Munaminiä ja muisteloita

*pohdintaa menneistä*

Jäin eilen syystä tai toisesta lukemaan  mitä minulle kuului noin vuosi sitten (syys- ja lokakuu) ja hämmästyin kovasti. Näin se aika on ollut armollinen, olin jo unohtanut autuaasti miten paljon silloin itkin, miten paljon sattuikaan ja miten paljon tein töitä ihan päivittäisen jaksamiseni suhteen. Muistan siivonneeni synkimpiä postejani pois ja siistineeni niitä vihaa, tuskaa ja kipua sisältäneitä postauksia rankalla kädellä pois. Silti niistä jäljellä jääneistä postauksista käy ilmi äärimmäisen helposti muuttuvat mielialat, suuri halu oikaista kaikissa tunnetiloissa eteenpäin ja kyllä sieltä se kontrollifriikkikin tulee teksteistä kovin selvästi esille. Huomastin kovasti vihaavani hetkittäin itseäni ja syyllistin turhankin rankasti itseäni ihan ihmeellisistä asioista. Koetin kovasti hallita niitä elämän lankoja, mutta eihän ne langat hyppysissä loppupeleissä näköjään pysyneet. Voisin varmaan todeta, että kulunut vuosi oli kovin kasvatuksellinen ja vahvistava. Nyt sitten odottamaan mielenkiinnolla mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. :)

Sitten kevyempiä aiheita. Eilen tuli Maajussille morsian-ohjelma ja en voi kuin hymyilla ihana aidon tuntuiselle homomiehelle, Janne Pietikäiselle joka hakee munaminiää :). Vaikkukorvaisena kuulin ensin hänen etsivän munanimijää, mutta miniähän se siellä hakusessa oli. Hienoa, toivotaan että julkisuus ei tuo esille niitä negatiivisia puoliaan esille Jannen seuranhaussa. Olen itse kritisoinut ohjelman kovin hidantempoista etenemistä ja tätä on näköjään odotettavissa tänäkin vuonna, Juu-u, olen siis tätä seurannut aiempina vuosinakin ja tunnustan sen ihan riemumielillä. Juntti mi juntti. Siis minä. :))

Kuvausinnostus hipuu välillä, joten törmäsin mielenkiinnolla tähän Blipfoto sivustoon. Kuva päivässä, tai harvemminkin omasta elämästä. Olisi jännää, ehkä se motivoisi tarttumaan kameraan useammin. Pienenä plussana tulisi englannin kielen harjoittamista aivaniinkuin puolihuolimattomasti ja se jos mikä olisi ehdotonta plussaa. Katsotaan nytten.

Viikonloppukin tulee. Hienoa. :)

Muita kuvatuksia

Napapiirin Sankarit elokuvan auto. Oli pakko kuvata, ihan jo tuon rekkarin takia. ;)

Porot tulivat Ylläksen istutetulle nurmikolle syömään.

Levin huipulta kuvattua

Kesänkitunturin huipulla oli jo sitten enkelit ja varjelus matkassa.

Maisemia



 Väriläikkiä

Varkaankuru

Tuolta järven tasolta Pirunkurua ollaan tultu ylös.

Tuonne ylös Pirunkurua pitäisi mennä.

Pakasaivo, Suomen suurin ja syvin hiidenkirnu. Tähän paikkaan liittyy paljon uskomuksia ja mystisiä voimia

.




Aakenustunturille päin kapuamassa. Täältä löytyi tunturiin törmännyt saksalaisen lentokoneen osia.



Kesänkitunturi, keskellä olevan halkeama juurelta huipulle oli Pirunkuru. Siellä taapersimme seuraavana päivänä.



Pienten pupujen

Pitää muista venytellä, jotta vetreys pysyy yllä. Varsinkin kun raasu koki ilkeän herätyksen oravan taholta. Kurrella oli niin kiire päästä piilottamaan käpyä, että se juoksi päin puskan alla nukkuvaa jänistä. Jäniksen ilme oli jotakuinkin tyrmistynyt moisen törmäyksen jälkeen, mutta kurre jatkoi vauhkopäistä poukkoiluaan hetken pällistelyn jälkeen. Harmi kun en ehtinyt ottamaan kuvaa toisiaan tuijottavaista eläimisistä. Jos jäniksellä voi olla WTF ilme, niin tällä kaverilla oli sellainen äkkiheräytyksen jälkeen.

Hemma igen

Kotona taas tutusti ja turvallisesti. Reissattu on, eli Äkäslompolo ja sen puolen Lappi tuli viikon ajelujen aikana tutuksi.

