Kaunis sana, eikö totta? Sellainen minä kuulema olen ja jopa ylimielisesti katseleva huora. Totuus tuli tällä kertaa naisen suusta eli olen enemmän kuin otettu näistäkin kauniista sanoista.
Ihmissuhderintamalla on ollut taas viime aikoina kaikenlaista kuohuntaa ihan useammankin ihmisen taholta ja toisinaan tuntuu, että onko tämä likasankona oleminen nyt niin kivaa. Olen saanut kuulla olevani ylimielinen huora, joka vokottelee ukkomiehiä. Tässä tapauksessa kai juuri sitä tiettyä ukkomiestä. Eipä tuossakaan muuten mitään, mutta kun kyseisen herran vaimo ja huoraksi minua nimittävä nainen sattuu olemaan samassa työpaikassa kuin minä ja näiltä satunnaisilta törmäämisiltä ei voi välttyä. Alan oikeasti epäillä ja jopa uskoa itsekkin, että olen oikeasti nimenomaan se huora, joka kiimaisena metsästän kaikkia miehiä mitä näköetäisyydella saan. Niin, kun minä en onnettomana nysvänä ole omaa ukkomiestä saanut nalkkiin nakitettua ja tämä puute taas tekee minusta ehdottomasti vähintäänkin C-luokan kansalaisen kaikkien heteroaviovaimojen silmissä. Kun siitä idyllistä uupuu aviomiehen lisäksi se omakotitalo, muksut, Volvo, kultainen noutaja ja kaikki muu keskiluokkainen ulkokullattu paska. MURRRRR... Voi saatana taas.
Juu. Onpa minulla taas aurinkoinen ja ihana kuva itsestäni. Juu-u ja elämä on niin helvetin ihanaa, paskat taas tällaisesta elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti