Millainen minun mieheni on?

Tämä kysymys esitettiin minulle tänään kahvihuoneessa puolen tusinan uteliaan korvaparin kuunnellessa... ja mitä minä tein. Vedin roolini kunnialla, kerroin avoimesti ja kiltisti millainen minun mieheni on. Sanaa mies en käyttänyt ja mieheni oli puheissani puoliskoni, mutta pahaltahan se tuntui. Olisi tehnyt mieli sano että mieheni on naiseni. En vaan voinut... pelkuri minä.
Eilen pikaisella rantalekottelulla Hanin kanssa olisin halunnut kamalasti olla lähellä ja pistää pää syliin ja olla vaan. Mutta kun ei saa, ei voi, se ei ole hyväksyttävää että naiset voivat rakastaa toisiaan ja viihtyvät toistensa seurassa ja ennen kaikkea SITÄ ei saa näyttää muulle maailmalle. Varovainen käden hipaisu ja pelkurimainen kevyt, nopea pusu silloin kuin kukaan ei varmasti nähnyt. Kaikki ohikävelevät heteroparit saivat kuitenkin kävellä käsikkäin ja nuoleskella toisiaan ällötykseen asti.

Oi, miksi miksi tämä maailma on tällainen ja miksi minä on olen tällainen raukka? Ihan hieman nyt ahdistaa.

Tarrasandaalit ja reppu

löytyvät hyvin usealta lesbolta erään Helsinkiläisen bloginpitäjän mukaan. Hih. Molemmat tekeleet löytyvät myös minulta melkein päivittäisessä käytössä ja omalta kohdaltani moisten asusteiden mukavuus ja käytännöllisyys on syy niiden käyttämiseen. Veikkaan vaan, että aika moni heterokin moisiin tamineisiin pukeutuu, mutta jos tarrasandaalit nimenomaan lesboilla arvoisaa bloginpitäjää häiritsee, niin valintahan on vapaa. Saahan sitä jokainen kekkuloida vaikka korkkareissakin niin halutessaan.

PÖH.

Leffoja, leffoja

Katselin kaksi DVDleffaa sunnuntai-päivän ratoksi ja olihan ne... leffoja. Toisesta tykkäsin aivan älyttömästi ja toinen oli niin höttöinen tekele, että eipä siitä mitään mieleen jäänyt.
Babel piti otteesaan koko kuvan ajan, viehätti, pelotti, mietitytti ja vaikka yhdessä roolissa oli inhokkinäyttelijänäni Brat Pitt, leffa oli silti oikeasti mielettömän vaikuttava. 142 minuuttia ei tuntunut pitkältä missään vaiheessa, minä suosittelen.
Night at the museum oli taas ihan aivotonta menoa, en tykännyt. Kevyttä katsottavaa hakevalle kohellus-elokuvan ystävälle varmaan ihan miellyttävää viihdettä, itse en edes jaksanut katsoa kunnolla loppuun. Ben Stiller pääsosassa kertoo varmaan kaiken siitä, minkä tyylinen elokuva"nautinto" oli kyseessä.

Käytiin Hanin kanssa jokunen viikko sitten katsomassa Pirates of Caribbean: Maailman laidalla ihan leffateatterissa ja komeat puitteet leffaan oli kyllä saatu. Itse toivon todella tämän olevan viimeinen kuvan tämän sarjan tekeleistä. Jotain hyvin huvittavia juttuja oli siellä sun täällä, mutta vähän liian pitkäksi venytetty erikoistehostepläjäys se minun mielestäni oli. 2 tuntia ja 50 minuuttia moiseen tekeleeseen oli aivan liian pitkä aika.

Mitähän sitä seuraavaksi katsoisi...? Minulla olisi kaksi vapaalippua elokuviin lompakossani, eli täytyyhän ne toki käyttää pois ja toivottavasi Hani ehtisi seurakseni tulevallakin kerralla...

Mansikkakakkua ja exiä

Kesän ensimmäinen,ihanan iso ja kermainen+mansikkainen kakku on nyt sit tehty. Tuli hieno ja herkullinen kolmikerroksinen tekele ja maistiaiset siitä on jo tarjoiltu. Hani tykkäsi, mutta itse olisin toivonut pohjan olevan vähemmän kostean oloinen.
Hyvää kakku kyllä oli ja lupasin tarjota kakusta vielä rippeet miespuoleiselle kaverilleni huomenna. Toivottavasti herkkusuisen miehen jäljiltä siitä jää syötävää vielä illan uusintakakuttelukierrokselle Hanin kanssa.
Mielialanikin on jo vähän iloisempi eiliseen synkistelyihin verrattuna. Olen edelleenkin hämilläni monestakin asiasta, mutta eiköhän ne painu taka-alalle heti kun minulle muuta ajateltavaa ilmaantuu. Ex-puoliskojen kanssa juttelu ei näköjään aina ole täysin varauksettomasti hyvää tekevä juttu, varsin kuin se ex osoittautui varsin mukavaksi tapaukseksi pikajutustelun perusteella. En siis ole mustasukkainen menneisyyden haamuille, omien mielikuvien erilaisuus totuuden kanssa vain hämmensi hetken verran.

En myöskään pistäisi pahakseni uusia lesbo/bi-tuttavuuksia, siis ihan vaan ystävänä. Melkein kaksi vuottahan tuossa meni ennenkuin halusin jotain muuta kuin Hanin seuraa ja olen luottavainen sen suhteen, että tämä on vain normaalivaihe suhteen kehityksessä. Enkä taida olla ajatuksineni yksin, sillä Hanikin kaipaa jo selvästi jotain muuta seuraa kuin allekirjoittaneen tylsä persoona. Ei siinä mitään pahaa ole ja sen minä hänelle kyllä mielelläni suon. Ollaan molemmat jo tahoillamme kaiveltu hieman paitsioon jääneiden ystävien yhteystietoja esille, jotta sitä muutakin elämää ja seuraa olisi tarjolla.

On se tämä rakkaus ja ihmissuhteet jänniä. ;)

Öh

Tein pitkän päivän töissä voidakseni lähteä huomenna viikonlopun viettoon muutamaa tuntia aikaisemmin. Eipä minulla/meillä ole sen suurempia suunnitelmia, mutta onhan se aina kiva päästä ajoissa töistä pois.
Väsyttää, vituttaa ja mietityttää ihan kaikki. Pitäisiköhän vetää perisuomalaisesti ihan kunnon kesäkännit ja toivoa sen rauhoittavan levottomat ajatukset. Juu-u, ei varmasti se fiksuin ratkaisu... *huokaus*. Onneksi olen liian laiska näin saunan jälkeen lähtemään lähikauppaan, sillä juuri nyt lohtusuklaa tekisi hyvää. Haluaisin vaan kaivautua peiton alle, syödä sata kiloa suklaata ja rypeä oikain kunnolla itsesäälissä.

PLÄÄÄÄÄÄH.

Minä hämmästelen

Mikähän ihme kesähuuma ja -innostus minulle on tullut. Olen viime aikoina tehnyt todellakin minulle epätyypillisiä asioita. Esim. tänään kävin katsomassa elämäni ensimmäistä kertaa naisten Supersarjan pesäpalloa. Samaisella reissulla kävin heittämässä kevyttä smalltalk-keskustelua minulle tuntemattoman naisen kanssa ihan tarkoituksella. Minä en koskaan, ikinä ole aiemmin ottanut näin suorasti itse kontaktia vieraisiin ihmisiin muuta kuin ihan vain pakon edessä. Outoa on tämä nyt. Alkaako minun epäsosiaalisen ihmisen suojakuori vihdoinkin murentua... Niin ja tiedoksi kaikille, en siis ollut siellä pesäpallo-ottelussa mitenkään iskemismielialalla liikenteessä.
Viime viikolla elämäni ensimmäistä musiikkikabaree esitystä seuratessani itkeä tirhustin julkisesti ravintolassa kuullessani erittäin koskettavan tulkinnan Molitva-kappaleesta. Esittäjä osasi laulaa kappaleen sekä suomeksi, että alkuperäiskielellä. Noloa itkeskellä noin herkästi, mutta kun mie niiiiiiin tykkään siitä kappaleesta.

Olen myös oudosti alkanut bongailemaan hieman "vinoutuneita" tyttösiä tuolta ulkoelämästä ja aika usein havainnot tuntuvat osuvan yksiin todellisuuden kanssa. Niin-n, siis mikä ihme minua oikesti vaivaa???

Äidistä sen verran, että hän sai tulokset lääkäriltä. Mitään epilepsiaan viittaavaa ei ole, joten 3 kuukauden ajokielto peruttiin ja syytä huoleen ei ilmeisesti enää ole. Ihana juttu :) Välit vanhempiin on jotakuinkin normaalit, vaikka nyt kaapista ulos heille tulinkin. Asiasta ei olla sen ihmeemmin keskusteltu, mutta hyvä näin toistaiseksi

Suomenhevonen 100-vuotta

Vietin ainutta viikon vapaa-päivääni hevostelun merkeissä. Hienoja hevosia ja hieno tapahtuma, paikkana Joensuun ravirata. Tapahtuma alkoi hevoskulkueella raviradalta keskustaan ja takaisin ja olihan se hienoa kun kulkue meni poliisiratsukkojen johdolla keskustassa. Ohjelmassa oli myös perinteistä hevoshuutokauppaa, kiitolaukkakisa, naamiaisponi-kisa eli tapahtuma oli varmaan mahtava elämys monelle hevoshullulle lapsukaiselle. (Kuvat osittain kamerakännylaatua.)