Se kuunteli tarkkaavaisesti, nouti tarvittaessa käskystä, seurasi sujuvasti vierellä, totteli käsimerkkejä ja kesti kärsivällisesti omistajansa äksyilyt ja moitteet. Erittäin hyvin koulututettu, vaalea ja lihaksikas yksilö. Voi miespoloa.
Mitä hän oli tehnyt ansaitakseen moista kiukuttelua ja äyskimistä, sanoisinpa että julkinen nöyryyttäminen taisi tuottaa jotain tyydytystä vaimolle. En voi kun ihmetellä mihin moinen justiina sitä miestä tarvitsee, kun noin kaltoin sitä kohtelee. Yleensä kun aikuiseta ihmistä ei käskytetä, että mene tuonne, pysy tässä, ota se, palauta tuo ja mies vaan nöyrästi katse maahan luotuna työnsi kärrejään, maksoi ostokset ja kantoi vaimon pakkaamat ostokset. "Kun et sinä näitä osaa pakata kuitenkaan kunnolla... " jäi soimaan korviini, kun pakkasin omia ostoksian viereiseltä kassahihnalta kassiini. Voi ei. Tässä kohtaa voit taas vaan ihmetellä parisuhteita ja -suhteettomuuksia.
Kurkussani tuntuu juuri nyt tältä, Olenkohan tulossa sairaaksi?
Niin-n ja taitaa se kevätkin tehdä tepposiaan mielelleni, kovin on eläväiset ja höttöiset ajatuksenjuoksut minulla tätä nykyä. Kiva toisaalta tuntea taas elävänsä pitkästä, pitkästä aikaa. :) Mieli on aikalailla kuvan kaltainen tällä hetkellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti