Sain totaalisen paniikin töissä. Asiakaspuhelu oli jo päättymässä ja puhelimessa ollut reilusti yli 80-vuotias mieshenkilö sai asiansa hoidettu kanssani. Puhelun aikana hänen vaimonsa oli huudellut jotain neuvoja taustalta ja olin jo sulkemassa linjaa, kun kuulin luurista kovaäänistä huutoa. Nostin luurin takaisin korvalleni luullen miehen huhuilleen vielä perääni jonkun kesken jääneen asian takia.
Ei, ei hänelle ei ollut mitään kanssani kesken. Huorittelun, huudon ja haukkumisen jälkeen puhuivat linjan toisessa päässä nyrkit ja sitten raivoavan miehen lisäksi taustalta kuului vaimon huutoa, valitusta ja lyönnin ääniä. Perheväkivaltaa. EI, ei taas. Suljin säikähtäneenä linja ja koetin rauhoittua.
Kipeät muistot nousivat esille takautumien kautta. Tuntui pahalta, pelotti ja kaikki se jo useaan kertaan unohdettu perheväkivallan sivustakatsojan traumat nousivat koloistaan ja syövereistään esille.
Ei saa. Toista ei saa lyödä. Vaimoa ei saa lyödä. Kukaan ei saa lyödä, ei edes yli 80-vuotiaat papparaiset. Miksi ihmisen pitää olla niin paha toiselle, miksi ollaan näin paskoja ja pahoja. Ja taas minä itken työpöytäni ääressä...
3 kommenttia:
Huh huijaa. Mietin, että voisikohan tuommoisesta ilmoittaa poliisille? Tuskin sitä itsekään tekisin, mutta olisiko se oikein? Vai väärin?
Olisi oikein ilmoittaa. Mutta ei tietenkään helppoa. Jos kerran selkeästi kuulee.
Niin-n, tällä kertaa jäi ilmoittamatta. Työnantaja teki tämän päätöksen puolestani. :(
Lähetä kommentti