Vanhempia moikkaamassa

Mie olen nyt maalla, katselen varmaan hyvin perinteistä syksyistä peltomaisemaa ikkunasta tässä näpyttelyn ohessa ja mietiskelen syntyjä syviä.

Päivän hyvä työ on ollut talvirenkaiden vaihtaminen autooni, paha työ on varmaan ollut miespuolisen ystäväni ripittäminen pettämisen kavaluudesta ja toisten naisten pahuudesta. Miehen äiti kuoli pari viikkoa sitten hyvin yllättäen aivoverenvuotoon vain 55-vuotiaana ja nyt mies on sen ja tämän uuden rakkauden/naisen takia aivan pois tolaltaan. Minä olen tietysti jäävi moralisoimaan miehen tekemisiä, kun itsekin olen joskus typeryyksissäni ollut se "toinen nainen". Toivottavasti tuossa ei käy huonosti, sillä tämä toinen nainenkin on naimisissa olevan perhellinen emäntä... Plääh, on ne nämä ihmissuhdekuviot ja muut jutut niin outoja. Eroaisi nyt tämä mies kunnialla vaimostaan vihdoinkin.

Naispuoleinen ystävänikin pääsi muuttamaan pois sen kamalan narsisti-possumiehensä luonta ja ero on ilmeisesti totta heidän kohdallaan. Käyn tänään moikkaamassa ystävääni hänen uudella asunnolla ja juttelemassa viimeisempiä kuulumisia. Jotain uuden romanssinpoikaista taitaa hänelläkin olla ilmassa, mutta eiköhän se vaan tee hyvää ystävälleni.

Oltiin Hanin kanssa kunnon syyslomalla. Käytiin Tallinnassa ja oltiin loppuloma sitten mökillä. Oli ihanaa, ah että minä tykkäsin kaikesta siitä tilasta ja mökkipuuhailuista ja pienimuotoiseta matkustelusta. Nyt sit ei millään malttaisi olla kotona tutuissa ja tylsissä ympyröissä. Olen tuossa taas jälleen kerran miettinyt miksi ihmeessä minä olen täällä päin Suomea, kun näkyyhän tuota elämää olevan muuallakin päin kotoista maatamme. Puh, no katsellaan nyt. Harmi kun Hani on "kiinni" näihin seutuihin opiskeluidensa takia ja ajatus etäsuhteilusta ei oikein taida himottaa kumpaakaan.

Niin ja mikähän ihme tehokampanja noilla puhelinmyyjillä on tällä hetkellä, tänäänkin minulle on tarjottu Me Naiset ja Sara lehteä kahden eri myyjän taholta ja minä kun en moisia läpysköitä varmasti lue, saati että tilaisin moisia hömppälehtiä. Jokohan minä vihdoinkin saisin aikaiseksi sen suoramarkkinointikiellon.

Mäkätystä

Olen kauhulla odotellut kännykkälaskuani saapuvaksi. Eipä siinä muuten mitään, mutta kun sieltä on tulossa ainakin 3 kuukauden lasku kerralla. Tällä hetkellä olen vailla mitään tuloja, niin onhan siinä sitten maksettavaa tuossa n. 100 eurossakin. PÖH. Kiitos siis vaan Elisalle onnistuneesta laskutus-softan vaihdosta. Pa**a sentäs. Pitäisiköhän sitä pikkuhiljaa alistua vaihtamaan toisen firman palveluihin...

Onnistuneita juttuja on taas sähköhinnan laskeminen loppuvuoden ajaksi. Tiedossa on myös sähkönhinnan korotuspaineet alkuvuodelle, mutta nautin nyt ainakin 3 kuukautta edullisemmasta sähköstä. Vaihdoin vihdoinkin monen kuukauden jahkaamisen jälkeen sähköyhtiötä ja toivottavasti vaihto on todellisuudessakin kannattavaa pidemmälläkin aikavälillä laskettuna. Niin, että hei hei vaan Fortum.

Lähde mahdollisimman nopeaan...

Näin minä sanoin kaverilleni eilen, siis hänelle joka tuota eroa on salaa ja pikkuhiljaa tekemässä. En tiedä miksi hän on siinä liitossa niin kauan roikkunut, eihän heillä on ole oikeasti mitään yhteistä enää. Se mies on narsisti ja oikeasti henkisesti aika rankastikkin sekopää, henkistä väkivaltaa on ollut runsaasti ja minä pelkään että fyysistäkin voin ilmaantua eron todellisuuden valjetessa miehelle. Kukaan ei jaksa vuosia rakkaudettomassa, seksittömässä suhteessa ilman mitään halauksia tai edes suudelmia ja sanoinkin että siitä liitosta olisi hänen pitänyt lähteä jo aikapäivä sitten. Toivon hartaasti voimia ystävälleni ja toivon myös, että se mies hakeutuisi ammattiauttajan luo. Kaverini pitää ehdottomasti kyllä lähteä sieltä pois.

