Minä, suuri jästipää, sain viimeinkin mentyä lääkäriin viikon sinnikkään taistelun jälkeen. Näin jälkiviisaana voisi varmaan sanoa, että olisi kannattanut mennä jo paljon aikaisemmin, sillä tällä kertaa saaliina oli kolme eri reseptilääkettä. Diagnoosi oli alkava keuhkoputkentulehdus ja ärhäkkä korvatulehdus, ei siis ollut ihmekään jos eilen illalla päässäni soivat kovin erikoisen kuuloiset kaikuäänet. En siis ollutkaan tullut vielä hulluksi, vaan se tulehdushan siellä jyllää. Lääkäri oli äärettömän mukavan, siis hämmästyttävän mukavan miekkonen, vähän sellainen professorin oloinen nuorehko herra. Kiva joskus kohdata einiintyöhönsäleipääntyneitä lääkäreitä.
Ihmissuhdekuviot hiertävät vieläkin, mutta eiköhän niihinkin se rauha tule kun vaan malttaa antaa ajan kulua ja ärhäköiden tunteiden tasoittua. Tuntuu vaan siltä, joskus se suunsa kiinnipitäminen olisi arvokas taito. Kaikkea mielessä liikkuvaa kun ei kannattaisi ulos päästää, tai ainakin ottaa niitä sammakoita niistä takajaloista edes kiinni. Harmittaa vieläkin, vaikka asiat ovatkin päällisinpuolin selvitetty ja kaikkea syytä tapahtuneesta en voi täysin ottaa omalle kontolleni.
Tänä kesänä olen jo päättänyt toteuttaa yhden pitkäaikaisen haaveeni. Ilmoittauduin juuri melontakurssille. Fyysinen kuntoni ei salli osallistua kipeänä ylihuomiselle kurssille, mutta kokeillaan 14.6. maanantaita. Hienoa :)
Tänään tulee muuten Euroviisutkin. Vaikka Suomi ei sinne finaaliin päässytkään, niin pitäähän se moiset kisat katsoa. Perinteet siis kunniaan tälläkin saralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti