Jos

viime hetkeä ei olisi, ei varmaan mitään tulisi tehtyä. Pikainen pikainen pyörähdys Susirajalla on nyt takana ja yöllinen paluu sunnuntai-aamusta oli rauhallista aikaa ajella. Lauantai oli ihana päivä, varpaita on nyt liotettu Pielisjoessa, syöty mansikoita ja hengailtu muuten vaan. Ihanaa, ihanaa, ihanaa :)) Ihanan loivaliikkeinen aloitus lomalle.

Mahtui reissuun myös kalastuvälineiden ostoa, retkituoleja, kirpputoreja ja paljon puhumista. Kipeistäkin asioista, eikä siinä ihan ilman kyynelkanavien toiminnan testausta tullut toimeen. Taaskaan. Satunnainen törmääminen Joensuun raitilla ystävään oli kaikessa yllätyksellisyydessään ihana asia ja unissa vainonnut hääteema tuli vastaan hämmentävän usein IRL Susirajan maisemissa kävellessä.

Nyt viime hetken reissuvalmisteluita ja erittäin levollisin mielin matkalle.

Lomaa, lomaa. lomaa....

Tiedossa reissuamista mikä alkaa Susirajalta, jatkuen viikon alusta aikaisin Turun kautta Ahvenanmaalle. Aikataulut ovat vapaat, suunnitelmat erittäin löyhät ja mieli iloinen. Alustavasti meininkinä olisi mennä Ruotsiin, josta Norjan kautta Tanskaan ja sitten piipahdus varmaan Saksassa. Takaisin jossain vaiheessa, jotain kautta.

Ainoat sitovat aikataulut on lauttamatka Ahvenanmaalle ja paluu 1.8. mennessä, jolloin pitäisi olla takaisin duunissa. Ei paha, ei ollenkaan. Blogi jää siis tauolle, päivittyy reissussa, tai sitten ei. Reissun jälkeen juttuja tulee ehkä, tai sitten ei.  En tiedä. Onpas tämä elämä nyt rentoa ja niin ihanan suunnittelematonta.

:)

EI ,ei, ei!

Sain totaalisen paniikin töissä. Asiakaspuhelu oli jo päättymässä ja puhelimessa ollut reilusti yli 80-vuotias mieshenkilö sai asiansa hoidettu kanssani. Puhelun aikana hänen vaimonsa oli huudellut jotain neuvoja taustalta ja olin jo sulkemassa linjaa, kun kuulin luurista kovaäänistä huutoa. Nostin luurin takaisin korvalleni luullen miehen huhuilleen vielä perääni jonkun kesken jääneen asian takia.

Ei, ei hänelle ei ollut mitään kanssani kesken. Huorittelun, huudon ja haukkumisen jälkeen puhuivat linjan toisessa päässä nyrkit ja sitten raivoavan miehen lisäksi taustalta kuului vaimon huutoa, valitusta ja lyönnin ääniä. Perheväkivaltaa. EI, ei taas. Suljin säikähtäneenä linja ja koetin rauhoittua.

Kipeät muistot nousivat esille takautumien kautta. Tuntui pahalta, pelotti ja kaikki se jo useaan kertaan unohdettu perheväkivallan sivustakatsojan traumat nousivat koloistaan ja syövereistään esille.

Ei saa. Toista ei saa lyödä. Vaimoa ei saa lyödä. Kukaan ei saa lyödä, ei edes yli 80-vuotiaat papparaiset. Miksi ihmisen pitää olla niin paha toiselle, miksi ollaan näin paskoja ja pahoja. Ja taas minä itken työpöytäni ääressä...

