Tulin sitten Kaapista ulos läheisilleni

Joskus sitä sattuu ja tapahtuu ihan ryminällä. Kuten tänään.
Äiti soitti ja kysyi suoraan onko minulla ja Hanilla suhde. Lievien kakisteluiden ja hysterian jälkeen vastasin totuuden mukaisesti myöntävästi. Pikkuveljeni oli aiemmin päivällä käskenyt äidin katsoa vähän tarkemmin minun ja Hanin tekemisiä ja äitihän pyöritteli ja mietti mielessään asioita. Sitten hän rohkaistui ja päätti kysyä minulta suoraan puhelimessa ja enhän minä alkanut mitään valheita keksimään tai asiasta kiertelemään. Järkytyshän tämä varmaan kaikille oli näin äkkiseltään ja eniten minua tässä mietityttää isän suhtautuminen. Suvulle tiedottaminen hoituu äidin kautta, sillä hän kuulema haluaa kertoa tämän siskolleen. Toki hän ensin kysyi minun lupaani siihen, saako hän kertoa tämän uutisen eteenpäin. Suurin huoli tuntui olevan mistä vanhemmille nyt lapsenlapsi ja se, että emmehän me suutele julkisesti. Pikaisesti äidin analyysi "vinoutumiseni" oli että minun suhteeni ensimmäiseen mieheeni ja ennenkaikkea kipeä ero teki minusta tällaisen. Juu, piti korjata hyvin nopeasti, ettei kyse suinkaan ole moisesta.

Että näin. Olo on erittäin hämmentynyt juuri nyt. Ehkä edes uskalla miettiä mikä olotila on kotikotona vanhemilla ja muilla sisaruksilla.

Huomenta

Heräsin noin tunti sitten, mikä on ihan oikeasti erittäin poikkeuksellistä kaltaiselleni kontrollifriikille ja rutiineihin jymähtäneelle ihmiselle. Oltiin eilen illalla Hanin kanssa kalassa, siis ihan mato-ongella täällä sivistyksen laitamilla. Huvitti hieman miettiä mitä "normaalit" ihmiset tekevät la-iltana, käyvät saunassa, juovat, syövät ja menevät kenties tuonne ulos muutamalle kaljalle. Ja mitä me sitten teemme, me kaksi naista menemme heti sateen loputtua onkimaan kissoille kaloja... ;) Tosin en minä koskaan ole itseäni mitenkään normaalina pitänyt, että sikäli ihan yksi ja sama mitä muut tekee tai ajattelee asioista. Kissat olivat ainakin tyytyväisiä ja kalasaalis oli tietenki VALTAVA. Tai ainakin kohtuullinen, sillä vähempikin olisi riittänyt. Puuha oli niin mukavaa, eikä sitä voinut millään lopettaa keskenkään. Kalat keitettiin ja osan kaloista Hani pisti sitten pakkaseen pahojen päivien varalle.

Nyt kuitekin vielä kerran aamu/päiväkahvia kitusiin ja siivouksen pariin. Ehkä tämä sotku tästä selviää, kun vaan saisin aikaiseksi aloittaa. Akvaarioiden vedet pitäisi vaihtaa, imuroida, tiskata ja pyykätä. Tylsää, tylsää arkea siis. Sain torstaina jopa Saksasta melkein kuukauden odottelun jälkeen tilaamani akvaariokamat, nyt sitten kalasille on taas syötävää, kasveille lannoitteita ja suodattimeen uudet vanut+uusi pieni suodatin pieneen altaaseen. Mieli tekisi lisää kasvejakin altaaseen, mutta odottelen ensin miten miten nykyiset kasvit villiintyvät uuteen kukoistukseen leväkerroksen alta. Vaihdoin nestemäisen hiililannoitteen merkkiä eli toivottavasti tämä poppakosti saa positiivisia vaikutuksia aikaiseksi.

Euroviisut

olivat ja menivät. Oltiin siis Hanin kanssa katsomassa semifinaaleja ihan livenä Areena yläpenkeiltä ja hienoltahan se näytti,vaikkei koko katsomo ollutkaan ihan täynnä. Meteliä, valoa ja show-meininkiä riitti. Mielestäni voittaja ja toinen sija menivät ihan oikeille biiseille, itseäni hieman harmitti Ruotsin heikko sijoitus kun itse kuitenkin bändistä tykkäsin. Hannakaan ei huono ollut ja kyllä se Molitva oli upea kappale ja laulaja erittäin paljon ajatuksia herättävä. En edes vaivaudu tämän enempää pohtimaan hänen mahd. suuntautumistaan tai taktisia stailauksia, hieno ääni naisella oli ja kyllä se persoona ja laulu jäi minunkin mieleeni ihan kunnolla. Pienen pienenä hassuna tietona mainittakoon, että järkytimme vahingossa turistipoikia Kiasman myymälässä pussaamalla viattomasti Postin edessä toisiamme. Oli muuten minun ensimmäinen kertani pusutella Hania ihan julkisesti kaiken kansan joukossa. Hui minä ;)Omilla kotikulmilla ei oikein rohkene julkipusutteluja tehdä, sen verran pienet ympyrät täällä on...

Tallinna

Reissu oli rankka, mutta kyllä se klisee "matkailu avartaa" pitää kuitenkin paikkansa. Ihan heti en halua lähteä omalla autolla Helsingin liikenteeseen, sen verran vauhdikasta tämä alkuasukkaiden liikennekultuuri tuntui olevan. Mie olen maalta, eli autoilumatka kaupungin halki satamaan oli varsin vauhdikas seikkailu. Kiitos rattia pyörittäneelle Hanille, että yleensä ollaan hengissä ja ehdittiin laivaan, meikäläisen autoilulla pyörittäisiin varmaan vieläkin ympyrää siinä risteyksessä josta jo kahdesti käännyttiin väärään suuntaan. Tuskin tarvitsee sanoa, että kartanlukijana oli luonnollisesti siis allekirjoittanut, mikä taas selittää heti ne väärät kääntymiset vääristä risteyksistä ihan väärille kaduille. On se niin... väärin kun en vaan osaa lukea karttaa. Laivaan ehdittiin ja Tallinnaan päästiin, mikä varmaan oli kuitenkin se pääasia.

Tallinnassa huomion kiinnitti heti runsaslukuinen poliisipartioitten määrä ja vastakohtana taas varsin vähälukuinen turistien määrä. Rauhallista siis oli, tekemistä riitti ja nälkää ei tarvinnut nähdä. Paikallisen liikenteen linjabussit ja niissä matkustaminen olivat ihan oma kokemuksensa ja eläintarhan olot olivat hyvin sekalaiset. Oli erittäin hienoa ja erittäin kurjaa sekaisin ja kävipä mielessä, että olisi ollut parempi vaihtoehto muutamille elämille päästää heidät paremmille metsätysmaille tai -laitumille. Sen verran pieniä, virikkeettömiä asuinhäkkejä ja erittäin ahdistuneita/huonokuntoisia eläimiä sieltäkin valitettavasti löytyi. Edistystä olojen parantumiseen on selkeästi nähtävissä ja onneksi lisärahoitusta ja -tiloja oli koko ajan tekeillä. Akvaariot ja trooppiset eläimet tekivät minuun erittäin suuren vaikutuksen. Niin ja tämä pahkasika myös. ;)



Suuremmin Tallinnan yöelämään ei jaksettu/ehditty tutustua ja vierailu paikalliseen sateenkaarilipun alla olevaan kuppilaan jäi vaan oven takana pälyilyksi minun pelkuruuteni takia. No, sitten ensi kerralla. Paikallinen rakennuskulttuuri hieman syrjäisemmällä seudulla oli aika persoonallisen näköistä, pisti vaan miettimään miksi moinen lasihökötys oli pitänyt sinne päälle kyhätä. Niin, ja pitihän sitä katsella hieman naiskauneuttakin ohikävelymatkalla uuden hienon kylpylähotellin etuoven vierestä. Kovin oli kiiltävää, juu.


Haluaisin mahdollisella seuraavalla reissulla kiertää hieman muuallakin Virossa, kuin ihan vaan Tallinnan keskustassa ja perinteisissä turistirysäpaikoissa. Niin-n, ja ei se olisi ollenkaan paha jos silloin olisi mahdollisuus ostaa maista näitä edullisia nestemäisiä tuliaisia. Vaikka ihan vain Kopparberg-siideriä...tai vaniljavodkaa tai tai tai...

Kalakuvia Tallinnan Zoosta

Jos kuvaa katsoo tarkemmin huomaa kaloilla perheenlisäystä etualalla.


Kaunista on, ei mitään hajua kalan lajista.

Korallien kauneutta.

Piikikäs ystävä.

Tässä sitä on niitä Nemoa Etsimässä-animaation sankarikaloja ihan livenä. Nemohan on klovnikala, eli oikeasti vuokkokala (Amphiprion ocellaris).

ISO, ISO ihana paludaario. Kalat olivat isoja ja plekojakin sieltä löytyi. Hieno kokonaisuus.


Hienot kuvat otti Hani.

Elävien kirjoissa ollaan

Arki ja arjen kiireet ovat taas astuneet kuvioihin, joten näin aluksi vain pikainen päivitys kuulumisiin.
Käytiin Hanin kanssa minun viikon kestävällä kesälomallani Tallinnassa, Turussa, Naantalissa ja vähän Helsingissäkin. Kivaa oli, mutta kiva oli palata myös kotiinkin. Töissäkin ehdin käydä reissun jälkeen kolme päivää, sitten oli taas pitkä,pitkä vapaa ke-su. Moinen vapaa meni mökkeilykauden avaamisen merkeissä ja taas olen kotona.

Tarkempia tietoja reissujen erikoisuuksia toivottavasti lähitulevaisuudessa. Pyykinpesu odottaa :(

Ehkä sittenkin

Siitä reissusta tulee jotakin, eli erinäisistä kinailuista sun muista esteistä huolimatta me lähdetään Hanin kanssa huomenna aamuyöstä kohti suuria seikkailuja Hanin pienellä autolla. Suuntana olisi Tallinna ja hetken aikaa Helsinkikin, sekä vielä sitten suunta Turkua kohti. Olen hieman, kohtalaisesti, siis hemmetin paljon täpinöissäni tästä reissusta, sillä en ole oikeasti moneen moneen vuoteen päässy lähtemään yhtään minnekkään pitemmälle. Jo siis on aikakin. Ja koska mie olen mualta, niin mitä vaan voi sattua ja eksymisetkin ovat todennäköisiä tuolla suuressa maailmassa.

Tallinnan reissun ajankohta on vaan erittäin huono, sillä Virossa on voimassa 7-10.5. täydellinen alkoholin myyntikielto. Tämän tiedon saamiseen tarvittiin kohtaisen hyvät hermot ja paljon netissä seikkailua. Sunnuntai ei ole paras mahdollinen ajankohta selvittää onko alkoholin myyntikielto voimassa koko Virossa vai Harjun maakunnssa vai missä. Lopullinen varmuus tuli Ulkoasianministeriön sivuilta Viron matkustiedotteesta. Myös ryhmäkokoontumiset ovat kielletty eli ideana on mahdollisten levottomuuksien ehkäisemiseksi. Sielläkin näköjään känniläiset ihmiset voivat saada hyvin typeriä ideoita päähänsä päihtyneessä mielentilassa. Virossa on keskiviikkona toisen maailmansodan loppumisen muistopäivä Voitonpäivä, mitä meillä Eurooppa-päivänä juhlitaan. Nooh, ehkä laivasta saa sitten ne tarvittavat ostokset, mutta henkilökohtaisesti en nyt niin suruissani asiasta ole.

Niin, ja ihanaa olla lomalla. Univelat on taas jotakuinkin kuitattu ja lihaksetkin alkavat palautua normaaleiksi moisen puurtamisen jälkeen. Ei tuo työ ole terveellistä kenellekään, ei todellakaan. Yläpää ja mielenterveys on vaarassa tai sitten leviää fyysisesti kyynär-, olkapää tai joku muu paikka kropasta. Aivan uskomatonta kakkaa moinen, plääh. Onneksi minä pääsen sieltä pois, pois, pois...Eli jatkanpa siis aamukahvin nauttimista ja heräilyä ihan kaikessa rauhassa ja hyvällä omallatunnolla nauttien palkallisesta vapaapäivästäni :)

Pieni vihreä

autoni meni katsastuksesta läpi ilman yhtään korjauskehoitusta tai muutakaan valituksen aihetta. Vielä kun koko katsastuksen sai edulliseen tarjoushintaan ja kinkkuvoileivätkin olivat hyviä, niin siltä osin ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Aika hyvin kuitekin autolta, jolla on kaahailtu melkein 300 tuhatta kilsaa ja ikääkin on jo 13 vuotta. Kiitos oma, pieni, rakas Saniaiseni :) Niin, siis se auto siis...

Muuten menee tässä elossa vähän vaihtelevalla menestyksellä, flunssa, kurkkukipu ja muut inhottava oireet vaivaavat edellenkin minua ja ensi viikko on minulla se ns.kesälomaviikko. Toivottavasti lomalla saan tehtyä muutakin kuin sairastettua.
Marmovärityksinen lehtikalapariskuntakin meni sitten ja pykäsi jälkikasvua suodattimen putkeen. Jokin meni kuitenkin pieleen, sillä sunnuntaina munitut munat ehtivät juuri kuoriutua, minkä jälkeen ipanoista ei enää näkynytkään pe-aamulla vilautakaan. Paremmalla onnella sit seuraavalla kutukerralla. Toivottavasti. Mukava homma kuitenkin huomata, että kalat kutevat ja pystyvät oikeasti tekemään jälkikasvua.

Mun moka

Suojasin vahingossa blogini liiankin tehokkaasti, ideana EI ollut rajata lukijajoukkoa vain harvoihin ja kutsuttuihin. Varsinkin kun en edes ollut ketään kutsunut lukemaan koko blogia.
No, nyt taas kaikki on vapaata luettavaa vaikka oikeasti ihmettelen kuinka kukaan haluaisi lukea mitään minun elämästäni, sen verran tylsää tämä taas on ollut. Vappukin oli ja meni, mitään järkevää ei tullut tehtyä ja kelitkin olivat lievästi sanottuna kylmiä. Satoi lunta ihan kunnolla ja pohjoistuuli viimeisteli sen ihanan keväisen fiiliksen. Plääh. Tekoriehumista koko juhla mun mielestä.

Flunssa painaa päälle ja takana on ruhtinaalliset neljän tunnin unet ja työt kutsuvat parin tunnin päästä. Minä en nyt ole kovinkaan iloinen, ei jaksaisi lähteä raahustamaan minnekkään. Auton katsastuskin painaa päälle ja odottelen oikeasti mitä tuleman pitää senkin peltiläjän korjauslistassa. Voi hemmetin hemmetti. Tästä päivästä ei todellakaan ole tulossa helppo. :( :(