Uusia juttuja

Akvaarioon muutti uusia asukkaita.

Otin 4 kipaletta ihan tavallisia lehtikaloja, joiden väritys kahdella marmori ja kahdella ihan tavallinen. Monnisien katraaseen tuli lisäyksenä 6 suloista pandamonnisvauvaa.... Toistaiseksi elämä on ihan rauhallista lehtisten taholta, mutta odottelen hetkeä jolloin lehtikaloista muodostuu mahdollinen pariskunta ja mitä siitä sitten seuraakaan kun kutemisvimma yllättää. Vanhaa kalastoa muuttaa uuteen kotiin varmaan ensi vuoden puolella, sillä ei saatu aikatauluja täsmään enää tän vuoden puolelle kalojen luovutusta ajatellen. Eipä minulla nyt niin kiire ole niistä luopua, ehtiihän tässä.

Vuosikin vaihtuu tulevana viikonloppuna ja kai sitä pitäis jotenkin juhlistaa. Ei vaan oikein tee mieli mikään kapakkaturnee, eli kai tulee ihan rauhalliset kotijuhlat Hanin kaa. Säätila ennustuksen mukaan ei ole mikään kamalan kiva vuoden vaihtuessa, mutta katsellaan nyt mitä sitä tulee tehtyä ja missä.

Koskahan minä oppisin sanomaan Ei

Jep. Ihanaa palata arkeen, ihan vaikka huomisen työpäivän merkeissä. Nälkää en nähnyt ja jokavuotinen velvollisuus eli sukulaisvierailukin on jo ohitse. Jäin vaan pohdiskelemaan, että miksi minulla pitäisi joidenkin tahojen mielestä olla miljoonavelat, oma osake ja perinteinen helvetillinen heterosuhde.
Jos jonkun kanssa ei ole hyvä asua ja elää, niin eikö se ole parempi olla ihan yksin. Tämä kommentti koski taas 80% tapaamistani sukulaispariskunnista. Plääh. No olkoot he tyytyväisiä ikuisen torailuun, tappeluun ja vihanpitoon, minä olen tyytyväinen omaan elämääni.

Niin-n ja hetkittäin ihmettelen miten eräät tahot ovat selvinneet elämässään tähänkin asti. Jos eläkkeellä olevalle miehelle tuottaa älyttömiä ongelmia auton sulakkeen vaihtaminen, niin miten minä naisena ja munattomana olentona osasin kertoa hänelle mistä ja mikä sulake pitää vaihtaa, jotta auton oikea ajovalo pelaa taas. Vaatiihan se tietysti lievää päättelyä ja oikean ja vasemman erottamista toisistaan, sekä lukutaitoa, mutta silti. Kyse ei varmasti ole minun erinomaisesta älykkyydestä, vaan ehkä enemmänkin toisen osapuolen uskomattomasta typeryydestä. Puuh ja anteeksi.

Koskahan minä ymmärtäisin myös pysyä erossa sukulaiseten tietokoneista, mitkä tarvitsivat vain "vähän" pikaista katsomista. Tämän kertainen pikainen tulostimen asentaminen taitaa poikia koko käyttiksen uudelleen asentamisen ja lisämuistin ostamista, jos ko. koneeseen pitäisi saada päivitykset ja SP 2 laitettua. Moinen päivitys on pakko saada tehtyä, jotta koneelle saadaan asennettua uusin Nokian puhelinsofta ja puhelinsofta pitää asentaa, että herra saisi siirrettyä ottamansa valokuvansa uudesta hänelle liian monimutkaiseta kännykästä tietokoneelle. SP 2 ei asennu eikä toimi kunnolla, ellei koneeseen saada lisää muistia ja mies ei olisi halukas ostamaan lisää muistia, mutta silti koneen pitäisi toimia ja ja ja... PYH. Samaten koneella on kuulema hirvittävästi roskapostia, mitkä piti poistaa ja kysymys mikä s-postiohjelma koneella on sai aikaiseksi kysymyksen, mikä on sähköposti ja ei hänellä ole varmasti ole sellaista. NIINpä niin, oli sillä sähköposti, jota herra ei ollut aikaissut kertaakaan sitten asentamisen, eikä edes ymmärtänyt mitä sillä tehdään, saatikka miten joku Sonera on hänelle osannut laittaa 34 postia osoitteeseen jota miehen mielestä ei edes ole olemassa.

IIIIK. En halua enää mennä sen miehen tai sen koneen luo. Toivottavasti joku virus/mato/kukkienkasteluvesi tai ihan mikä vaan tulee ja tuhoaa koko vehkeen, ettei jää minun ongelmakseni sen säätäminen tän enempää. Samaten tämä ja kaikki muutkin maailman Sulo Vilenit ja pihit ukot saisivat joskus miettiä muutakin, kuin mistä jotain saisi halvalla tai ilmaiseksi. Varsinkin käytetyn tietokoneen ostaminen täysin mistään mitään tietämättömänä täysin tuntemattomalta "alan" mieheltä ei voi tietää kuin ongelmia ja rahamenoa. Tällä kertaa käyttiskin taitaa olla piraatti ja Mikkisoftan päivitykset ei asennu, kun käyttiksen aitoutta ei olla pystytty varmistamaan. *uusi huokaus*

Tai sitten minä olen se typerys ja ylivarovainen hysteerikko, voihan se olla niinkin ja halvalla kannattaa ostaa aina ja kaikkialla ja iankaikkisesti. Aamen. Tämäkin säästäväisyyden perikuva voisi miettiä, miksi kerrasta toiseen juuri hänelle tulee puutteellisia ja huonoja tavaroita, mistä uupuu milloin mitäkin ja mitkä leviävät käsiin hetki kohta kun ne on saatu kasattua. Toisaalta siltä mieheltä pitäisi kieltää kaikki itse kasattavat koneet, kojeet ja aparaatit, huonekaluista, kasvihuoneista ja polkupyöristä puhumattakaan. 99 euron arvoiset pahvilaatikko-maastopyörät Sotkasta eivät voi olla kamalan hyviä, varsinkaan jos niihin pitää osata kyseisen herran kasata jotain ja varsinkin kun muutama pultti ja mutteri oli mystisesti ja yllättäen kadonnut juuri hänen myyntipakkauksestaan.

Helpottipas taas tämä avautuminen kummasti. *huokaus*

Joulumaisemia

Tältä näytti jouluinen maisema Itäisessä Suomessa 2006 jouluaattona.

Joulumieli

Pikkuhiljaa joulumieli saa minutkin valtaansa kaikesta siitä uhoamisesta huolimatta, kuinka minä joulua inhoankaan. Yöllä ja aamulla oli satanut lunta ja nyt sitten on kaunis kymmenen sentin lumikerros kaikkialla ja se valkoinen kaunis joulu tuli kuin tulikin. Kaunista ja ah niin ihana rauhallista täällä maalla.

Joulun tohinat jatkuvat täällä ruokailun valmistelun merkeissä ja luulen että kohta saapuvat muutkin meidän sisaruslaumasta paikalle. Kuviot jatkuvat ruokailun jälkeen pakollisilla hautausmaa kierroksilla ja kynttilöiden sytyttämisillä isovanhempien haudoille. Sen jälkeen pikkuhiljaa rauhoitutaan ihan joulusaunaa odottamaan ja aatoa viettämään. Kyllä tästä ihan kiva joulu vielä tulee.

Kunhan päivä hieman valkenee lähden ulos kuvailemaan luontoa ja ympäristöä ja toivon samalla etten taita niskojani. Jäätikön päälle satanut lumi ei ainakaan pienennä riskiä liukastua, koska eilenkin oli jo tarpeeksi hankalaa sipsutella pihalla pystyssä. Autoilu oli myöskin eilen varsin haasteellista, sillä suolattujen isojen, kuivien valtaväylien ja kaupunkiajeluiden jälkeen pienet liukkaat sivutiet täällä maalla olivat varsin mielenkiintoisia ajeltavia näin äkkiseltään. Paikallinen sivuteiden virtuoosikuski kiroili varmaan hartaasti ne (me) kaupunkilaislomalaiset syvimpään jonnekkin, kun herra körötteli useamman kilometrin minun takanani 40 kilsan nopeudella. Ohikaan urho ei uskaltanu lähteä ja silti minä meinasin ajaa useammankin mutkan suoraksi. Niin-n ja tiellä on siis normaalisti 80 km nopeusrajoitus. ;)

Nyt kuitenkin auttamaan äitiä ruokailuoperaatioissa. Ihmettelin tuossa syökö toisten koirat rusinoita? Katselin äsken hyvin hämmästyneenä kuinka lellikki-neitikoira veteli varsin suurella himolla rusinoita naamaansa. Toivottavasti ahneella ei nyt ole jonkinlaista perinteistä loppua...

Joulua, joulua

Hyvää Joulua vaan kaikille.

Minä pakkaan kimpsuni ja kampsuni pieneen Vihreään (autooni) ja suunnistan kohti valmiita joulupöytiä Vanhempien luo. Kipeä selkä kiusaa, mutta muuten ei ole suurtakaan aihetta valittaa. Vaihdettiin eilen illalla lahjat Hanin kanssa ja vietettiin pieni yhteinen etukäteisjoulu ihan kahden kesken. Hänkin lähti tänään taas kohti omaa kotikotiaan viettämään perhejoulua. Eli tämä joulu meni meiltä erillään, mutta ehkä jo ensi vuonna olisi SE yhteinen joulu jossain.

No sen näkee sit, miten hommat etenee. Nyt kuitenkin pakkaamaan ja viimehetken hössötyksiä tekemään.

Akvaarion nykyilme

Vaihdoin tässä uudempaan versioon Bloggerista ja saa nyt nähdä oliko teko vikatikki ja mitä mahdollisesti hävisi tämän päivityksen myötä. Tässä vaiheessa juolahti taas mieleen, että voisihan sitä niitä varmistuksiakin ottaa.... mutta kun ei ajoissa älynnyt. TYPERÄ minä.



Tässä kuitenkin kuvatus akvan nykyisestä kunnosta, allashan aloitti toimintansa reilut kaksi viikkoa sitten, kun roijasin hiekat, kalat ja kasvit uuteen isompaan pyttyyn vanhasta 180-litraisesta. Kasvit (ja ikävä kyllä levätkin kasvaa), mutta pikku hiljaa siitä alkaa tulla taas ihan akvaarion näköinen. Kalasto odottaa hieman muutosta, eli lauma mustaneontetroja muuttaa uuteen kotiin ja mahdollisesti myös avainkirjoahvenet ovat muuttolistalla. Mustaneonit siirtyvät entiseen kotiinsa eli möin 180litran altaan kaverille ja kunhan hän saa sen kunnolla toimimaan ja pelko nitriittipiikista poistuu, niin sitten myös neonit siirtyvät uuteen(vanhaan) kotiinsa.Ja avainkirjoahvenet muuttavat vain JOS uskallan ottaa lehtikaloja, sen verran niitten tempperamentista on ollut puhetta ja pelottelua. En nyt ihan tieten tahtoen haluisi ihan raivopäitä pyttyyn ottaa, sillä nykyiset kirjoahvenet ovat olleet kovinkin sopuisia ja söpösiä.


Hiilidioksidilevitys altaassa toimii ja harkinnassa olisi myös nestemäisen hiilen ostaminen, kasvit tykkäisivät ilmeisesti moisesta. En vaan taida vielä kuitenkaan uskaltaan kokeilla, sen verran tuostakin aineen mahdollisesta vaarallisuudesta on ollut ammattilaispiireissä keskustelua että odotan vielä hetken.

Niin ja ennenkun joku kysyy, mikä ihmeen temppurengas kaloilla on lusikan varressa... se on kuoret partamonnien kesäkurpitsasta. Kurpitsan sisus on se mitä partikset syö ihan ensimmäisenä ja usein jää jäljelle vain nuo kuoret painona olevan lusikan ympärille. Kesäkurpitsa on ruokavaliolla taas sen takia, että akvaariokasvit säilyisivät paremmin näiden kasvissyöjien "hampailta" Läpikalutut ja reikäiset pitsilehtiset kasvit eivät näytä kamalan kivalta altaassa ja sen lisäksi uudet akvaariokasvit maksavat ihan oikeasti paljon. Kesäkurpitsalla niiden ähkyyn syöttäminen tulee paljon halvemmaksi :)

Niin ja ne kalat eivät olleet suostuvaisia poseerauksiin, vaan ne viuhtovat viivat kuvassa ovat kaloja ihan oikesti. Kannon alla kökkii yksi monninen ja puskasta katselee avainkirjoahven-neiti ja nuo vihtovat viivat ovat mustaneontetroja seka kiilakylkiä.

Näyttää jo valoisammalta

Miulla on sauna lämpiämässä ja siideri pakastimessa jäähtymässä. Päivä on maanantai eli siis arkea vietellään ja ja ja... mie olen sairaslomalla. Onnistuin kalastelemaan vatsataudin ja edellinen yö kului pönttöä halaillessa ja välillä siinä istuen. Yöunet jäi varsin vähiin.
Voisin jopa sanoa, että olo oli hetkittäin varsin "kepeä ja tyhjentynyt", jos lievä sarkasmi sallitaan ja onneksi olotila alkaa jo helpottamaan. Jotain pysyy sisälläkin ja huominen on vielä huilipäivä töistä. Ihan hyvä niin, että voi vähän parannella kuntoa loppuviikon työrupeamaa ajatellen.

Hani palasin sieltä kaukaa Keskisestä Suomesta näihin maisemiin ja ollaan saatu jo vähän selvitettyä mikä tökki ja aiheutti kränää parisuhderintamalla. Silläkin saralla näyttää jo huomattavasti paremmalta. Puhumisen tärkeyttä ei todellakaan turhaan korosteta ja toivottavasti mekin vielä jossain vaiheessa opimme aukaisemaan suumme riittävän ajoissa. Vielä on paljon keskusteltavaa ja selvitettävää, mutta enää olo ei ole niin toivottomman surullinen, kuin mitä se viikonloppuna oli.

Kyllä tämä tästä. :)

Meillä on kriisi

Iso sellainen, varmaan isoin mitä koko reilun vuoden seurustelun aikana on koskaan ollutkaan. Olen ihan pihalla, missä mennään, miksi, kuka teki ja mitä teki ja asiaa ei suinkaan helpota toisen osapuolen suunnaton halu eristäytyä kaikesta ja kaikista, sekä täydellinen haluttomuus edes yrittää selittää asiota. Omat keinoni alkaa olla aika vähissä, olo on erittäin surullinen ja voimaton.

:(

Yök, Joulu tulee.

Mie en tykkää Joulusta. Oikesti en tykkää. Syytä moiseen en osaa kertoa, mutta ehkä kaikki joulut eivät ole olleet menneisyydessä niitä maailman onnellisempia minullakaan. Ahdistaa ajatus toimettomista pitkistä pyhistä, pakollisista lahjojen jakamisista ja muusta lässylässyläästä. Lapsille suotakoon lahjat ja se kaikki hössötys, mutta aikuiset voisivat olla ihan vähemmälläkin höpsöilyllä. Niin-n, anteeksi vain kaikilta heiltä jotka rakastavat joulua ja sen laittamista. Jos jotain kivaa joulusta voi hakea niin piparkakut, kinkku ja karjalanpiirakat. Ja se ihana yletön mässäily ja herkuttelu. Ja Vihreät Kuulat marmeladimakeiset eli on siinä jotain kivaakin kaikesta inhoamiseta huolimatta.

Jouluun on vain--- vähän aikaa, mutta onneksi se on sitten vuodeksi taas ohitse. :)

Tai kai paremminkin kuvanen. Tältä täällä Susirajalla näytti puoli tuntia sitten, nyt sitten sataa vettä ja on vielä astetta synkempää. Hieman arveluttaa kuinka käy sen valkoisen joulun, mikä on aina minun muistini mukaan täällä leveyspiireillä ollut. Jännäksi menee.



Äskeisellä kävelylenkillä/kuvausreissulla tein ensimmäisen paribongauksen. Tuli nuori naispariskunta cockerspanielin näköisen koiran kanssa vastaan, käsi kädessä ja kovasti keskusteluun uponneina. Anteeksi vaan, jos tuijotin teitä. Sen verran harvinainen bongaus minulle ja nyt sitten minua hymyilyttää. Suloista, ettenkö sanoisi. Pari he taisivat oikeasti olla, sen verran minun tutkani vingahteli heidän kohdallaan... ;)

Vuosi sitten

Muistelen viime itsenäisyyspäivää, siis mitä vuonna 2005 tapahtui. Rakkautemme oli uutta ja sekopäisen ihanaa ja oltiin molemmat ihan sekaisin tunteistamme ja toisistamme. Käytiin katsomassa puolustusvoimien paraatia ja silloin ulkona oli kipakka pakkanen, sekä lunta maassa. Nyt sataa vettä, olen yksin täällä ja naiseni on Jyväskylän seudulla. Keli on ulkona synkkä ja pimeä ja vettäkin sataa