Ei voi edes olla todellista

Ei jaksa. Lupaavasti alkanut lievän vitutuksen päivä päättyy töiden osalta siihen, että vollotan serverihuoneessa työkaverille kurjaa kohtaloani ja paskaa tuuriani. Töissä sattuu ja tapahtuu. Liiankin kanssa. Käräjäoikeudella uhkailu vie suurimman innon vapaaehtoisista (?) luottamustoimiin liittyvistä puuhista ja en enää jaksa. Huomen aamulla on tiedossa julkinen teloitustilaisuus, mitä myös kokoukseksi sanotaan, missä saan puolustella kantaani 17 ihmisen edessä ja vastaanottaa tietyssä virkaan liittyvässä ominaisuudessa paskaa ihan tuutin täydeltä. En jaksa. En. Tätä, enkä mitään muutakaan.

Äsken oli jo hyvin lähellä pistää eletty elämä bittiavaruuteen ja hävitä vaan pois. Siis täältä nettimaailmasta kokonaan, sitten saman katoamisen voisi tehdä IRL siinä määrin kuin se on mahdollista. Juosta siis pakoon kaikkea ja kaikkia. IRL tuli tietooni myös kipeää tekevä havainto, joka teki pahaa, yllättävän pahaa. Toki olisin ollut onnellisempi jälleen kerran suorasta puheesta. Tulee se tieto ja tajunta minulle näköjään hieman viiveellä muutenkin. Parempi kai näin.

Saako vaipua talviuneen ja palata eloon vasta joskus kesällä?

Oisko se siinä. Se ratkaisu.