Susirajalla on nyt tapetit seinissä. Urakka oli suuri ja inhottava ja vaikka osasin varautua, että tapettien irroittaminenn tulee viemään runsaasti aikaa ja energiaa, niin todellisuus oli taas astetta inhottavampaa. Tapetointi on vastenmielistä ja minun mielestäni aivan turhaa puuhaa. Toivottavasti minun ei koskaan enää moista tarvitse tehdä ja toivotan jo etukäteen onnea sille seuraavalle raasulle joka nuo tapetit joutuu joskus repimään alas. Sen verran tiukasti ne nyt on liimalla kiinni maalaamattomassa gyprok-levyssä, että onnea vaan seuraavalle yrittäjälle... Jos Hanin kissat repivät tapetit jossain tulevaisuuden kodissa, niin se joku muu saa tehdä korjaukset, EN minä. Iso kiitos itse tapetoinnista vastaavalle isille ja onneksi suurilta riidoilta Hanin kaa vältyttiin, vaikka hermot olivatkin molemmilla aika kireällä välillä. Varsinainen muutto on edessä tulevana viikonloppuna, eli se on sitten hei hei Susirajalle. Minun kotikotihan siellä on ja pysyy vanhempieneen, mutta meidän elämä on toistaiseksi ohi tuolla suunnalla Suomea. Hieman on nostalginen olotila asian suhteen, mutta eiköhän se siitä.
Hanin vuokraisäntä on muuten harvinaisen ällö mies. Harvoin olen saanut yhtä vastenmielistä käpälöintiä ja pussailuja osakseni kuin ko. herralta. HYI HYI. Moiselle hyväntahoiselle höppänälle ei oikein osaa sanoa pahastikkaan, kun hän vähän haluaa halia. Niin-n, se että pyyhin kuolaa kaulaltani moisen jälkeen ei oikein ole reilua. YÖKS. Äijäparka oli ihan innoissaan kun oli kaksi naista kourittavana ja likisteltävänä. Kaikenlaisia ukkoja sitä onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti