Kevät on mennyt kohisten eteenpäin ja tekemistä riittää, siis muutakin kuin istua päivittämässä blogin kuulumisia...

Nyt kuitenkin kuvasaastetta Kolin reissulta, mukana on Ruunaan koskien kohinaa, jäätie ja se pakollinen kuva Kolin sieltä ihan pieneltä nyppylältä. Seikkailtiin myös jäätiellä ja suosittelen kaikkia kokeilemaan edes kerran elämässä ajamista jäätiellä. Jos haluaa tehdä lajista vielä jännempää, kannattaa mennä sinne pimeällä ja varmistaa, että sitä sohjoa ja hieman pehmeitä paikkoja on myös ajotiellä. Hui sentäs. Minäkö ylivarovainen? Toki tiedossa oli, että jäätie olisi suljettu, jos sen kunto oikeasti olisi ollut edes hiukankaan vaarallista. Silti vaan minua pelotti tuo pimeällä ajaminen ja minä sentäs olin se joka vaan istui kyydissä ja kitisin miten paljon jään alla on vettä ja miten sieltä uponneesta autosta oikein pääsikään pois. Tuhma minä

Näennäisesti rauhallinen viikonloppu

Päällisin puolin viikonloppu on ollut oikein rauhallinen. Olen touhunnut ihan vaan pieniä arkisia juttuja ja viettänyt ilmeisesti sitä paljon puhuttua omaa aikaa. Arkisen pyykkäämisen ja akvapuuhien lisäksi paistoin karjalanpiirakoita (raakapakasteista) ja leivoin jopa pitkästä aikaa Paholaisen Kakkua. Omassa mielessäni kuitenkin myllertää ja mietityttää taas kaikki mahdollinen, eli tämä näennäinen ulkoinen rauhallisuus ei ole pääkopan sisälle asti ulottunut. Minulla on ilmeisesti ollut liian paljon joutavaa aikaa pyöritellä kaikkea päässäni ja miettiä typeryyksiä, joten nyt sitten on alkava ahdistus ja morkkis ihan kaikesta ja ei mistään samalla kertaa.

Sain myös tilapäisen ja vakavan mielenhäiriön ja tein tehosiivouksen lähinnä kirjahyllyssä ja muissa lokerikoissa. Poistin paljon turhaa kamaa, pyyhin pölyjä, heittelin turhia ja typeriä tavaroita roskiin ja pyyhin samalla osan menneisyydestäkin vihdoinkin roskiin. Pelottavaa, kun oivaltaa säilöneensä muistoja yli kymmenen vuodenkin takaa muutaman kortin ja kirjeen muodossa. Oli äärimmäisen helpottavaa repiä ne ja pistää piste niillekkin typeryyksille. Kaikkea sitä naiviudessaan on säilönyt. Olen asunut tässä asunnossa kohta neljä vuotta ja ehkä pikkuhiljaa valmistaudun muuttamaan taas jonnekkin. Kenties tämä siivouspuuska oli alitajuntainen yritys helpottaa jossain vaiheessa mahdollisesti tulevaa muuttoa. Onpahan taas vähän vähemmän tätä rojun paljoutta pakattavaksi ja roudattavaksi mukanaan, jos nyt ikinä, koskaan, ehkä, kenties, mahdollisesti saisin tilaisuuden muuttaa täältä pienestä kolostani pois.

Hani on halunnut olla omissa oloissaan viime aikoina. Syytä moiseen en ihan tarkkaan tiedä, ehkä hänelläkin on omia mielessään mietittäviä asioita oman tulevaisuutensa ja elämänsä suhteen. En kuitenkaan usko, että kyse olisi mistään vakavasta kriisistä meidän suhteessamme, mutta olen kuitenkin antanut hänelle hänen haluamansa tilan ja hiljaiselon.

Niin. Se on tänään myös vaalipäivä ja oman velvollisuuteni äänestäjänä kävin täyttämässä tiistaina, viimeisenä mahdollisena ennakkoäänestyspäivänä. Sopivan ehdokkaan löytyminen oli kohtalaisen vaikeaa, surffailin eri vaalikoneiden välillä ja mietin ihan tosissani meneekö minun arvot samoihin ehdokkaiden kanssa. Vaihdoin muuten puoluetta, ensimmäisen kerran koko äänestämisoikeuteni aikana eli onkohan tämäkin oire jostain muutoksen halusta/tarpeesta omassa elämässäni. Tai sitten olen vihdoinkin alkanut ajattelemaan ihan omilla aivoillani, sillä menneisyydessä vanhempien ja silloisen avopuolison jyrkät mielipiteet aivopesivät ja jyräsivät minutkin tietyn puolueen muottiin. Että sitä on ollut joskus helposti johdateltavissa, voi hemmetti sentäs. :( *huokaus sentäs*

Taidan mennä nollaamaan ajatukseni. Paras keino on varmaan pistää dvd soittimeen pyörimään The Guardian. Sen pitäisi olla ainakin aivotonta katsottavaa.