Pähkäilyjä

Vaatekaappiini on viime aikoina eksynyt uusia vaatteita. Tämä itsessään on  jo melkein ennenkuulumatonta, sen verran paljon vihaan rytkyostoksilla käymistä. Aivan erityisesti farkkuja ja rintaliivien ostaminen on ollut täyttä tuskaa. Tällä kertaa suurta ihmetystä aiheutti ostettujen rytkyjen värimaailma ja naisellisempia tyyli. Hienoa, että kaapissa on jotain muuta väriä kuin sinistä ja mustaa, jotain muuta kuin urkkapaitoja ja fleecenuttuja. Kaipa taas joku tietty kausi elämässä on ohitettu ja uusia tuulia saa tulla tilalle.Vaikka sitten lievästi uudistetun vaatekaapin sisällön myötä. Nykyisin en saa enää hepulia, vaikka paidan kaula-aukko on hieman avonaisempi ja vaatteiden alta näkyy jotain muotoja. Kyllä ne tissit saa näkyä kaikeasta huolimatta, sen verran paljon niistä tykkään, siis tisseistäni. Eiköhän niistä ole ollut aikojen saatossa iloa muillekin ihan lähikontakteissa, joten olkoot ne jonkun muun ilona/ällötyksenä ihan vaan visuaaliselta puolelta. ;)

Muita hämmästyksen aiheita on olleet sukupuolineutraalin avioliittolain vääntäminen, tai vääntämättä jättäminen ja paluu ihanaan arkeen hetkeksi. Loma häämöttää jo nurkan takana ja vimmattu valmistelu on ollut jo käynnissä hetken aikaa. Huomenna on aika kampaajalle, hyvällä tuurilla illalla olisi myös tämän kesän ensimmäinen pesispeli katsomon penkiltä seurattuna. Ei siis ollenkaan paha päivä tiedossa. :) Kohtalaisen kevyttä ja mukavaa tämä elämä juuri nyt... Hienoa.

Hieman järkyttyneenä luin Mika Myllylän menehtymisestä. Surullista, todella surullista.

Oopperajuhlien maisemissa

Kesäistä elämää

Kesä, kesä, kesä

Lämpötilan muutos ihan muutaman tunnin sisällä 28 asteesta ja helteestä virkistävään 12 lämpöasteeseen oli aika mykistävä. Harmi vaan, että talon lämmenneet rakenteet ei ihan noin vaan jäähdy, mutta eiköhän asunnossakin ennenmin tai myöhemmin viilene. No en valita, lauantaina Savonlinnassa lämpöhalvalvaus ei ollut kaukana ja nyt vallitseva raikastava viileys tekee hyvää. Hellettä piisasi ja ehdin hetken sääliä heitä oopperavieraita, jotka kävelivät tuossa helteessä tumman puvuntakki päällä. Huh. Onneksi oma tieni ei todellakaan vienyt sinne, vaan sai olla lähes metsäläisenä ja naturel liikenteessä rahvaan parissa. Ja oi kyllä, lörtsyt on yhä hyviä. Ei  mahda mitään.

Muuten viikkoon on mahtunut hellettä, uimista ja töitä.Kalastusta, itikoita ja vielä kerran itikoita. Uusia perunoita ja silliä, sisarhentovalkoisena olemista ja kitisemistä. Aina yhtä raivostuttavaa on keskustelu läskeistäni, toki on tiedossa niin terveyttä vaaarantavat tekijät ja muuta liibalaabat. Sekin jos ne eivät ole visuaalisesti kauniita katsottavia, on mielestäni sen katsojen ongelma. Itse minä läskini kannan ja niiden kanssa elän. Mur. Univelkoja ehti kertyä viikon aikana, mutta ehkä ne onnistun nukkumaan pois tulevan viikon aikana. Siis ennen sitä seuraavaa turneen aloitusta. Nyt pitänee varmistaa auton vakuutusten riittävyydet ja miettiä matkasuunnitelmia vähän tarkemmin.

Olen myös joustanut periaatteistanikin viime aikana. Paljon on tullut pohdiskeltua seksuaalisuutta eri muodoissaan, parisuhteellisuutta, lapsia, heteroidylliä ja sitä kenellä on oikeasti ollut kanttia irtaantua siitä kulissista ja olla juuri sitä mitä on. En tiedä olisiko itselläni ollut oikeasti rohkeutta erota perheellisenä ihan hyvästä avioliitosta miehen kanssa,  "vain" sen takia että oivaltaakin suuntautumisen olevan jotain muuta kuin stereotypinen hetero. Onneksi valinnat kohdallani olivat huomattavasti helpommat, pelkästä seurustelusuhteesta miehen kanssa oli huomattavasti helpompi lähteä aikoinaan. Nostan hattua heille kaikille, jotka ovat uskaltaneet elää. Hienoa.