Sitten arkiseen elämääni. Hani tuli metsäreissusta pois eilen... JEE :) Olihan tuo ikävä jo ja ihan ilolla siirrän kissahoitovastuun taas mamille itselleen. Keskusteltiin eilen siitä, millaiset naiset ketäkin viehättävät, siis raadollisesti millainen nainen on hyvännäköinen nainen. Jos oltaisiin oltu Hanin kanssa samoissa sinkkulepakkopippaloissa, niin tuskin me samanlaisille naisille oltaisiin flirttailtu. Itse olen näköjään viehättynyt selkeästi vaaleisiin naisiin. Olen jossain määrin rintafriikki, eli ihan todella hoikat naiset liian poikamaisella (androgyynillä) vartalolla ei minua viehätä. Siihen vielä avoin katse, toimelias ja energinen yleisolemus, niin eiköhän se siinä sitten ole nainen mikä minun pääni kääntää. Liian itsevarmat ja suuriegoiset naiset eivät ole minua varten, enkä nyt saa mitään suurempia kiksejä trimmatusta urheilijan vartalostakaan. Se korvien väli on kuitenkin se mikä eniten merkkaa, sanottakoon nyt vielä sekin.

Nyt kuitenkin aamupalalle.

Yksinäinen ilta

Hani on "korpivaelluksella" ystävänsä kanssa, he lähtivät lauantaina ja palaavat maisemiin toivottavasti huomenna. Ja minulla on olo kuin yksinäisellä pirulla, näin sitä taas on tottunut toisen säännölliseen näkemiseen ja lähellä olemiseen. Vielä kun olen liian vilkkaalla mielikuvituksella varustettu, niin tässä yksinäisinä hetkinä ehtii miettiä kaikkea typerää ja vieläkin typerämpää. PLÄÄH, minulle itselleni. No, onhan minulle edes tärkeä rooli kissojen hoitajana ja kissanvessan siivojana. Pöh.

Minulla on ollut koko viikonloppu aikaa tehdä ihan omia juttujani ja jumituin taas yllättäen netin ääreen. Sotkeuduin irc-gallerian sivuille seikkailemaan ja oli varsin hassua "vakoilla" nettituttujen naamoja. Muutama naisparikin tuli bongattua ja yllättävää miten erilaisiksi ihmiset aina mielessään kuvitteli pelkkien virtuaalijuttujen perusteella. Kuvaseikkailujen jälkeen jäin pohtimaan butchin ja poikamaisen naisen eroa, missä se menee. Ei mahda mitään, mutta kai minä sitten olen se butch jos asiaa katsotaan vaikka vain hartioiden leveyden mittapuun mukaan. :) Eipä sillä mitään merkitystä ole minulle, lokeroin vain näitä juttuja ihan vaan omassa päässäni. Itse en ole rohjennut tällaisena vanhana kääpänä naamani irkkigalleriaan laittaa, olkoot ne nuoremmat ja nätimmät siellä esilä ;)

Tapaan huomenna ystäväni, jolla on/oli jonkinlainen ero käynnissä avopuolisostaan. Avopuoliso, (jota en edes ole saanut tavata tämän heidän viisi vuotta kestäneen suhteensa aikana), on minun mielestäni kusipäinen, sadistinen, luonnehäiriöinen paska mies. Siis oikeasti, en muista koska olisin niin paljon suuttunut jonkun miehen tekemisistä näin paljon kuin tämän miehen tekemisistä/sanomisista. Mies esim. vihaa ylipainoisia, lyhyttukkaisia, ei-blondinaisia. Minähän olin se lyhyet punertavat hiukset omaava, hieman ylipainoinen nainen, eli ehkä meillä olisi heti hieman jotain ristiriitoja ilmassa ensitapaamisen yhteydessä. Tämä ei ollut nyt mikään vihaan kaikkia miehiä puheenvuoro, tämä tietty Luojan luoma yksilö on vaan niin AARGHT-raivostuttava olento. Ystäväni ansaitsisi ehdottomasti jotain paljon, paljon parempaa kuin tämän säälittävän öykkärin, mutta rakkaus on sokea ja muuta plaa, plaa-juttua. Katsotaan nyt huomenna mitä suurta ja ihanaa kerrottavaa (omien sanojensa mukaan) ystävälläni on.

Niin-n, ja minulla on näköjään kaiken muun närkästyksen päälle vielä ikävä Haniakin. Tule pois sieltä metsästä....

Tasaisen elämän tylsiä juttuja

Heräsin tänään liian myöhään. Myöhästyin minulle erittäin epätyypilliseen tapaan aamun ohjatusta vesililluttelusta, mutta siitä sisuuntuneena päätin mennä omin päin kuntosalille/uimaan. Ratkaisu oli varsin onnistunut, sillä uiminen tuntui ihanalta ja kuntosali-nitkuttelutkin sujuivat hyvin. Aikani vitutusta altaassa/salilla purettuani minua ei edes harmittanut tuo myöhästyminen, eli kyllä siitä liikunnasta jotain kiksejä saa. Olen tainnut oikeasti saada ihan sellaisen pienimuotoisen liikuntakärpäsen pureman... :) Eilenkin rämmin Hanin kanssa sienimetsässä hyötyliikunnan parissa ja eikä edes ärsyttänyt hetkittäin sade ja heikohko sienisaaliskaan.

Niin ja hommasin itselleni pienen uuden kalaeläimen pienempään akvaarioon. Pienempää lasilaatikkoa hallitsee pieni suuriegoinen taistelukalaherra. Hänelle on kyllä tulossa Naisseuraakin, kunhan muodollisesti sopivan näköinen ja värinen emäntä löytyy. Ei se puolison valinta niin helppoa ole, herralle varmaan kelpaisi kaikki emännät, mutta minä taidan olla parittajan roolissa se ronkelimpi tapaus.

Törmäsin kaupassa myös sukulaisnaiseen, eli tähän tätiini joka ainoana suvusta lähiomaisteni lisäksi tietää minun "vinoutuneen" suuntautumiseni. Onneksi kohtaaminen oli pikainen kuulumisten vaihto kaupan käytävällä, en edes ehtinyt panikoimaan mistään. Näköjään oman pään sisällä ne mörköt enemmän ovat, olin kai mielessäni jotenkin arvellut hänen oudoksuvan minua paljastuttuani suvun ensimmäiseksi osittain kaapista ulostulleeksi lesboksi. Niin, ei hän minua mitenkään näyttänyt kummeksuvan/karttelevan. Minä siinä taisin olla se sätky, ei hän. Typerä minä. Taas kerran.

Hih osa 2

Soittelin palkkakonttoriin erillisen palkkatodistuksen tiimoilta. PalkkaTädin kysyessä linjan toisessa päässä henkilönumeroa tuli täydellinen blackout, ei mitään hajua siitä numerosarjasta mitä työpäivinä piti joka päivä naputella koneelle jos toisellekin useitakin kertoja. Hah, muisti koettaa näköjään unohtaa kaikki ikävät asiat mahdollisimman nopeasti, totesin tuon puhelun jälkeen suurella ilolla. Ja nauroin tuhmana ihmisenä vielä asialle...

Minäkö muka helpottunut työn loppumisesta... en kai ;)

Hih

Työttömän kolmas viikko alkoi juuri ja tähän rentoon ja melkein aikatauluttomaan oloon on jo alkanut tottua. Ei tee enää tiukkaa nukkua aamulla pitkään, siis minun tapauksessa jonnekin puoli kymmeneen ja yökukkumisetkin onnistuu yö yhteen ihan kevyesti. Minun varmaan pitäisi tuntea pisto sydämmessäni tästä "lomailusta", mutta hemmetti vie minä olen varmasti tämän hengähdystauon ansainnut.
Olen tuossa aloittanut muutamia varsin mukavia liikuntaharrastuksia ihan ohjatuissa ryhmissä. Liikunta näkyy tekevän hyvää ihan oikeastikin ja työn jumiuttamat lihakset ja muut krampit/jännitykset alkavat pikkuhiljaa helpottua. Olo alkaa olla jotenkin "uudelleenherännyt" kun energiaa riittää muuhunkin kuin siihen vain välttämättömään, sen verran kuluttavaa tuo "kakkaduuni" kuitenkin oli.

Nyt minä nautin tästä kaikesta, onnellisena naisena. Uskon myös, että läheiseni ovat samaa mieltä minun nykyisestä olemuksestani, en kuulema ole enää se kärtty, aika kipeä ja väsynyt vinkuva ämmä, joka kärsi ainaisesta univajeesta. Puuh. Olen tyytyväinen.