Päällisin puolin viikonloppu on ollut oikein rauhallinen. Olen touhunnut ihan vaan pieniä arkisia juttuja ja viettänyt ilmeisesti sitä paljon puhuttua omaa aikaa. Arkisen pyykkäämisen ja akvapuuhien lisäksi paistoin karjalanpiirakoita (raakapakasteista) ja leivoin jopa pitkästä aikaa Paholaisen Kakkua. Omassa mielessäni kuitenkin myllertää ja mietityttää taas kaikki mahdollinen, eli tämä näennäinen ulkoinen rauhallisuus ei ole pääkopan sisälle asti ulottunut. Minulla on ilmeisesti ollut liian paljon joutavaa aikaa pyöritellä kaikkea päässäni ja miettiä typeryyksiä, joten nyt sitten on alkava ahdistus ja morkkis ihan kaikesta ja ei mistään samalla kertaa.
Sain myös tilapäisen ja vakavan mielenhäiriön ja tein tehosiivouksen lähinnä kirjahyllyssä ja muissa lokerikoissa. Poistin paljon turhaa kamaa, pyyhin pölyjä, heittelin turhia ja typeriä tavaroita roskiin ja pyyhin samalla osan menneisyydestäkin vihdoinkin roskiin. Pelottavaa, kun oivaltaa säilöneensä muistoja yli kymmenen vuodenkin takaa muutaman kortin ja kirjeen muodossa. Oli äärimmäisen helpottavaa repiä ne ja pistää piste niillekkin typeryyksille. Kaikkea sitä naiviudessaan on säilönyt. Olen asunut tässä asunnossa kohta neljä vuotta ja ehkä pikkuhiljaa valmistaudun muuttamaan taas jonnekkin. Kenties tämä siivouspuuska oli alitajuntainen yritys helpottaa jossain vaiheessa mahdollisesti tulevaa muuttoa. Onpahan taas vähän vähemmän tätä rojun paljoutta pakattavaksi ja roudattavaksi mukanaan, jos nyt ikinä, koskaan, ehkä, kenties, mahdollisesti saisin tilaisuuden muuttaa täältä pienestä kolostani pois.
Hani on halunnut olla omissa oloissaan viime aikoina. Syytä moiseen en ihan tarkkaan tiedä, ehkä hänelläkin on omia mielessään mietittäviä asioita oman tulevaisuutensa ja elämänsä suhteen. En kuitenkaan usko, että kyse olisi mistään vakavasta kriisistä meidän suhteessamme, mutta olen kuitenkin antanut hänelle hänen haluamansa tilan ja hiljaiselon.
Niin. Se on tänään myös vaalipäivä ja oman velvollisuuteni äänestäjänä kävin täyttämässä tiistaina, viimeisenä mahdollisena ennakkoäänestyspäivänä. Sopivan ehdokkaan löytyminen oli kohtalaisen vaikeaa, surffailin eri vaalikoneiden välillä ja mietin ihan tosissani meneekö minun arvot samoihin ehdokkaiden kanssa. Vaihdoin muuten puoluetta, ensimmäisen kerran koko äänestämisoikeuteni aikana eli onkohan tämäkin oire jostain muutoksen halusta/tarpeesta omassa elämässäni. Tai sitten olen vihdoinkin alkanut ajattelemaan ihan omilla aivoillani, sillä menneisyydessä vanhempien ja silloisen avopuolison jyrkät mielipiteet aivopesivät ja jyräsivät minutkin tietyn puolueen muottiin. Että sitä on ollut joskus helposti johdateltavissa, voi hemmetti sentäs. :( *huokaus sentäs*
Taidan mennä nollaamaan ajatukseni. Paras keino on varmaan pistää dvd soittimeen pyörimään The Guardian. Sen pitäisi olla ainakin aivotonta katsottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti