Albiinopartikset

Tältä pennut näyttävät tätä nykyä. Kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Tuo kuvaus akvan lasin läpi on haasteellista, keltainen ja osittain läpinäkyvä väritys tuo kyllä omat vinkeytensä kuvaamiseen.

Kissavieras

Tämä söpistelijä on taas vaihteeksi luonani hoidossa. Viime yö meni huonolla unilla, kun neiti päätti ilmoitella mielipiteitään varsin koväänisesti keskellä yötä, ilman mitään näkyvää syytä.Mitä lie mirri kertoillut, kenties elämä Satakunnassa oli niin jännää, että juteltavaa riitti kun hän pääsi takaisin Savon maalle.

Kuvahaaste

Puuta kohti-blogi ja Loora heitti kuvahaasteen, johon piti tarttua. Sen verran sensuuri iski, että jouduin vaihtamaan neljännen kansion viidenteen kuvakansioon. kuva sentäs on se neljäs järjestyksessään. Tuo neljäs kuvakansio piti sisällään runsaasti kuvia henkilöistä, jotka ei varmaan halua tulla näytille näillä sivuilla.

Kuvassa on edesmennyt geokätkö Pohjoisesta Suomesta ja nimi liittyi jotenkin kuvassa esiintyviin elukoihin. Kuvat on otettu pokkarilla, eli laatu ei päätä huimaa mutta muistot elävät kuitenkin. Ajankohta kuvan ottamiselle on syksyllä 2008. Kylmää oli kelin puolesta, kätkö itsessään oli älyttömän kiva, joten harmi että tipuset ovat sittemmin ottaneet räpylät alleensa ja lähteneet muualle uiskentelemaan. Oltiin silloin matkalla käsivarren Lappiin ja siitä Norjan puolelle ja kyseessä oli minun elämäni ensimmäinen pohjoisen reissu. Oulua pohjoisempana kuin en ollut aiemmin käynyt. Kivaa oli ja voisin ottaa saman reissun kyllä uudestaankin.

En haasta ketään, sillä seuraamani blogit olivat jo haastettu tähän juttuun. Oi, tämä oli varsin kiva haaste. :)

Talvisia tunnelmia Susirajalta

Tervehdys lumiselta Susirajalta, kotikotoa. Koiraneiti Taru, paljon lunta, pilkahdus auringosta, puulämmitteinen sauna, saunavasta, hyvää ruokaa ja leppoisaa yhdessäoloa. Minä niin tykkään.

Tapasin tänään pitkäaikaisen miespuoleisen ystäväni ja oli enemmän kuin kiva vaihtaa kuulumiset. Elämä on heitellyt itse ketäkin meistä sinne sun tänne, mutta kiva huomata, että kyllä sitä elämää kannattaa uskaltaa elää ja tehdä niitä kipeitäkin ratkaisuja. Muutaman muun tälle viikonlopulle suunnittelemani ystävän näkeminen siirtyy hamaan tulevaisuuteen, kun paluukyytini Savoon onkin huomenna yllättäen julkisilla kulkuvälineillä. Pieni vihreä autoni kuljettaa nyt tulevana viikkona lojaalisti äitiäni, hänen oma autonsa kun kärsii erinäisistä sähkövioista ja korjaamoaika on vasta iäisyyden päästä tulevaisuudessa. Hemmetti vie nuo Opelit...

Talvisen tunnelman miinuspuolena on sitten jäätynyt vesiputki, katsotaan nyt kuinka sulattelu onnistuu vai kevättäkö ja lämpimämpiä kelejä tässä pitää jäädä odottamaan.

Viime aikaisia kuvatuksia

Aina yhtä ihana Hanin kissa on ihastuttanut söpöstelyillään ja on kyllä kietonut molemmat emäntänsä täysin tassunsa ympärille. Viime aikaisin harrastus on ollut kyttäillä hartaasti pikkuakvan sukarapua nenä kiinni lasissa. Kyttäyksen kohde onkin jaavansaniaisen lehdellä näytillä tuossa kuvassa.
Ja olkoot sitten vielä joulufiilistä tuo kynttelikkökuva, on se söpö otus.



Lunta on taivaalta tullut riittämiin ja vähän liiankin kanssa, tuo pihamaan kolaaminen ja aura-auton pihatielle työntämän lumen määrä on ollut aivan valtava. No menkööt sitten vaikka kuntosaliharjoituksista tuo ikuinen lumen kolaaminen. Kuvat ovat valitettavat sinisävyisiä, kun en ennen kuvausta muistanut säädellä kamerasta asetuksia oikeanlaisiksi. Olkoot kuvat nyt ihan todistusaineistona siitä, että sitä lunta sitten on ja sitä toistaiseksi ainakin riittää.

Sitä sattuu ja tapahtuu sitten

En ole koskaan ollut suuremmin joulun ja kaiken sen hössötyksen perään, enkä sitä ole näköjään tänä vuonnakaan.Viime tippaan jättämäni jouluvalmistelut kuivuivat lähes kasaan innostuksen puutteeen ja vallitsevien yllättävien olosuhdemuutosten takia. Joulukuusikin jäi hommaamatta ja erinäiset tulossa olevat muutokset elämässä pistivät vähän joulun ja muunkin ajan suunnitelmia täysin uusiksi.

Hani muuttaa vuoden vaihteen jälkeen työnperässä kauas, kauas pois, eli noin 400 kilsan päähän. Minä puolestani jatkan duunejani täällä Savon maisemissa, joten muuttolaatikoista, pakkaamista, hampaiden kiristelyä ja sekasortoa taas tiedossa. Siinähän sitä sattumia ja ihmetystä onkin ihan riittämiin...

Kaikesta yllättävästä hämmennyksestä huolimatta. Hyvää Joulua meille kaikille :)

Elämän ihmeellisyys

Nyt on taas pienen ihmisen elämässä tapahtunut niiiiiin paljon, ettei perässä meinaa pysyä.

Olen pikapikaa kouluttanut työpaikallani uutta työntekijää vanhoihin työtehtäviini ja samalla olen vähintäänkin yhtä pikapikaa opetellut uusia työtehtäviäni uuden duunin tiimoilta. Veikkaisin, että minulle tulee kyllä KIIRE oppia kaikki tarpeellinen tulevan viikon aikana, sillä edeltäjäni poistuu viikon päästä muihin työtehtäviin. Suurin outous nykyisessä työtehtävissäni on ollut tottua varsin leppoisaan työtahtiin, entisen todella hektisen työtahdin jälkeen. Tunnen valitettavasti myös suurta ahdistusta vieraillessani vanhalla työpisteelläni opastus- tai muissa tehtävissä, kun selkeästi näen miten ahdistuneita työntekijät ovat siellä valtaisan työtaakkaansa alla. Tulee vähän sellainen petturi olotila, kun heidät nyt olen julmasti sinne jättänyt kärsimään ja itse livahtanut "helpompiin" hommiin.

Muutenkin elämässäni on tapahtunut erinäisiä myllerryksiä. Olen viime aikoina joutunut pohtimaan kaikkia niitä asioita mitkä ovat itselleni tärkeitä ja asioita mitä elämältäni tulevaisuudessa haluaisin. Perheen sisäiset ongelmat ja läheisen ihmisen sairastuminen ovat vetäneen mielen matalaksi ja mietteliääksi. Siviilirintamallakin kuohuu muutenkin, joten ihmekkös jos meinaa meikäläiseltä mennä yöunet ja elämänrytmit ihan sekaisin. Kaipaisin pikaisesti elämäni rauhoittumista, mutta luulen, että sitä tavallista, rutiininomaista ja tasapainoista olotilaa joudun odottelemaan vielä pitkälle ensivuoden puolelle. Ehkä asiat pikkuhiljaa alkavat loksahdella omiin lokeroihinsa ja asioiden tärkeysjärjestykset selkenevät muutenkin.

Sitä valaistumista siis odotellessa. ;)