Yksinäinen ilta

Hani on "korpivaelluksella" ystävänsä kanssa, he lähtivät lauantaina ja palaavat maisemiin toivottavasti huomenna. Ja minulla on olo kuin yksinäisellä pirulla, näin sitä taas on tottunut toisen säännölliseen näkemiseen ja lähellä olemiseen. Vielä kun olen liian vilkkaalla mielikuvituksella varustettu, niin tässä yksinäisinä hetkinä ehtii miettiä kaikkea typerää ja vieläkin typerämpää. PLÄÄH, minulle itselleni. No, onhan minulle edes tärkeä rooli kissojen hoitajana ja kissanvessan siivojana. Pöh.

Minulla on ollut koko viikonloppu aikaa tehdä ihan omia juttujani ja jumituin taas yllättäen netin ääreen. Sotkeuduin irc-gallerian sivuille seikkailemaan ja oli varsin hassua "vakoilla" nettituttujen naamoja. Muutama naisparikin tuli bongattua ja yllättävää miten erilaisiksi ihmiset aina mielessään kuvitteli pelkkien virtuaalijuttujen perusteella. Kuvaseikkailujen jälkeen jäin pohtimaan butchin ja poikamaisen naisen eroa, missä se menee. Ei mahda mitään, mutta kai minä sitten olen se butch jos asiaa katsotaan vaikka vain hartioiden leveyden mittapuun mukaan. :) Eipä sillä mitään merkitystä ole minulle, lokeroin vain näitä juttuja ihan vaan omassa päässäni. Itse en ole rohjennut tällaisena vanhana kääpänä naamani irkkigalleriaan laittaa, olkoot ne nuoremmat ja nätimmät siellä esilä ;)

Tapaan huomenna ystäväni, jolla on/oli jonkinlainen ero käynnissä avopuolisostaan. Avopuoliso, (jota en edes ole saanut tavata tämän heidän viisi vuotta kestäneen suhteensa aikana), on minun mielestäni kusipäinen, sadistinen, luonnehäiriöinen paska mies. Siis oikeasti, en muista koska olisin niin paljon suuttunut jonkun miehen tekemisistä näin paljon kuin tämän miehen tekemisistä/sanomisista. Mies esim. vihaa ylipainoisia, lyhyttukkaisia, ei-blondinaisia. Minähän olin se lyhyet punertavat hiukset omaava, hieman ylipainoinen nainen, eli ehkä meillä olisi heti hieman jotain ristiriitoja ilmassa ensitapaamisen yhteydessä. Tämä ei ollut nyt mikään vihaan kaikkia miehiä puheenvuoro, tämä tietty Luojan luoma yksilö on vaan niin AARGHT-raivostuttava olento. Ystäväni ansaitsisi ehdottomasti jotain paljon, paljon parempaa kuin tämän säälittävän öykkärin, mutta rakkaus on sokea ja muuta plaa, plaa-juttua. Katsotaan nyt huomenna mitä suurta ja ihanaa kerrottavaa (omien sanojensa mukaan) ystävälläni on.

Niin-n, ja minulla on näköjään kaiken muun närkästyksen päälle vielä ikävä Haniakin. Tule pois sieltä metsästä....

Tasaisen elämän tylsiä juttuja

Heräsin tänään liian myöhään. Myöhästyin minulle erittäin epätyypilliseen tapaan aamun ohjatusta vesililluttelusta, mutta siitä sisuuntuneena päätin mennä omin päin kuntosalille/uimaan. Ratkaisu oli varsin onnistunut, sillä uiminen tuntui ihanalta ja kuntosali-nitkuttelutkin sujuivat hyvin. Aikani vitutusta altaassa/salilla purettuani minua ei edes harmittanut tuo myöhästyminen, eli kyllä siitä liikunnasta jotain kiksejä saa. Olen tainnut oikeasti saada ihan sellaisen pienimuotoisen liikuntakärpäsen pureman... :) Eilenkin rämmin Hanin kanssa sienimetsässä hyötyliikunnan parissa ja eikä edes ärsyttänyt hetkittäin sade ja heikohko sienisaaliskaan.

Niin ja hommasin itselleni pienen uuden kalaeläimen pienempään akvaarioon. Pienempää lasilaatikkoa hallitsee pieni suuriegoinen taistelukalaherra. Hänelle on kyllä tulossa Naisseuraakin, kunhan muodollisesti sopivan näköinen ja värinen emäntä löytyy. Ei se puolison valinta niin helppoa ole, herralle varmaan kelpaisi kaikki emännät, mutta minä taidan olla parittajan roolissa se ronkelimpi tapaus.

Törmäsin kaupassa myös sukulaisnaiseen, eli tähän tätiini joka ainoana suvusta lähiomaisteni lisäksi tietää minun "vinoutuneen" suuntautumiseni. Onneksi kohtaaminen oli pikainen kuulumisten vaihto kaupan käytävällä, en edes ehtinyt panikoimaan mistään. Näköjään oman pään sisällä ne mörköt enemmän ovat, olin kai mielessäni jotenkin arvellut hänen oudoksuvan minua paljastuttuani suvun ensimmäiseksi osittain kaapista ulostulleeksi lesboksi. Niin, ei hän minua mitenkään näyttänyt kummeksuvan/karttelevan. Minä siinä taisin olla se sätky, ei hän. Typerä minä. Taas kerran.

Hih osa 2

Soittelin palkkakonttoriin erillisen palkkatodistuksen tiimoilta. PalkkaTädin kysyessä linjan toisessa päässä henkilönumeroa tuli täydellinen blackout, ei mitään hajua siitä numerosarjasta mitä työpäivinä piti joka päivä naputella koneelle jos toisellekin useitakin kertoja. Hah, muisti koettaa näköjään unohtaa kaikki ikävät asiat mahdollisimman nopeasti, totesin tuon puhelun jälkeen suurella ilolla. Ja nauroin tuhmana ihmisenä vielä asialle...

Minäkö muka helpottunut työn loppumisesta... en kai ;)

Hih

Työttömän kolmas viikko alkoi juuri ja tähän rentoon ja melkein aikatauluttomaan oloon on jo alkanut tottua. Ei tee enää tiukkaa nukkua aamulla pitkään, siis minun tapauksessa jonnekin puoli kymmeneen ja yökukkumisetkin onnistuu yö yhteen ihan kevyesti. Minun varmaan pitäisi tuntea pisto sydämmessäni tästä "lomailusta", mutta hemmetti vie minä olen varmasti tämän hengähdystauon ansainnut.
Olen tuossa aloittanut muutamia varsin mukavia liikuntaharrastuksia ihan ohjatuissa ryhmissä. Liikunta näkyy tekevän hyvää ihan oikeastikin ja työn jumiuttamat lihakset ja muut krampit/jännitykset alkavat pikkuhiljaa helpottua. Olo alkaa olla jotenkin "uudelleenherännyt" kun energiaa riittää muuhunkin kuin siihen vain välttämättömään, sen verran kuluttavaa tuo "kakkaduuni" kuitenkin oli.

Nyt minä nautin tästä kaikesta, onnellisena naisena. Uskon myös, että läheiseni ovat samaa mieltä minun nykyisestä olemuksestani, en kuulema ole enää se kärtty, aika kipeä ja väsynyt vinkuva ämmä, joka kärsi ainaisesta univajeesta. Puuh. Olen tyytyväinen.

Sunnuntai-aamu, hyvää huomenta vaan:)

Huomisesta alkaen minä sitten olen työtön. Hui, hui, hui. Perjantain työpäivä kutistui 6,5 tuntiin, kun hermoni eivät enää kestäneet sitä viimeisen työpäivän levottomuutta ja omaa, laiskaa lorvimista. Esimiehen suosiollisella luvalla pakkasin pienen omaisuuteni, siivosin kaappini, luovutin kulkulupani ja poistuin työpaikalta todella leveä ja onnellinen hymy naamallani. Ei minulla kyllä siitä paikasta jäänyt yhtään mitään ikävä. Tai no muutama ihan mukava ihminen ja säännöllinen palkkapäivä nyt ehkä pikkasen aiheuttavat muutamia mietintöjä silloin tällöin.

Olotila on varsin epäuskottava ja äsken viikkasin pyykätyt työvaatteet miettien samalla mitä ihmettä minä niille teen. Rovion tekeminen tuohon takapihan parkkipaikalle houkuttelisi, mutta kun luulen että talon mummot sun muut kyylät eivät siitä oikein tykkäisi. Ehkä minä säästän ne vaatteet kuitenkin, eihän sitä tiedä jos minä joskus tarvitsen vaikka maalausvaatteita tjsp.
Takaraivossa takoo edelleenkin ajatus maanantain aikaisesta heräämisestä ja viikonlopun elämänrytmiä on tahdittanut ajatus siitä, että tämä ja tämä puuha pitää ehtiä tehdä nyt, kun en sitä taas tulevalla viikolla ehdi. Näin sitä on näköjään 1,5 vuotta tehnyt tehtävänsä niin ajattelumaailmaan, kuin muihin elämän rituaaleihin.

Huomenna kuitenkin täytyy poiketa työvoimatoimistoon erilaisia mukavia papereita täyttelemään ja näyttelemään. Tämän sunnuntain ajattelin pyhittää tietokoneen "siivoamiseen", varmistusten ottamiseen, kuvien järjestelyyn yms. ja miesten keihäskilpailun finaalin katsomiseen siinä ohessa. Sääennusteet ovat luvanneet runsaita sateita, joten suuremmat ulkoilut ja raitisilmapuuhailut jäävät varmaan tuleviin päiviin.

Onhan minulla nyt sitä aikaa... ;)