Voitin lotossa :)

Se huima voittosumma ei tietenkään tullut minulle, mutta tuli kuitenkin 5 oikein (51,60€) ja olen oikein tyytyväinen siihenkin. Voi olla, että tämä on minun lottohistorian suurin voitto, hyvä minä :) Onnea vaan hänelle joka tuon 4,3 miljoonaa voitti, toivottavasti mielenterveys säilyy.

Viikonloppu meni mukavasti ihan joutenolon ja matkailun merkeissä. Matkailu oli tällä kertaa Ilomantsin maisemissa, yhdessä Ystäväni kanssa. Oli ihanaa pitkästä aikaa saada olla koko viikonloppu yhdessä ja nauttia vain leppoisasta oleilusta. Muutama siiderikin tuli nautittua ja nukuttua pitkäääään eli sain sentäs vähän latailtua akkuja tätä viikkoa varten.

Oleilun lisäksi myös matkailtiin ja yhtenä kohteena oli Petkeljärven kansallispuisto ja siinä ohessa tuli käytyä myös Hermannin viinitornissa. Viinien maistelut jäivät tosin toiseen kertaan, mutta maisemat olivat upeta ja pelkkä kahvikin oli varsin maittavaa "yläilmoissa".

Petkeljärven kansallispuisto oli valitettavan pikainen käyntipaikka, harjumaisemat, ikihongat ja keli olivat upeat ja makkarakin maistui Retkeilukeskuksessa hyvälle. Jäin itse miettimään jatkosodanaikaisia taisteluvarustuksia eli mm. korsu ja juoksuhaudat, joista osa on entisöitynä muistuttamassa menneestä historiasta.

Niin ja vanhempien tietokone reistaa taas. Voi että. Johan siitä on muutama kuukausi kun käyttiksen siihen viimeksi uudestaan ajoin, mutta nyt alan oikeasti epäillä sen kiintolevyn kuntoa. Ei tämä ole millään lailla normaalia, varsikin kun kone on niin pienellä käytöllä. Plääh :( Pitänee siis ajella korjaamaan se kone, tai ainakin yrittää korjata sitä. Tai sitten käyn riipimässä koneen omaan kotiini ja laittelen sitä kondikseen täällä, saas nähdä.

Yksi kissaystävistäni

Tällä kissaneidillä on asennetta jo pennusta pitäen. Ilme kertoo kaiken mitä mieltä neiti oli, kun hänet uniltaan erehdyttiin herättämään.


*edit* Niin tämä neiti olikin sitten myöhemmissä tarkasteluissa herra. ;)

Ahistusta kenkäostoksilla sekä ällöä Unikkokuosia

Enpä arvannut kuinka haastavaa olisi löytää sopivat tai edes olevinaan hyvät lenkkikengät. Toimenpiteeseen meni kohtuuttoman paljon aikaa ja energiaa ja hyllyjen väliin kertyi sekalainen keko erilaisia, -mallisia,- värisiä kenkiä ja minun piti jopa sovittaa, tepastella, kävellä ja keikistellä peilin edessä. Minä inhoan kaikkia vaateostoksia ja sovittamisia eli se varsinainen sovittaminen tapahtui mahdollisimmän nopeaan. Huh, mukaan lähtivät loppujenlopuksi kävelyyn tarkoitetut kengät, värilään tummanruskeat ja mukavilta tuntuvat yksilöt. Hipelöin myös erittäin mukavan näköistä ulkoilutakkia, jonka pitäisi olla sateen ja tuulenpitävä, mutta piheuksissäni en sitä raaskinut ostaa. Takin malli oli miesten, mutta eipä minun ladon oven kokoiset hartiat mihinkään ladyfit asuun sopisikaan ja vielä minä sen ehdin ostaa, jos niin kovasti sen haluan.

Kengät kuitenkin lähtivät sieltä mukaan eli enää uupuu se ulkoilutakki ja .... nolona myönnän harkitsevani vakavasti eräiden "urheiluvälineeiden" ostamista. Tarkoitan niitä kepukoita, joita tarvitaan dementiahiihdossa eli sauvakävelyssä. Ne minun ladonoven kokoiset Hartiat ovat nyt sen verran jumissa, että jotain tarttis asialle tehdä. Olen havainnut moisen urheilumuodon hyväksi keinoksi irroittamaan jumiutuneita ja kipeitä hartia/yläselän lihaksiani ja muutaman lainakepittelykerran jälkeen olisi varmaan aika ostaa omat sauvat. Kiertelen muutamassa kaupassa katselemassa tarjontaa vielä tarkemmin, kun unikkokuosilla varustetu kävelysauvat eivät ole oikein mun juttu. ;) Ja niin montaa kymmentä euroa en kuitenkaan moisista kepakoita ala maksamaan, eli josko jossain muualla olisi edullisemmin tarjolla muutakin kuin Unikko-versioita.

Nyt kutsuu sauna ja sen jälkeen saunasiideri. Ihanaa, aah. Huomenna vielä viimeinen viikon työpäivä ja sitten lepoa ja vihdoinkin saan nukkua pitkääääääännnnnnnn aamulla. Hekumoin jo ajatuksella valmiiksi, vielä kun saisin herätä hyvin nukutun yön jälkeen Ystävän vierestä samasta sängystä niin.... *tuhma minä*

Verkostomarkkinointi... YYH :(

Sukulaistätini on koettanut värvätä minua jonkun verkostomarkkinointifirman infotilaisuuteen ja olen toistaiseksi onnistunut kieltäytymään. Miksi aina kaikki ystävät ja muut tutut tyrkyttävät moisia? Tuntemattomalle olisi niin hemmetin paljon helpompi sanoa suoraan, että juttu EI KIINNOSTA. Tällä kertaa aivopesua harrastava firma olisi joku Amway, en edes ole nähnyt vaivaa Googlettaa mitä moiseta puljusta sanotaan. Minä en todellakaan ole mikään hyvä naamanrasva ja hivenainentestaaja ja köyhäkin olen, eli kukaan ei nyt rikastu mun pennosilla. Tai senteillä nykyisin.

Entinen kumppanini sotkeentui joskus GNLD:n juttuihin ja se kerta riitti sivusta seuranneena toteamaan, että se on aivan huijausta koko homma. Värväystilaisuudet ja koulutustilaisuudet olivat enemmän jotain hurmoshenkisiä kokouksia, kun asiallista koulutusta. Joku oli todella tutkinut ja miettinyt mitä ja miten niissä koulutuksissa pitää kertoa ja näyttää, jotta tavan keskivertoihminen niihin lankeaa.

Luulen että tyypillä on tänäänkin, melkein neljä vuotta eromme jälkeen niitä tuotteita loppuelämäkseen. Kukaan muu kun läheiset ei niitä suostuneet ostamaan, joten hän joutui jonkun pistesysteemin vuoksi ostamaan niitä omaan käyttöönsä saadakseen "jotain". Muistan kuinka minäkin koetin tuputtaa äidille jotain pesuainetta käsitiskaukseen ja kehuin sitä maasta taivaaseen kuinka hyvää se on. Totuus oli kuitenkin myönnettävä itsekkin aika nopeaan, ei sillä rasva lähtenyt ja se lantraus ja laimentaminen oli ihan perseestä. Häpeän vieläkin sitä pakkomyyntiä läheisille :( Anteeksi äiti.
Ja anteeksi kaikki te, jotka uskotte pyramidimalleihin ja verkostomarkkinointiin ja teette tulosta sillä. Ei ollut minun juttuni ja minä en sitä kenellekkään suosittele, mutta edelleenkin jokainen saa tehdä mitä haluaa rahoillaan ja ajallaan.

Muita närkästyksen aiheita tälle päivälle ei suuremmin ole. Helle on tullut takaisin, mikä ei välttämättä ole hyvä asia, koska minun pitää pitää edelleen käydä töissäkin. Lievää järkytystä työympäristössä minulle aiheutti työkaveri, joka tunnusti olevansa seksisuhteessa erään yhteisen työkaverimme kanssa. Molemmat osapuolet ovat tietysti naimisissa ja silleen, mutta aika rajua sanoa minulle, käytännössä melkein vain "hyvän huomenen tutulle" moisia. Hän halusi kuulema kertoa sen suoraan, ennenkun muut sen mulle juoruaa. Sarkastisesti mietin, että kukahan se minulle olisi tuostakin juorunnut, kun hän itse on se työyhteisön tietotoimisto, mikä välittää kaikki juorut välittömästi. On tämä... elämä taas hassua. En ala moralisoida eli edelleenkin aikuiset ihmiset saa tehdä mitä haluavat keskenään, kunhan nyt eivät töissä muhinoi mun silmien alla.

Ja nyt lähden pyöräilemään mun Ystäväni luo. Nähdään pitkästä pitkästä aikaa hänen palattua kotiin vaellusreissultaan. Ihanaa :)

Väsyttää

Takana on erittäin huonosti nukuttu yö ja aika kiireinen työpäivä. Koskahan minä oikesti muistaisin, että kolmen tunnin päiväunet vievät varmasti yöunet tehokkaasti... YYH, typerä minä.
Jos jaksan, käyn myös pikavisiitillä raveissa pitkästä pitkästä aikaa, siis ihan näistä hevosurheilun ravikilpailuista puhun nyt.

Minun on ikävä Naistani

Kello on vaikka mitä eli kaikkien kilttien tyttöjen pitäisi olla jo nukkumassa. Aamulla olisi minulla aikainen herätys kello viiden jälkeen ja juuri nyt päähäni koskee aikalailla räväkästi. Syy löytynee kireistä ja jumiutuneista hartioistani eli olen taas kerran vanha ja raihnainen.
Ja minun on ikävä Naistani, joka varmaan on tulossa juuri nyt kotiinsa iltavuorosta. Huolestuttaa vähän missä välissä tällä viikolla nähdään, kun minä olen aamuvuorossa ja hän on iltavuorossa. Ehkä sitten viikonloppuna...
Taidan pistää hänelle edes tekstiviestin, vaikkei se tätä ikävää ja kaipuuta vie pois. Mikä olisikaan ihanampaa nyt kuin kääriytyä sylikkäin saman peiton alle ja pusia ja silitellä toista... Nyysk.

Mansikoita ja metsästäjänpihviä

Kävin ostamassa äsken itselleni ruokaa.

Älä ikinä mene nälkäisenä kauppaan on erittäin hyvä sanonta, sillä mukaani tarttui kaikkea hyvin epätervellistä ja nälkäiseen makuun sopivaa. Poikkeuksellisesti jopa valmisateriakin, joka itseasiassa oli yllättävän syötävää. Mikään laihduttajan tai kasviruokavalion unelma "metsäsätäjänpihvit sienikastikkeessa" ei todellakaan ole, mutta kyllä sillä nälkä lähti. Minä en sitten ole kumpaakaan eli en viher-ruokailija enkä laihduttaja. Kasvikset kyllä tekisivät minulle ihan hyvää, mutta tämä nyt oli vaan tällainen nälkäisen epätoivoinen teko. Tai jotain vastaavaa...

Vihdoinkin muistin ostaa mansikoita pakastusta varten. Kokeilen yhdellä 5 kilon laatikolla näin aluksi, mutta ehkä innostun viikonloppuna tekemään mansikkakakkua ja ostan myöhemmin toisen laatikon. Saa nähdä nyt. Kohta on siis tiedossa mansikan "perkausta", millä nimellä kukakin tykkää sitä kantojen poistamisoperaatiota mansikoista nimittää. Ja kohta on taas punaiset sormet :)

Ystävänikin ilmoitteli itsestään Kuusamon suunnalta, siis hän jonka kissoja olen hoivaillut tässä tällä viikolla. Oli kiva kuulla, että vaeltajalla oli kaikki kunnossa ja mieli iloinen. Kovasti hän ihmetteli minun innostusta tähän blogi kirjoitteluun, oli kuulema aika yllättävää moinen minulta. Onhan tämä joo, mutta enpä vielä ole keksinyt miksi en tätä harrastusta jatkaisi.



Akvaariostakin pitäisi vaihtaa vettä ja valitettavasti kesäisin on olevinaan niin kiire, että meinaa tuo allas välillä olla vähän paitsiossa. Kesä menee yleensä vain perushoidolla ja syksyn tullen taas innostus ja uusimisvimma palaa. Sama tauti taitaa vaivata muitakin akvaristeja, sillä äskettäin lemmikkikaupan omistaja totesi minulle lakonisesti "onneksi hänen toimeentulonsa ei ole kiinni akvaariopuolesta kesällä". Tämäkin keväällä hankkimani veijari, Blondi eli albiino partamonnikin on kesän aika kasvanut jo valtaisan isoksi. Kuvassa tuo pieni keltainen kala kesäkurpitsan viipaleella on siis tämä Blondi. Kaikille ihmettelijöille jo etukäteen tiedoksi siitä lusikasta. Se on painona kurpitsanviipaleelle, että ruoka pysyisi pohjalla näille partamonneille. Juu ja kyllä. Monnit syövät ihan oikeasti sitä kurpitsaa hyvinkin suurella ruokahalulla.


Pirkko Skutnabb (eläinlääkintäneuvos) jutteli aamu tv:ssä aiheesta kuinka eläinten (kissojen) heitteillejättöä voitaisiin vähentää. Puhe oli lähinnä kesäkissa-ongelmasta ja ratkaisuna tarjottiin eläinrekisterin ylläpitoa ja kissojen rekisteröimisiä. Erittäin kannatettava asia, mutta tuskin tuokaan toteutuu. Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessäkin oli vailla uutta kotia melkein 150 kissaa ja 7 koiraa+ muut elukat eli kiirettä sielläkin pitää. Kissat pitäisi ehdottomasti aina siruttaa tai tatuoida ja sitten sterilisoida, tai muuten huolehtia siitä ettei tätä villiä lisääntymistä tapahtuisi. Vaikenen kuitenkin nyt tästä aiheesta, etten nyt aivan innostu paasaamaan aiheesta.

Mansikat odottavat...

Arkitohinaa ja vitutusta

Töissä ja töistä tullessani vitutti ihan kaikki asiat tasapuolisesti.

Ihan ensimmäisenä nyt iltapäivällä kyrsi Typerät autoilijat ja parkkipaikkatörpöt, jotka paukuttelevat lommoja ja maalijälkiä auton kylkiin. En oikeasti ymmärrä sitä, miksi se on niin hemmetin vaikeata avata ovia varoen. Kyse ei ole siitä, ettenkö itse olisi osannut parkkeerata autoani siitisti keskelle ruutua ja etteikö tilaa oven aukomiselle olisi ollut. Pitäisi siitä sopia isommankin ihmisen kammeta ulos, ilman että paukaistaan ovi auki kuin Euroopan omistaja. Pienessä vihreässä autossani on mukava määrä naarmuja ja lommoja ja ihmeellistä kyllä enimmäkseen sinisiä maaliraamuja. Alan jo epäillä autokatosnaapuriani kotiparkkipaikalla, ettei vaan olisi VW Golfin sinistä väriä... Minua Kyrsii tämä asia kyllä kummasti, vaikka kolhittu autoni onkin jo yli kymmenen vuotias hyvin palvellut vanhus. Onneksi en ajele uudella hienomaalisella ja naarmuttomalla autolla. Saisin varmaan vatsahaavan kaikesta murehtimisesta ja naarmuista auton kyljissä.

Ja töissä ärsytti valtataistelun välikappaleena oleminen. Siellä on eräs mies ja on eräs nainen ja molemmat koettavat pomottaa ja pompottaa ja käskyttää minua varsinaisen pomon ollessa lomalla. Sitten nämä rontit vielä käyvät vuorotellen haukkumassa toisiaan minulle ja kiilloittamassa omaa kilpeään. Pläääääh sanon minä. Minä olen vain kesätuuraaja eli en varmasti ota mitään kantaa asioihin. Tapelkoot keskenään. Että aikuiset ihmiset kehtaavatkin.

No nyt mieli on jo parempi ja vitutuksen aiheet vähäisempia. Kiitos osaltaan kuuluu herkullisen mansikkaviinerin ja hyvän kahviseuran. Miespuoleinen kaverini arveli minun kaipaavan piristystä ja tiesi takuuvarman ja toimivan keinon. Helpotti kun sain vähän mesoa maailman murheista miekkoselle ja mutustella tosi mehukasta viineriä siinä ohessa. Minä olen helppo... myönnettäköön. Ainakin mitä tulee herkuilla lepyttelyyn.

Kissojen kaitsenta jatkui jo jonkinlaisella rutiinilla. Mitään yllätyksiä ei täällä kertaa ollut missään ja muutenkin meno oli ollut rauhallisempaa poissaoloaikana. Ei edes mattoja rutussa tai kaadettuja kuppeja. Kiitos kissat, kiitos KILTIT kissat että olitte tällä kertaa kunnolla ja rauhallisia.

Nyt kutsuu pieni happihyppely ulkona. Sateeseen tuli juuri sopiva tauko eli härnään kohtaloa ja katson säästynkö kastumiselta kun ilman sateenvarjoa tuonne ulos menen.