita Suomeen. Tilastojen mukaan eniten käyttäjiä Postcrossingissa on Suomessa ja sitten Usassa, eli tämä pieni maa on hurahtanut ihan täysillä tähän korttihöpötykseen.
lauantai 21. lokakuuta 2006
Lauantaisen aamun tunnelmia
Postcrossing-harrastus vei minut ihan mennessään. Outoa innostua jostain näinkinkin pienestä ja olen tässä kovasti väsäillyt ja ostellut kortteja ihmisille lähetettäviksi. Sen ensimmäinen oma vastaanotettu kortti on vielä saamatta, mutta yksi lähettämistäni on päässyt perille Ranskaan. Mietin vaan, että teinköhän mokan jättäessäni sukunimeeni ääkköset? Kaikki eivät varmaan ole kovin tuttuja Ä-kirjaimen kanssa, mutta toivottavasti ne minulle tulevat postikortit löytäisivät perille ihan ilman "a with dots" versiotakin.
Olen myös löytänyt oudon mieltymyksen paritusohjelmiin. Maajussille Morsian on ollut yllättävän viihdyttävä sarja kolmoselta ja kakkosen vastaava ohjelma Menolippu tuli myös katsottua loppuun. En tiedä onko tämä oire vanhenemisesta, vai siitä ihanasta asiasta, ettei itse ole sinkku, joka enemmän tai vähemmän epätoivoisesti etsii partneria itselleen. Onhan se kovin lutuisaa ja mukavaa katsella moisia ohjelmia oman kullan kanssa sohvalla lähekkäin. :) Vai onko minullakin takaraivossa tiedostamaton ajatus paluusta maalle ja tavallaan niille omille juurilleen. En tiedä.
Ensimmäiset pakkaset olivat tällä viikolla ja tein torstaina pikavisiitin maalle vaihtamaan autooni talvirenkaat. Ihan minä ne itse sain vaihdettua, eli kyse ei ollut naisellisesta avuttomuudesta, vaan siitä että säilytän renkaitani vanhempieni luona. Pieneen varastokopperooni kerrostalon tiloissa kun on kertynyt tavaraa ihan liiaksikin ilman niitä renkaitakin.
Ompelukone odottaa tuossa valmiina. Minun pitäisi vaan käydä kangaskaupassa, ostamassa sitä sun tätä tarpeellista. Mielessä on monta ihanaa juttua mitä haluaisi tehdä ja kokeilla, mutta käyn nyt ensi katselemassa ihan vaan ideoita ja kankaita. Eikä se varmaan olisi huono idea käydä kirjastossa katselemassa alan lehtiä ja ilokseni olen huomannut käsityöaiheisia blogejakin olevan runsaasti näytillä netin ihmeellisissä syövereissä. Tutkimista siis riittäisi, kun vaan olisi sitä joutavaa aikaa tälle kaikelle. *huokaus
Olen myös löytänyt oudon mieltymyksen paritusohjelmiin. Maajussille Morsian on ollut yllättävän viihdyttävä sarja kolmoselta ja kakkosen vastaava ohjelma Menolippu tuli myös katsottua loppuun. En tiedä onko tämä oire vanhenemisesta, vai siitä ihanasta asiasta, ettei itse ole sinkku, joka enemmän tai vähemmän epätoivoisesti etsii partneria itselleen. Onhan se kovin lutuisaa ja mukavaa katsella moisia ohjelmia oman kullan kanssa sohvalla lähekkäin. :) Vai onko minullakin takaraivossa tiedostamaton ajatus paluusta maalle ja tavallaan niille omille juurilleen. En tiedä.
Ensimmäiset pakkaset olivat tällä viikolla ja tein torstaina pikavisiitin maalle vaihtamaan autooni talvirenkaat. Ihan minä ne itse sain vaihdettua, eli kyse ei ollut naisellisesta avuttomuudesta, vaan siitä että säilytän renkaitani vanhempieni luona. Pieneen varastokopperooni kerrostalon tiloissa kun on kertynyt tavaraa ihan liiaksikin ilman niitä renkaitakin.
Ompelukone odottaa tuossa valmiina. Minun pitäisi vaan käydä kangaskaupassa, ostamassa sitä sun tätä tarpeellista. Mielessä on monta ihanaa juttua mitä haluaisi tehdä ja kokeilla, mutta käyn nyt ensi katselemassa ihan vaan ideoita ja kankaita. Eikä se varmaan olisi huono idea käydä kirjastossa katselemassa alan lehtiä ja ilokseni olen huomannut käsityöaiheisia blogejakin olevan runsaasti näytillä netin ihmeellisissä syövereissä. Tutkimista siis riittäisi, kun vaan olisi sitä joutavaa aikaa tälle kaikelle. *huokaus
tiistai 17. lokakuuta 2006
Miekin sitten hurahdin
Postcrossingiin Joo, eli kyseessähän on se kansainvälinen korttirinki, missä lähetellään kortteja ja saadaan kortteja. Perustajana on yksityinen henkilö ja kukaan ei siis hyödy muuta kuin sen lähettämisen ja saamisen ilon. Kortit ovat niitä ihan perinteisiä ja tavallisia etanapostilla meneviä kortteja. Pistin juuri menemään ensimmäiset neljä korttia maailmalle tönköllä englannillani ja toivottavasti posti vie kortit perille Hollantiin, Usaan ja Ranskaan. Pienenä ideana olisi myös verryttää hieman tuota meikäläisen surkastunutta kielitaitoa taas eloon. Oma ihanuutensa on kierrellä etsimässä kivoja kortteja ja mukavia postimerkkejä vastaanottajan mahdollisen toivomuksen mukaisesti. Varsin hurmaava harrastus.
Tähän tylsään ja syksyn synkeään eloon väriä on minulle tuonut outo lahja. Sain miespuoliseltä ystävältäni yhdistetyn syntymä-, nimi-, joululahjaksi ompelukoneen. Juu, ihan oikein luit. Ompelukoneen, ompelukoneen ihan oikeasti. Persoonallinen ja tavallaan niin oudon arkinen lahja, mutta sainpahan se nyt vihdoinkin. Sen verran monta vuotta olin sitä ollut ostamassa, mutta aina vain jotain tärkämpää rahan menoa ilmaantui ja osto jäi vain haaveen asteelle. Olen varsin yllättynyt lahjasta, mutta hieman kuitenkin ihmettelen mitä sen miehen päässä liikkui ostohetkellä. Muutamat housun lahkeet olen jo suurella hartaudella saanut lyhennettyä ja sormet syyhyäisivät ompelemaan jotain "uudistuotantoa". Katsotaan nyt kuinka hermot pitävät tuota pikkunäpräystä ja uuden opettelua. Osaisinkohan minä ommella Naiseni kissalle lekottelualustan?
Eilen illalla oli synkkä hetki henkisesti ja tein pelottavan matkan menneisyyden kipeisiin muistoihin. Televisiosta tuli koskettava Iloinen Talo kolmiosaisen sarjan avausjakso. Sarja perustuu Kreetta Onkelin kirjottamaan samannimiseen kirjaan ja voisi olla avartavaa lukea se kirjakin. Eilen menneisyyden mörköt nostivat hyvinkin nopeasti päätään ohjelmaa katsoessa ja olo oli hetkittäin hyvinkin pelokas ja arka. Olen elänyt lasisen nuoruuden ja koetut asiat seuraavat varmaan mukanani loppuelämäni. Onneksi perheessäni on asiat tällä hetkellä kunnossa, vaikkei nykyinen hyvinvointi tietenkään pyyhi menneisyydestä pahoja asioita pois
Tähän tylsään ja syksyn synkeään eloon väriä on minulle tuonut outo lahja. Sain miespuoliseltä ystävältäni yhdistetyn syntymä-, nimi-, joululahjaksi ompelukoneen. Juu, ihan oikein luit. Ompelukoneen, ompelukoneen ihan oikeasti. Persoonallinen ja tavallaan niin oudon arkinen lahja, mutta sainpahan se nyt vihdoinkin. Sen verran monta vuotta olin sitä ollut ostamassa, mutta aina vain jotain tärkämpää rahan menoa ilmaantui ja osto jäi vain haaveen asteelle. Olen varsin yllättynyt lahjasta, mutta hieman kuitenkin ihmettelen mitä sen miehen päässä liikkui ostohetkellä. Muutamat housun lahkeet olen jo suurella hartaudella saanut lyhennettyä ja sormet syyhyäisivät ompelemaan jotain "uudistuotantoa". Katsotaan nyt kuinka hermot pitävät tuota pikkunäpräystä ja uuden opettelua. Osaisinkohan minä ommella Naiseni kissalle lekottelualustan?
Eilen illalla oli synkkä hetki henkisesti ja tein pelottavan matkan menneisyyden kipeisiin muistoihin. Televisiosta tuli koskettava Iloinen Talo kolmiosaisen sarjan avausjakso. Sarja perustuu Kreetta Onkelin kirjottamaan samannimiseen kirjaan ja voisi olla avartavaa lukea se kirjakin. Eilen menneisyyden mörköt nostivat hyvinkin nopeasti päätään ohjelmaa katsoessa ja olo oli hetkittäin hyvinkin pelokas ja arka. Olen elänyt lasisen nuoruuden ja koetut asiat seuraavat varmaan mukanani loppuelämäni. Onneksi perheessäni on asiat tällä hetkellä kunnossa, vaikkei nykyinen hyvinvointi tietenkään pyyhi menneisyydestä pahoja asioita pois
tiistai 10. lokakuuta 2006
Näiden tähtien alla
Tämä kappale kosketti, syvältä ja todella vahvasti. Miksi? En tiedä, melkein pisti itkemään kesken kiireimmän työpäivän...
Näiden tähtien alla
sua odottamalla
mä kulutan aikaani uskoen,
että rakkaus on laava,
joka kuljettaa.
Saa kylmän raudankin
hehkumaaan,
näiden tähtien alla.
Mä palvon sua.
Ikkunalla katselen sua.
Milloin rakastat minut vahvaksi?
Sydämeeni kirjattu nimesi.
Näiden tähtien alla...
Olet osa mua,
sydän rintani alla.
Mä kaipaan sua.
Miks lähdit ja muutuit tähdeksi?
Sydämeeni jäänyt sun nimesi.
Näiden tähtien alla...
*Uniklubi*
Näiden tähtien alla
sua odottamalla
mä kulutan aikaani uskoen,
että rakkaus on laava,
joka kuljettaa.
Saa kylmän raudankin
hehkumaaan,
näiden tähtien alla.
Mä palvon sua.
Ikkunalla katselen sua.
Milloin rakastat minut vahvaksi?
Sydämeeni kirjattu nimesi.
Näiden tähtien alla...
Olet osa mua,
sydän rintani alla.
Mä kaipaan sua.
Miks lähdit ja muutuit tähdeksi?
Sydämeeni jäänyt sun nimesi.
Näiden tähtien alla...
*Uniklubi*
maanantai 2. lokakuuta 2006
Auts, mitä tehdä kramppaavalle pohkeelle?
Kävin uimassa. Oli ihanaa pitkästä aikaa paitsi että...Millä saa lihaskrampit pohkeessa kuriin? Olen koettanut syödä magnesiumia ja juoda nestettä, mutta uimiset loppu tänään lyhyeen kramppaavan pohkeen takia. Onko joku tietty magnesiumvalmiste toiminut sinulla paremmin vai mitä tässä pitäisi tehdä? Vinkkejä otetaan vastaan, kiitos.
Muuten ei mitään uutta. Sataa vettä, perunat tuli nostettu maalla vanhempien luona ja nuha vaivaa edelleenkin. Töissä olen ollut todella epäsosiaalinen ja tiuskiva äksy akka, johon jo aiheestakin muut puuttuivat. Ei vaan innosta se typerä lässytys ja paskan jauhaminen, niin en jaksa edes teeskennellä kiinnostunutta. Tätä sopparia olisi vielä 2 kk jäljellä eli kuinka minä selviän tämän loppuajan? Siis järjissäni tai edes niin, että en suututa äksyämiselläni muita. Opiskelut houkuttaisivat entistä enemmän jälleen kerran...
Kävin uimassa. Oli ihanaa pitkästä aikaa paitsi että...Millä saa lihaskrampit pohkeessa kuriin? Olen koettanut syödä magnesiumia ja juoda nestettä, mutta uimiset loppu tänään lyhyeen kramppaavan pohkeen takia. Onko joku tietty magnesiumvalmiste toiminut sinulla paremmin vai mitä tässä pitäisi tehdä? Vinkkejä otetaan vastaan, kiitos.
Muuten ei mitään uutta. Sataa vettä, perunat tuli nostettu maalla vanhempien luona ja nuha vaivaa edelleenkin. Töissä olen ollut todella epäsosiaalinen ja tiuskiva äksy akka, johon jo aiheestakin muut puuttuivat. Ei vaan innosta se typerä lässytys ja paskan jauhaminen, niin en jaksa edes teeskennellä kiinnostunutta. Tätä sopparia olisi vielä 2 kk jäljellä eli kuinka minä selviän tämän loppuajan? Siis järjissäni tai edes niin, että en suututa äksyämiselläni muita. Opiskelut houkuttaisivat entistä enemmän jälleen kerran...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)