Laiskaa sunnuntai-aamua vaan. Olen ollut häpeilemättömän laiska tänä viikonloppuna ja keskittynyt lähinnä katselemaan kaikkia tallennettuja rästileffoja digiboksilta. Melkein hävettää ihan iteänikin.
Kuluneiden viikkojen aikana minua on yhä edelleen ja yhä enemmän häirinnyt työyhteisön keskiluokkaisuus ja ulkokullattu "normaalius". Eroan varsin selvästi tuosta vakkariporukasta jo silläkin kun asusteisiini ei kuulu se jakku ja kipitikopiti korkkarit. En minä rehellisyyden nimissä oikein muutenkaan jaksa heidän kaikkia kotkotuksiaan ja touhotuksiaan. Olen yhä suuremmassa määrin varma siitä, että kenenkään ei kuuluisi olla samassa työpaikassa koko työuraansa, sen verran jumiutuneita ja luutuineita nämä naikkoset ovat mielipiteissään. *huokaus sentäs* Huvittavinta on erään ns. työkaverin täydellinen minun ignooraaminen siviilielämässä. Työpaikalla saan häneltä vaivaantuneet pakolliset tervehdykset, mutta jos törmäämme sattumalta kaupungilla muuna aikana arvon rouva ei edes tervehdi, vaan kääntää katseensa pois. Ihmettelen vain tätä selkeätä kastijakoisuutta, sillä käsittääkseni käytöstapoihin kuuluu myös tervehtiminen. Eipä mitään, jokainen tyylillään.
Akvaarioihin on taas iskenyt uudestaan jo kertaallen kadonnut rihmalevä-invaasio ja pienemmässä pytyssä ei oikein nuo kääpiörasborat näytä viihtyvän, sillä elossa on enää vain yksi yksilö. Harmillista, eli eiköhän se pytty jää oikeasti vaan sukarapujen kodiksi kun siinä ei muut eliöt näytä kerta viihtyvän.
Kesästä ja keväästä näyttää tulevan alustavien suunnitelmien mukaan mielenkiintoinen, Hani palaa näihin savolaismaisemiin kesäksi töiden merkeissä ja ilmeisesti hän ei enää tule palaamaan Susirajan asuntoonsa syksyllä. Jännittävää... ettenkö sanoisin. Tiedossa muuttorumbaa, remontoimista ja omaisuuden jakamista useisiin eri osoitteisiin, eli siis täsmälleen sama rumba mikä minulle oli ajankohtaista vuosi sitten. Haaveissa on myös yhteinen reissu syksyllä Pariisiin/Lontooseen ja toivon todella tämän haaveen toteutuvan, sen verran ahkerasti ollaan tahoillamme painettu töitä/opiskeltu ilman lomia.
Tein myös kauan hautomani ratkaisun nettiliittymä asioissa. Irtisanoin kiinteän adls-liittymäni ja kokeilen elämää mobiililaajakaistan kanssa. Säästö vuodessa on aika huimat 300 euroa, jos homma toimii niinkuin myyntipuheet antavat ymmärtää. Katsotaaan nyt kuinka homma käytänössä toimii ja kuinka ne luvatut nopeudet riittävät/pitävät lupauksensa. Nettitikkua odotellessa siis. Toimikoot känny sitten modeemina, jos tikkunen ei ole suvainnut saapua parin viikon aikana.
Jep, jokohan minä olisin saanut riittäväti käppäillä yöasusteissani. Tämän aamun laiskottelut riittää jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti