Älkää ikinä kaivelko auton virtaavaimella mitään kiinnijuttunutta tai jumissa olevaa. Varsinkaan jos kyseinen avain on ikivanha ja nähnyt elämää jo 16-vuoden ja 310000 kilometrin ajan. Se voi nimittäin mennä hyvinkin helposti poikki ja siinähän sitten ihmettelet, että millä siirrät muuttokamoja täyteen ahdetun auton pihakäytävältä pois, kun avain on kahdessa osassa kädessäsi. Kyseisessä tilanteessa allekirjoittaneelle meinasi iskeä paniikki, mutta junat kulkee ja pääsin moisella vempeleellä hakemaan Savosta vara-avainta. Ja se vara-avain kulki seuraavana päivänä nätisti Savon maisemista matkahuollon suosiollisella avustuksella Susirajalle. Autokin on nyt siirretty Hanin pihatieltä parkkipaikalle, eli paniikki ohi toistaiseksi. Kaikenlaista sitä sattuukin. Höh.
Sprinttikisat kirkkoveneellä on muuten myös aika vekkuli kisalulaji. Maitohapot iskee lihaksiin ja ihan veren maku suussa sitä airoa pitää näköjään heiluteleman. Se joku henkilö joka houkutteli minut moiseen kisaan sanomalla, ettei sinun tarvitse kuin vähän heilutella airoja voisi hieman tarkistaa tietämystään lajista ja sen rasittavuudesta. No joka tapauksessa, kivaa oli ja maitohapot ja endorfiinit jyllää parasta aikaa kehossa. Muutama rakkokin on tulossa kämmeniin ja mutta kokonaisuutena juttu oli varsin miellyttävä kokemus. Reisilihaksetkin joutui ihan kunnolla töihin, eli kaipa se tekniikka sitten oli kohdillaan. Hieno homma varsinkin näin mukavassa kesäkelissä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti