Ohos

Minä, ikuinen joulunvihaaja ja suuria ahdistuksia moisesta juhlasta aina saanut henkilö voin nyt nyt todeta, että ehkä se joulu on kuitenkin hyvässä seurassa ihan kiva juhla. :) Jouluun kuului tietysti runsaasti hyvää ruokaa, suklaata ja muutama hyvä tapaaminenkin. Tapasin serkun porukkaa ensimmäisen kertaa sitten oman kaapista ulostuloni jälkeen ja tapaaminen oli varsin hyvä. Oli ihana huomata, etteivät he minua minään kummajaisena tunnu pitävän ja suhtautuminen oli erittäin avointa ja hyväksyvää. Varsin helpottavaa. Suorastaan ihanaa.

Tapasin myös ensimmäistä kertaa Hanin veljen joka on ihan ilmeisen tarkoituksella onnistunut livahtamaan karkuun mahdollisista tapaamisista. Nyt ei jätetty enää veljelle aikaa pakenemiseen, vaan tapaaminen tuli melkein yllätyksenä. Miehestä ei nyt ottanut mitään selvää mitä mieltä hän on minusta, mutta ainakin se ensimmäisen tapaamisen kynnys on ylitetty ja jatkossa tapaamiset ovat varmaan astetta helpompia. Että aika reilusti ollaan kaapista ulos me molemmat, Hani ja minä. Helpottavaa.
Hanin äiti oli kysellyt jostain kumman syystä meidän sitoutumisemme vakavuutta tjsp... ja udellut samalla jotenkin ovelasti tulevaisuuden suunnitelmiamme. Hanin ympäripyöreä vastaus "annetaan kaiken tapahtua omalla painollaan" oli aiheuttanut pettyneen ilmeen, eli mitähän hänkin nyt mielessään miettii. En tiedä. Ehkä meillä onkin heille tulevaisuudessa jotain kertomistakin, katsotaan nyt...

Joulua

Seesteisin ja rauhallisin mielin voin toivottaa kaikille ihanaa ja rauhaisaa Joulua.

Itse vietin Hanin kanssa joulua ennakkoon mökkeilyn merkeissä keskellä ei mitään, täydellisessä rauhassa ja hiljaisuudessa (ja kunnon lumimyrskyssä). Oli varsin jännittävää lähteä mökiltä niinä muutamana arkiaamuna töihin, kun ei oikeasti tiennyt pääseekö umpilumista tietä etenemään ja kuinka paljon myrsky olisi katkonut/taivuttanut puita tielle. Oli varsin ihanaa viettää kahdenkeskistä joulua, toivottavasti vastaavia on tulossa tulevina vuosina lisää.

Nyt olen sitten vieläkin lumisimmissa maisemissa Susirajalla vanhempien ja muiden läheisten kanssa, Hani on taas omien läheistensä kanssa Savon seudulla. Olen erittäin tyytyväisenä nämä muutamat päivät poissa töistä ja nautin täysin siemauksin työvapaista ja kunnon laiskotteluista.

Työkuviot kyrsivät yllättävän paljon nykyiseltään, tai siis se ainainen kiire ja oma tietämättömyys asioista, jotka minun olisi pitänyt jollain maagisella kyvyllä omaksua muutaman tunnin pikakoulutuksella. Sanomattakin on selvää, että tuossa firmassa ei todellakaan ole panostettu sijaisiin/niiden koulutukseen loman tuuramisia ajatellen. Hemmetti sentäs. Lisäraivoa aiheuttaa myös samaan aikaan kanssani töihin tullut henkilö, joka lopettaa tammikuun lopussa. Itsellänikin on samainen sopimus loppumassa tammikuun lopussa, mutta mitä ilmeisemmin jatkoja on tiedossa. Oli pyydetty työtehtävä mikä tahansa, niin vastaus on että hoitakaa te ne sitten helmikuussa kun hän ei ole paikalla. Voi v**** sentäs. Eikä henkilöä edes hävetä katsoa meidän muiden raatamista... No se siitä.

Nyt kuitenkin hautausmaakierrokselle. Sytytämme perinteisesti kynttilät isovanhempieni/muiden läheisten haudoille.

Tyytyväinen huokaus

Sain uimapuvun ostettua ja tänään kävin suoraan töiden jälkeen koeuintireissulla. Teki hyvää päästä pitkästä aikaa uimaan, oli muuten myös se ensimmäinen kerta kun kävin tutustumassa paikalliseen uimahalliin. Reipastahtisen uintirupeaman ja kipakoitten löylyttelyiden jälkeen olo on energinen ja tekee mieli lisää ja lisää. Siis liikuntaa. Olen poikkeuksellisen hyväntuulinenkin juuri nyt. :) Outoa.

Monsterit menneisyydestä

Höh. Törmäsin tuolla netin syövereissä ex-seurustelukaveriini. Siis häneen josta erosin reilut kolme vuotta sitten. Siis tähän mieheen, joka oli heterohistoriani viimeinen tapaus ja jonka jätin aika suoraviivaisesti Hanin takia. Aika hämmentävää kelailla taas menneisyyden asiota, sillä podin kieltämättä huonoa omaatuntoa hieman tylysti hoidetusta erosta. En siis pettänyt miestä, hän oli ihan heti alkuhetkistä alkaen selvillä uudesta naistuttavastani jota varmaan kuvailin alussa termillä "jännä tapaus". Mies antoi silloin joskus minulle jopa aikaa selvitellä tunteitani ihan rauhassa, mutta eipä siinä enää mitkään miettimiset enää auttaneet. Vaihdettiin tänään herran kanssa muutama sananen menneistä tapahtumista ja onneksi mies oli omalta puoleltaan "antanut anteeksi". Ihan kiva kuulla, että mies ei sen suurempia traumoja saanut erikoisesta erokuviosta.

Nyt mun oloni moisten kelailujen jälkeen aika... hämmentynyt.

Valoisampaa huomenta

Ulkona oli satanut yön aikana lunta. Ihanaa. Valoisuus lisääntyi välittömästi niin omaan korvienväliin kuin maailmaan yleensä, oli melkein jopa nautinnollista pyöräillä lumisissa maisemissa töihin. Mikään kiire töihin ei tosin olisi ollut, eilen tehty ohjelmistopäivitys pisti koko järjestelmän mykäksi, eli se työnteko jää kohdaltani tosi vähäiseksi ilman sitä toimivaa ohjelmaa. Työkaverit keskittyvät tuikitarpeellisiin joulukorttien lähettelyihin yhteistyökumppaneilleen ja minua ei sekään voisi vähempää kiinnostaa. Puuhikoot ihan rauhassa, onneksi minun ei tarvitse moisesta älyttömyydestä huolehtia.

Eilen aloittamani uimapuvunosto-operaatio jatkuu vielä tänäänkin, tosin olen varsin epäilevä sen löytymisen takia. Kiersin eilen 4 eri liikettä ja sitten meni hermot, eihän sitä melkein nakuksi riisuntumista joka putiikissa jaksa, varsinkin kun kaikissa puvuissa tuntui olevan vikaa. Tai sitten se vika olikin siinä toisessa kappaleessa, siinä vartalossa mihin uimapukua koetin survoa. Sanon jälleen kerran, että elämä olisi vaateostojen suhteen huomattavasti helpompaa jos olis se standardi 38 ja B-kuppi. Näytin kieltämättä hieman "hassulta" sovituskopin räikeässä valossa leveine harteineni ja lihaksikkaine tynkä-jalkoinen. (vai onkohan ne mitä lihaksiksi luulen vain läskiä?) No joka tapauksessa, etsintä jatkuu tällä vartalolla kun sitä ei nyt vaihtoon tähän hätään saa.

Tästä päivästä taitaa tulla aika pitkä, siis mitä työntekoon tulee...

Päivästä toiseen

Olen tykännyt tästä Apulannan biisistä jo pitemmän aikaa, mutta nytten sattumusten kautta tämä biisi tuli vastaan netin syövereistä. No eihän siihen muuta tarvinnut, nyt sitten itkeä tihrustan hillitömästi ja kuuntelen tätä biisiä nonstoppina.

Voi ei. :(

Itsenäisyyspäivää

Paistan kauden ensimmäisiä joulutorttuja, ovat jo uunissa paistumassa ja jääkaapissa odottaa piparkakkutaikina jatkojalostustaan. Odottelen Hanin heräävän, en ole vielä raaskinut herättää noin suloisesti nukkuvaa kääröä.

Kyllä tämä tästä. Paistamista, leipomista ja juhlien katselua telkasta. Niin ja Hani. Ihanan rauhallista eloa siis. :) Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

Haluan vaipua talviuneen...

Eilinen päivä meni enemmän tai vähemmän koomaillessa niin töissä kuin kotonakin. Poissulaneet lumet ja siiten seurannut hillitön pimeys ulkona, sekä ainainen vesisade veti mielen matalaksi. Niin ja eikä se unen puutekkaan yhtään helpottanut oloa joten eilinen meni sitten synkistellessä ja syödessä. En siis tehnyt kotona illalla enää mitään, sain moisesta laiskottelusta huonon omantunnon ja pahan mielen. Teki mieli kovasti vaan vetää peitto korviin ja paeta koko maailmasta talvihorteeseen. Hani koetti rauhoitella mieltäni toteamalla, että onkos sitä pakko aina tehdä kaikkea ja olla niin pirun ahkera. Niin-n, kiitos vanhempieni aivopesun kuvittelen että laiskottelua on pahasta, aina pitää tehdä jotain ja aamusin pitää herätä viimeistään kuudelta, oli vapaapäivä tai ei. Hemmetti sentäs, siis oikeasti eihän kukaan muu ole näkemässä minun sotkujani tänäänkään vaikken yhtään mitään olisi kotonani siivonnut.

Tänään on sitten aika rauhoitella huonoa omaatuntoa ja koettanut touhuta edes jotain. Toinen koneellinen pyykkiä on pyörimässä ja kaipa sitä tiskatakkin voisi. Jälleen kerran ulkona sataa, eli eipä tee mieli ulos. Tosin en tiedä tekisikö mieleni ulkoilla, vaikkei sataisikaan. Olen näköjään pikkuhiljaa vaipumassa kunnon sohvaperunaksi... ;( Asialle pitäisi tehdä pikinmiten jotain, sillä rasvamakkarat alkavat jälleen kerran kertyä takaisin lantiolle. Harkitsin/harkitsen vakavasti jo kuntosalin jäsenyyttäkin, mutta pohdin aihetta vielä hetken. Jos täällä paikkakunnalla vaikka olisi hieman halvempaa vaihtoehtoa tarjolla...

Hani tulee huomenna, ihanaa. *huokaus*

Että tällainen yö tällä kertaa

Takana neljä tuntia yöunia ja heräsin taas varsin levottomiin ajatuksiin ja olotiloihin. Läheisyyden kaipuu oli varsin voimakas, mutta Hani nukkui useamman sadan kilsan päässä omassa sängyssään. Että se siitä sitten, valitettavasti sitten piti ihan yksin pyöriä sängyssä ja kaipailla. ÄH. Turhautunut huokaus. Juuri tällä hetkellä tämä etäsuhteilu toi esiin se karvaamman puolen, mutta toivottavasti Hani pääsee tulemaan viikonloppuna tänne. ON ikävä. Haluan halia ja pusia. Tästä postauksesta tulikin kunnon teiniangstitilitys, saas nyt nähdä annanko tämän teksin jäädä näkyville. Tiedän, että päivän valjetessa kontrollifriikki ja järjen ääni ja ylijärkevä Neiti (=minä itse) haluaisi kovasti deletoida tämän viestin. Hemmetti, saahan sitä omaa Haniaa kaivata ja en varmasti ole se ensimmäinen joka etäsuhteilee...

Odotan taas etukäteen ärsyyntyneenä työpäivää ja kaikkien niiden lähes eläkeikäisten nais-ihmisten heteroidylli vuodatuksia. Tiedän myös, että heitä ärsyttää suunnattomasti kun en halua henk.koht. kertoa kaikkea elämästäni ja arjestani, sen verran kärkkäitä ja häpeämättömän suoria uteluita siviilielämästäni on tullut. Noh, se työyhteisö ja varmaan minäkään en vielä ole valmis kertomaan kahvipöydässä paljastuksia naissuhteesta ja -rakkaudesta. Edelleenkin kyllä pohdiskelen työyhteisön hyvin butch-tyyppistä atk-puolen ihmistä ja hänen suuntautumistaan, mutta se 0n varmaan taas tuo minun liian vilkas mielikuvitus mikä tekee tepposensa. Jännä persoona kyseessä joka tapauksessa, oli hän sitten lintu tai kala tai jotain siltä väliltä.

Lähdenpä tästä keittämään kahvia, jos edes sen avulla saisi tästä päivästä siedettävämmän.

.