Ihana

Vastapainona kaikille viimeaikaisille pahoille ja inhottaville tapahtumille jotain hempeää ja herkkää. Minä tykkään tästä lahjasta kovasti. Kiitokset vaan lahjan antajalle. Voi olla, että minäkin hurhadin nyt keräilemään tätä aihetta. :)

Huorittelua, osa 2

Ensimmäinen osa. Olen saanut aikaiseksi aviokriisin. Ja olen kuulema huora edelleenkin. Olisi vaan erittäin paljon aikuismaisempaa ko. rouvalta kertoa nämä mielipiteensä suoraan minullekin ja tarkentaa käsitystään siitä, mitä oikeasti on tapahtunut minun ja hänen aviomiehensä välillä. Niin muuten se 50€ maksettu rahasumma minun tililleni "köyhäinavustusta" viitteellä varustettuna, ei suinkaan ollut maksu villistä, ihanasta ja irstaasta seksistä. Kyse oli tylsästi normaalista kaupankäymisestä. Plääh. :(

Voi että. Nyt olisi erittäin herkullinen tilanne kertoa rouvalle, että sorry vaan mie seurustelen naisen kanssa ja että olen seurustellut jo reilun vuoden ajan. Hänen miehensä tietää minun seksuaalisuudestani, muttei tietenkään voi kertoa sitä vaimolleen. Mieltäni kyllä kutkuttaisi itse mainita arvon rouvalle, että hanikultapuudeli aviomies ja hän itse, puuteripylly ja keskivertoinen rouva voivat olla ihan levollisin mielin minun suhteeni. Kikkelit yleensä ja hänen miehensä kikkeli eivät ole todellakaan minua varten ja tämä minun seksuaalinen suuntautumiseni on siis hieman vinoutunutta tätä nykyä. Harmillista vaan, että olen/ollaan kohtalaisen vanhoillisessa työympäristössä töissä ja tämä paljastus minun lesboudesta/bi-seksuaalisuudesta olisi varmaan liian järkyttävää pelkästään hänelle, puhumattakaan vielä vanhoillisemman näkemyksen omaavista työkavereista. Olen siis kaapissa ja odottelen malttamattomana saapuko rouva juttusille vai ei.

Raivoavan rouvan vierailua odotellessa tulin luvanneeksi tossun alla olevalle rouvan aviomiehelle, että en sorru provosoimaan rouvaa lainkaan. Pelkkä läsnäoloni työhön littyvässä koulutuksessa ( jossa oli läsnä tämä rouva sekä 30 muuta ihmistä) sai rouvan jo täysin pois tolaltaan. Parempi minun jatkaa tätä omaa näkymätöntä ja äänetöntä linjaani. Toivottavasti saavat sotkunsa selvitettyä. Toivon sitä todella.

Olikos se mustasukkaisuus sairautta, vai mites se menikään...? Vituttaa ja surettaa suuresti taas tämä kohkaaminen. :(

Huora

Kaunis sana, eikö totta? Sellainen minä kuulema olen ja jopa ylimielisesti katseleva huora. Totuus tuli tällä kertaa naisen suusta eli olen enemmän kuin otettu näistäkin kauniista sanoista.

Ihmissuhderintamalla on ollut taas viime aikoina kaikenlaista kuohuntaa ihan useammankin ihmisen taholta ja toisinaan tuntuu, että onko tämä likasankona oleminen nyt niin kivaa. Olen saanut kuulla olevani ylimielinen huora, joka vokottelee ukkomiehiä. Tässä tapauksessa kai juuri sitä tiettyä ukkomiestä. Eipä tuossakaan muuten mitään, mutta kun kyseisen herran vaimo ja huoraksi minua nimittävä nainen sattuu olemaan samassa työpaikassa kuin minä ja näiltä satunnaisilta törmäämisiltä ei voi välttyä. Alan oikeasti epäillä ja jopa uskoa itsekkin, että olen oikeasti nimenomaan se huora, joka kiimaisena metsästän kaikkia miehiä mitä näköetäisyydella saan. Niin, kun minä en onnettomana nysvänä ole omaa ukkomiestä saanut nalkkiin nakitettua ja tämä puute taas tekee minusta ehdottomasti vähintäänkin C-luokan kansalaisen kaikkien heteroaviovaimojen silmissä. Kun siitä idyllistä uupuu aviomiehen lisäksi se omakotitalo, muksut, Volvo, kultainen noutaja ja kaikki muu keskiluokkainen ulkokullattu paska. MURRRRR... Voi saatana taas.

Juu. Onpa minulla taas aurinkoinen ja ihana kuva itsestäni. Juu-u ja elämä on niin helvetin ihanaa, paskat taas tällaisesta elämästä.

Pöh

En sitten saanut niitä uusia loisteputkia akvaariovalaisimeen. Ei kuulema ollut tukkuliikkeessä, mutta luulen että ko. erittäin hössö herra Kauppias oli vaan unohtunut tilata niitä. Ei ne nyt niin erikoisia putkia pitäisi olla. Hieman vaan harmittaa, kalat tosin ovat ihan onnellisia hämärästä valaistuksesta ja kasvitkin vielä sinnittelevät elossa. Ehkä ensi viikolla lykästäisi ja jää siis odottelemaan arvon herra Kauppiaan puhelinsoittoa minulle päin. PÖH.

Töissä on jälleen kerran typeriä arvovaltataisteluita rouva Narsistisen koettaessa hyppyyttää muita työntekijöitä oman mielensä mukaan. Pimahdin aivan totaalisesti perjantai-aamuna kuullessani arvon rouva Narsitin tekosista edellisessä vuorossa vuokratyöntekijöitä kohtaan. Moisen pimahtamisen seurauksena marssin esimieheni puheille kyselemään mitä tällä kertaa tälle ongelmalle tehdään. Taitaa olla taas kohta kriisipalaverin paikka koko osastolle, en vaan jaksa ymmärtää miten joku yksittäin nainen voi sekoittaa koko osaston toiminnan ja yhteishengen. Meillä oli jo kertaalleen syksyllä kriisipalaveri samasta asiasta eli ko. rouva Narsistin hyvin pomomaisesta ja loukkaavasta käyttäytymisestä muita "samassa asemassa" olevia työkavereita kohtaan. Hänellä kun ei ole mitään erillistä oikeutta ketään käskyttää, eli tällekin asialle PÖH PÖH. Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu kun rouva Narsisti on meidän kanssamme ensi viikon samassa vuorossa. Johan meillä olikin kolme erittäin rauhallista työviikkoa ihan keskenämme...

Panda- ja kuparimonniset ovat innostuneet kutemaan tuolla akvaariossa ja olen kovasti harmissani siitä, että ahneet kanssauiskeltelijat Lehtikalojen johdolla vetävät munat heti parempiin suihin. Varsin törkeää käytöstä ryövätä lemmentouhuissa uiskentelevilta Monnisilta hedelmöitetyt munat, ennenkuin ne on edes kiinnitetty lasiin kunnolla. (Asiasta tietämättömille kerrottakoon, että Monniset kiinnittävät kudun muna kerrallaan lehteen tai muuhun pintaan. Ne eivät siis ole mädinsirottelijoita jotka vaan ruiskivat munat minne vaan sattuu-tyylillä luottaen siihen, että joku muna pelastuu kun niitä riittävästi määrällisesti tuotetaan.) Typerät ja ahneet Lehtikalat. Se niistä suloisista vauvoista ja uusista kalalapsista, joten nyt on virinnyt halu ostaa toinen akvaario ihan kudetuskäyttöön. Tai no, idea on jo pitemmälläkin kuin jo pelkkänä ajatuksen sillä laadin jo ostoilmoituksen akvaariosta lehteen ja yhdelle nettifoorumille.

Niin-n, ja minusta on tullut Idols-addikti ja myönnän vollottaneeni Kristianin loistavalle tulkinnalle Lapin kesä-kappaleesta. Vau, tulee todella kova kisa, siitä kuka vie koko kisan voiton. Mukana on sen verran monta loistavaa esiintyjää eli tuskin maltan odottaa taas ensi torstaita.