Pikainen piipahdus Ruotsin puolella tuli myös tehtyä, eli kaipa tätä voinee totuutta hieman venyttäen sanoa myös ulkomaanmatkaksi. ;) Ruotsin puolella seikkailtiin suolla, mistä löytyi reippasti se satakunta latoa. Siis niitä tönöjä missä säilytetään heiniä, niitä ihania ja harmaantuneita lauta- tai hirsirakennelmia. Näitä latoja oli silmänkantamattomiin ja runsaasti, kovin oli veikeä näky se. Ajauduimme myös kätköjen perässä metsään, syvälle ja kauas pois sivistyksestä. Muuten asiasta ei juurikaan tarvitsisi kertoa, mutta pikaisesti havaitsimme ruotsissa hirven metsästyksen alkaneen kun metsäteidän varsilla vilisi punanuttuisia henkilöitä. (Siellä hirvenmetsästys alkaa jo syyskuun alussa) Viimeistään siinä vaihessa kun traktorin kauhassa roudattiin ajotiellä hirvenruhoa, juolahti mieleen että ehkä se meidän maastoon kovin nätisti sulautuva vaatetus ei ollut se paras mahdollinen asukokonaisuus näille seikkailulle. Yhtä kaikki, emme tulleet ammutuksi hirvinä ja oma saaliini oli nätti kasa söpöäkin söpömpiä tatteja. Tulipahan maisteltua illalla kahta uutta ruokalajia kerrallaan, tattia ja lapin puikulaperunaa. Ja hyvää oli, (vaikka niitä matoja saattoikin jäädä sinne jonnekkin sienien uumeniin). Kaupoissa myytävä laimennettu siideri 2,25 %, oli kieltämättä kyseenalainen kokemus ja kaunistelematta se on laimeata litkua. Oi kuinka toivonkaan, että päättäjät täällä Suomessa eivät menen samaan halpaan ja normivahvuudet säilyvät yhä kaupan hyllyillä. Yyh.

Loma meni alkukoomailujen jälkeen rivakasti, mökki oli tosiaankin enemmän kuin mökki, iso ja runsaasti varusteltu kartano ennemminkin. Varustelutaso oli huomattavasti parempi kuin omassa kodissani, joten oma aikansa meni tutustuessa hienoihin kodinkoneisiin ja kaiken maailman deluxus lämmitysjärjestelmiin ja erikoisiin saunan kiukaisiin. Kaikenlaista sitä. Porukkaa olisi sopinut iso lauma, joten tuli vähän orpo olo kahdella ihmisellä 4+2 erillisen makuuhuoneen tiloissa. Ehkä joskus tänne vielä uudestaan, mutta reissuun täytynee lähteä ehdottomasti isommalla porukalla.

Reissussa tuli bongattua hysteerinen orava, hämmästynyt jänis, liuta poroja, mutta sitä sopulivaellusta en päässyt todistamaan. Ehkä melkein söpöintä on aamu-uniltaan heräävä jäniseläin venyttelemässä jäseniään ja heilutellesaan töpöhäntäänsä. Oih ja voih tälle kuvalle. Tein myös tuttavuutta elämäni ensimmäisen kerran kuukkeliin ja toden totta sen lintu on aika reipas ja rohkea. Kuvasaastetta reissusta tulee varmaan myöhemmin.

Mitäs sitä muuta kertoisikaan. Ei kai mitään. Levollista on, jopa hämmentävän levollista tämä elämä tätä nykyä. Lueskelin tuossa blogistani tapahtumia vuosi sitten ja voi kuinka sitä kuohuikaan silloin monellakin eri elämänsaralla. Monet asiat tekivät kipeätä, mutta näköjään kaikki mikä ei tapa, vahvistaa ihan oikeasti. Niin typerän kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Tulevan syksyn tapahtumat hieman mietityttävät, mutta ehkä niitä(kään) ei kannata surra etukäteen. Asiat järjestyvät, luotan siihen tällä kertaa vakaasti.

Hiljentymisen retriitti

Tekisinköhän sellaisen. Pistäisin viikoksi tietokoneen, puhelimet ja kaikki muutkin mediat kiinni. Keskittyisin miettimään asioita, olemaan ja tiedostamaan tärkeät asiat ja tunteet.

Jään viikon lomalle ja tiedossa olisi reissua Lappiin. Vuokrasin firman oman mökin, tai no ei se mikään mökki ole hemmetin loistolukaali Ylläksellä enemminkin. Puitteet sille hiljentymiselle olisi, joten ehkä se olisi ihan hyvästä. Mieli on vähän haikea ja omalla laillaan kovin levotonkin. Oletettavasti se tekisi todellakin vain hyvää olla ja nauttia luonnosta ja rauhallisuudesta. Haluaisin myös kirjoittaa ajatuksiani ylös, eli varaan mukaan perinteisesti kynää ja paperia.

Katsotaan nytten.