On se niin kivaa olla kaatopaikka, likasanko ja muuta mieltä ylentävää.
Tänään oli taas ihanaa olla töissä, asiakaspalvelussa ja puhelimeeen vastaajana. Ei sille mahda mitään, että pahoitan mieleni jossain vaiheessa päivää kun riittävän hurjistunut asiakas tulee X:n kerran linjoja pitkin syliin huutaen vittua, helvettiä ja saatanaa yhtäaikaa. Minähän se päätän tuossakin firmassa hinnoittelusta, laskutuksen ajankohdasta, pörssimarkkinoiden hinnosta ja ihan siis kaikesta eli olen tietysti oikea henkilö vastaanottamaan kaiken kakan kiltisti hymyillen. PUUUUUHHHHH. Sama rumba jatkuu ensi viikon alussa. Toivottavasti saan viikonloppuna riittävästi virtaa ja jaksamista kestää hurjistuneet asiakkat jälleen ensi viikolla.
Tälle illalle on varattu muutama siideri ja huomenna on edessä odotettu ja toivottavasti kiva reissu Kuopioon. Kyllä tämä tästä. Toivottavasti.
perjantai 27. maaliskuuta 2009
torstai 26. maaliskuuta 2009
Morkkisista osa 2
Työtoverini jonka työpanoksesta eilen hieman avauduin sai tänään kuulla pomolta, ettei hänen työsopimustaan tulla enää jatkamaan. Omituisinta koko kuviossa oli muiden työntekijöiden suhtautuminen minuun uutisen jälkeen, he onnittelivat (?) minua rohkeasta ja oikeasta teosta. En ymmärrä. Positiivista oli se, että itse henkilö oli tähän ratkaisuun erittäin tyytyväinen joten oletan sinisilmäisesti ratkaisun olleen loppujen lopuksi se oikea kaikille osapuolille.
Nyt kuitenkin hakemaan lätkäpelilippuja Lippupalvelusta. Jeeeee.
Nyt kuitenkin hakemaan lätkäpelilippuja Lippupalvelusta. Jeeeee.
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
Morkkis
Erehdyin aukaisemaan suuni pomolle työkaverini työpanoksesta ja nyt sit minua kaduttaa ihan hemmetisti. En halua olla mikään kielikello enkä selkään puukottaja, mutta jos duunitehtävät/palkkaus on samat ja toinen henkilöistä keskittyy nettiin ja toinen työntekoon niin sotahan siitä tulee. Ei siinä muuten mitään, mutta vituttaahan se, jos itselläsi on rästihommia liiaksikin ja toinen vaan kommentoi itse ettei kiinnosta tehdä töitä, eikä jaksa eikä halua mitään edes opetella tekemään. Onko hänen paikka sitten oikeasti kyseisissä työtehtävissä...? Persoonana ja kaverina ko. henkilö on ihana, mutta kaipa lusmuiluillakin on joku raja. Silti minua kaduttaa avautumiseni. Ehkä ei olisi pitänyt. Hemmetti. :(
tiistai 24. maaliskuuta 2009
Jee
Pääsiäisestä tuleekin ihan kiva. Hotellihuone Hämeenlinnassa varattu ja liput sunnuntain jääkiekon finaalipeleihin ostettu. JEE :) nyt minä olen innossani. Hyvää tuultani ei edes hälvennä lievä vitutus muutaman tunnin päästä töihin menosta, sipiskööt ja supiskoot suuria salaisuuksiaan naiset siellä tänäkin päivänä ihan vaan keskenään. Vakkareilla oli erään henkilön läksiäispippalot perjantaina ja siitä on sitten riittänyt kaakattamista, juoruamista ja kihertämistä ihan urakalla. Enkä edes vaivaatunut kysymään oliko kivaa, vaikka se taas varmaan olisi kuulunut hyviin tapoihin minun puoleltani. EVVK.
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Naisten MM-jääkiekkoa
On näköjään tarjolla niinkin lähellä kuin Hämeenlinnassa tässä huhtikuun aikana. En ole koskaan ollut seuraamassa jääkiekkoa yhtään missään livenä MM-tasolla, eli jokohan olisi aika käydä katsomassa tämäkin laji. Jännää... siis ihan oikeasti. Reissuun voisi yhdistää hotelliyöpymisen jossain ja tiivistä geokätköilyä lähimaastoissa/kaupungeissa.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2009
Aurinkoista huomenta
Laiskaa sunnuntai-aamua vaan. Olen ollut häpeilemättömän laiska tänä viikonloppuna ja keskittynyt lähinnä katselemaan kaikkia tallennettuja rästileffoja digiboksilta. Melkein hävettää ihan iteänikin.
Kuluneiden viikkojen aikana minua on yhä edelleen ja yhä enemmän häirinnyt työyhteisön keskiluokkaisuus ja ulkokullattu "normaalius". Eroan varsin selvästi tuosta vakkariporukasta jo silläkin kun asusteisiini ei kuulu se jakku ja kipitikopiti korkkarit. En minä rehellisyyden nimissä oikein muutenkaan jaksa heidän kaikkia kotkotuksiaan ja touhotuksiaan. Olen yhä suuremmassa määrin varma siitä, että kenenkään ei kuuluisi olla samassa työpaikassa koko työuraansa, sen verran jumiutuneita ja luutuineita nämä naikkoset ovat mielipiteissään. *huokaus sentäs* Huvittavinta on erään ns. työkaverin täydellinen minun ignooraaminen siviilielämässä. Työpaikalla saan häneltä vaivaantuneet pakolliset tervehdykset, mutta jos törmäämme sattumalta kaupungilla muuna aikana arvon rouva ei edes tervehdi, vaan kääntää katseensa pois. Ihmettelen vain tätä selkeätä kastijakoisuutta, sillä käsittääkseni käytöstapoihin kuuluu myös tervehtiminen. Eipä mitään, jokainen tyylillään.
Akvaarioihin on taas iskenyt uudestaan jo kertaallen kadonnut rihmalevä-invaasio ja pienemmässä pytyssä ei oikein nuo kääpiörasborat näytä viihtyvän, sillä elossa on enää vain yksi yksilö. Harmillista, eli eiköhän se pytty jää oikeasti vaan sukarapujen kodiksi kun siinä ei muut eliöt näytä kerta viihtyvän.
Kesästä ja keväästä näyttää tulevan alustavien suunnitelmien mukaan mielenkiintoinen, Hani palaa näihin savolaismaisemiin kesäksi töiden merkeissä ja ilmeisesti hän ei enää tule palaamaan Susirajan asuntoonsa syksyllä. Jännittävää... ettenkö sanoisin. Tiedossa muuttorumbaa, remontoimista ja omaisuuden jakamista useisiin eri osoitteisiin, eli siis täsmälleen sama rumba mikä minulle oli ajankohtaista vuosi sitten. Haaveissa on myös yhteinen reissu syksyllä Pariisiin/Lontooseen ja toivon todella tämän haaveen toteutuvan, sen verran ahkerasti ollaan tahoillamme painettu töitä/opiskeltu ilman lomia.
Tein myös kauan hautomani ratkaisun nettiliittymä asioissa. Irtisanoin kiinteän adls-liittymäni ja kokeilen elämää mobiililaajakaistan kanssa. Säästö vuodessa on aika huimat 300 euroa, jos homma toimii niinkuin myyntipuheet antavat ymmärtää. Katsotaaan nyt kuinka homma käytänössä toimii ja kuinka ne luvatut nopeudet riittävät/pitävät lupauksensa. Nettitikkua odotellessa siis. Toimikoot känny sitten modeemina, jos tikkunen ei ole suvainnut saapua parin viikon aikana.
Jep, jokohan minä olisin saanut riittäväti käppäillä yöasusteissani. Tämän aamun laiskottelut riittää jo.
Kuluneiden viikkojen aikana minua on yhä edelleen ja yhä enemmän häirinnyt työyhteisön keskiluokkaisuus ja ulkokullattu "normaalius". Eroan varsin selvästi tuosta vakkariporukasta jo silläkin kun asusteisiini ei kuulu se jakku ja kipitikopiti korkkarit. En minä rehellisyyden nimissä oikein muutenkaan jaksa heidän kaikkia kotkotuksiaan ja touhotuksiaan. Olen yhä suuremmassa määrin varma siitä, että kenenkään ei kuuluisi olla samassa työpaikassa koko työuraansa, sen verran jumiutuneita ja luutuineita nämä naikkoset ovat mielipiteissään. *huokaus sentäs* Huvittavinta on erään ns. työkaverin täydellinen minun ignooraaminen siviilielämässä. Työpaikalla saan häneltä vaivaantuneet pakolliset tervehdykset, mutta jos törmäämme sattumalta kaupungilla muuna aikana arvon rouva ei edes tervehdi, vaan kääntää katseensa pois. Ihmettelen vain tätä selkeätä kastijakoisuutta, sillä käsittääkseni käytöstapoihin kuuluu myös tervehtiminen. Eipä mitään, jokainen tyylillään.
Akvaarioihin on taas iskenyt uudestaan jo kertaallen kadonnut rihmalevä-invaasio ja pienemmässä pytyssä ei oikein nuo kääpiörasborat näytä viihtyvän, sillä elossa on enää vain yksi yksilö. Harmillista, eli eiköhän se pytty jää oikeasti vaan sukarapujen kodiksi kun siinä ei muut eliöt näytä kerta viihtyvän.
Kesästä ja keväästä näyttää tulevan alustavien suunnitelmien mukaan mielenkiintoinen, Hani palaa näihin savolaismaisemiin kesäksi töiden merkeissä ja ilmeisesti hän ei enää tule palaamaan Susirajan asuntoonsa syksyllä. Jännittävää... ettenkö sanoisin. Tiedossa muuttorumbaa, remontoimista ja omaisuuden jakamista useisiin eri osoitteisiin, eli siis täsmälleen sama rumba mikä minulle oli ajankohtaista vuosi sitten. Haaveissa on myös yhteinen reissu syksyllä Pariisiin/Lontooseen ja toivon todella tämän haaveen toteutuvan, sen verran ahkerasti ollaan tahoillamme painettu töitä/opiskeltu ilman lomia.
Tein myös kauan hautomani ratkaisun nettiliittymä asioissa. Irtisanoin kiinteän adls-liittymäni ja kokeilen elämää mobiililaajakaistan kanssa. Säästö vuodessa on aika huimat 300 euroa, jos homma toimii niinkuin myyntipuheet antavat ymmärtää. Katsotaaan nyt kuinka homma käytänössä toimii ja kuinka ne luvatut nopeudet riittävät/pitävät lupauksensa. Nettitikkua odotellessa siis. Toimikoot känny sitten modeemina, jos tikkunen ei ole suvainnut saapua parin viikon aikana.
Jep, jokohan minä olisin saanut riittäväti käppäillä yöasusteissani. Tämän aamun laiskottelut riittää jo.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Tyhjä pää
Mihin tuo viikonloppu oikein menikään, en taaskaan tainnut saada mitään erikoista aikaiseksi. Kunhan vaan koomailin ja ihmettelin elämää. Juu-u, kuulostaa tylsältä ja sitähän se rehellisyyden nimissä olikin.
Töissä oli taas naisten keskuudessa perjantaina ihmeellistä vääntöä ja kähinää, aiheena tällä kertaa se kenellä ne työt jatkuvat kesän yli ja kenellä ei. Poltin päreeni moiseen arvoitteluun sekä älyttömään soutamiseen ja huopaamiseen ja tulin sitten turhankin kärkkäästi ja kovaäänisesti sanoneeksi mielipiteeni moisesta vatuloinnista. Metelöinnistäni seurasi sitten pomon käskystä kahden keskinen juttutuokio ja kuulema nämä muut kanssatyöntekijäni sotkevat nyt sovittuja asioita. Niin-n, en tiedä mutta miten minä vähän epäilen kuitenkin heitä, joilla päätösvalta asioissa on... Olin varsin hämmästynyt pomon minulle antamasta palautteesta. Onkohan kukaan koskaan sanonut minua pidetyksi työtekijäksi, sekä henkilöksi jonka työpanokseen ollaan erittäin tyytyväisiä ja joka halutaan pitää talossa. Moiset lausahdukset olivat varsin erikoista palautetta ja enhän minä olisi minä, ellen kyynisenä miettisi mitähän moisen kommentin takana todellisuudessa ja oikeasti onkaan...Odotellaan nyt.
Ikävä kyllä moinen kehuskelu ei oikein seulani läpi mennyt perille asti, ainakaan niin että sillä mitään postiivisia vaikutuksia olisi ollut. Eli niskavillani on yhä pystyssä työasioiden suhteen ja vaikken jatkuvasti kaakatakkaan mielipiteitäni kaikesta kaikille, osaan varmasti antaa turhankin tiukkaa palautetta tarpeen vaatiessa. Päätin myös sen, että jos ja kun minun uusi työsopparini allekirjoitetaan toukokuussa, niin tiedän kyllä minkä väärinymmärretyn asian tulen ensimmäisenä korjaamaan oikeaksi. Sen ettei se mieheni olekkaan mies, vaan nainen. Siinäpähän sitä heillekin on vähän miettimistä ja puhumisen aihetta...
Loppuun kummasteleva kysymys. Onko oikeasti nenäliinoista yms. naaman pyyhintä papruissa olevasta aloe verasta mitään hyötyä, vai onko kyseessä vaan markkinointihenkilöiden kikasta kusettaa tyhmiä kuluttajia. Itse aidosti vahingossa tulin ostaneeksi moisia rättejä ja kokeellinen testaukseni ei ole vieä tuonut mitään selvennystä asiaan. Tää on varmaan samaa sarjaa kuin parfymoidut kuukautissuojat, muistelen törmänneeni niin vanilja kuin kamomillan tuoksuihin tuolla saralla. Kaikenlaista sitä onkin :)
Hihittelyä taas äskettäin aiheutti erään herrashenkilön olettamus, että olen toiminut edellisessä työpaikassani vartijana. Just joo, olenhan minä tietty aika ronskin oloinen naisimmeinen, mutta että pelkästään tuo ulkoinen habitukseni määrittelisi minut vartijaksi. HEH ja HIH tälle olettamukselle.
Töissä oli taas naisten keskuudessa perjantaina ihmeellistä vääntöä ja kähinää, aiheena tällä kertaa se kenellä ne työt jatkuvat kesän yli ja kenellä ei. Poltin päreeni moiseen arvoitteluun sekä älyttömään soutamiseen ja huopaamiseen ja tulin sitten turhankin kärkkäästi ja kovaäänisesti sanoneeksi mielipiteeni moisesta vatuloinnista. Metelöinnistäni seurasi sitten pomon käskystä kahden keskinen juttutuokio ja kuulema nämä muut kanssatyöntekijäni sotkevat nyt sovittuja asioita. Niin-n, en tiedä mutta miten minä vähän epäilen kuitenkin heitä, joilla päätösvalta asioissa on... Olin varsin hämmästynyt pomon minulle antamasta palautteesta. Onkohan kukaan koskaan sanonut minua pidetyksi työtekijäksi, sekä henkilöksi jonka työpanokseen ollaan erittäin tyytyväisiä ja joka halutaan pitää talossa. Moiset lausahdukset olivat varsin erikoista palautetta ja enhän minä olisi minä, ellen kyynisenä miettisi mitähän moisen kommentin takana todellisuudessa ja oikeasti onkaan...Odotellaan nyt.
Ikävä kyllä moinen kehuskelu ei oikein seulani läpi mennyt perille asti, ainakaan niin että sillä mitään postiivisia vaikutuksia olisi ollut. Eli niskavillani on yhä pystyssä työasioiden suhteen ja vaikken jatkuvasti kaakatakkaan mielipiteitäni kaikesta kaikille, osaan varmasti antaa turhankin tiukkaa palautetta tarpeen vaatiessa. Päätin myös sen, että jos ja kun minun uusi työsopparini allekirjoitetaan toukokuussa, niin tiedän kyllä minkä väärinymmärretyn asian tulen ensimmäisenä korjaamaan oikeaksi. Sen ettei se mieheni olekkaan mies, vaan nainen. Siinäpähän sitä heillekin on vähän miettimistä ja puhumisen aihetta...
Loppuun kummasteleva kysymys. Onko oikeasti nenäliinoista yms. naaman pyyhintä papruissa olevasta aloe verasta mitään hyötyä, vai onko kyseessä vaan markkinointihenkilöiden kikasta kusettaa tyhmiä kuluttajia. Itse aidosti vahingossa tulin ostaneeksi moisia rättejä ja kokeellinen testaukseni ei ole vieä tuonut mitään selvennystä asiaan. Tää on varmaan samaa sarjaa kuin parfymoidut kuukautissuojat, muistelen törmänneeni niin vanilja kuin kamomillan tuoksuihin tuolla saralla. Kaikenlaista sitä onkin :)
Hihittelyä taas äskettäin aiheutti erään herrashenkilön olettamus, että olen toiminut edellisessä työpaikassani vartijana. Just joo, olenhan minä tietty aika ronskin oloinen naisimmeinen, mutta että pelkästään tuo ulkoinen habitukseni määrittelisi minut vartijaksi. HEH ja HIH tälle olettamukselle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)