Karjalais-savolaisen aikuisen naisen elämää. Jorinoita, turinoita ja joutavaa pähkäilyä elämäni omituisista sateenkaarevista kiemuroista. Mausteena harrastelijatasoisia valokuvia matkan varrelta.
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
Morkkis
Erehdyin aukaisemaan suuni pomolle työkaverini työpanoksesta ja nyt sit minua kaduttaa ihan hemmetisti. En halua olla mikään kielikello enkä selkään puukottaja, mutta jos duunitehtävät/palkkaus on samat ja toinen henkilöistä keskittyy nettiin ja toinen työntekoon niin sotahan siitä tulee. Ei siinä muuten mitään, mutta vituttaahan se, jos itselläsi on rästihommia liiaksikin ja toinen vaan kommentoi itse ettei kiinnosta tehdä töitä, eikä jaksa eikä halua mitään edes opetella tekemään. Onko hänen paikka sitten oikeasti kyseisissä työtehtävissä...? Persoonana ja kaverina ko. henkilö on ihana, mutta kaipa lusmuiluillakin on joku raja. Silti minua kaduttaa avautumiseni. Ehkä ei olisi pitänyt. Hemmetti. :(
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Älä turhaan morkkistele.
Olisinpa minäkin ollut viime kesänä tarpeeksi rohkea kertoakseni pomolle lusmuilevasta ja kiusaavasta kesätyökaverista. Lähinnä harmittaa oma jänistely näin jälkeen päin.
Kiitos lohdullista sanoista. :)
Lähetä kommentti