Viime aikaisia kuvatuksia

Aina yhtä ihana Hanin kissa on ihastuttanut söpöstelyillään ja on kyllä kietonut molemmat emäntänsä täysin tassunsa ympärille. Viime aikaisin harrastus on ollut kyttäillä hartaasti pikkuakvan sukarapua nenä kiinni lasissa. Kyttäyksen kohde onkin jaavansaniaisen lehdellä näytillä tuossa kuvassa.
Ja olkoot sitten vielä joulufiilistä tuo kynttelikkökuva, on se söpö otus.



Lunta on taivaalta tullut riittämiin ja vähän liiankin kanssa, tuo pihamaan kolaaminen ja aura-auton pihatielle työntämän lumen määrä on ollut aivan valtava. No menkööt sitten vaikka kuntosaliharjoituksista tuo ikuinen lumen kolaaminen. Kuvat ovat valitettavat sinisävyisiä, kun en ennen kuvausta muistanut säädellä kamerasta asetuksia oikeanlaisiksi. Olkoot kuvat nyt ihan todistusaineistona siitä, että sitä lunta sitten on ja sitä toistaiseksi ainakin riittää.

Sitä sattuu ja tapahtuu sitten

En ole koskaan ollut suuremmin joulun ja kaiken sen hössötyksen perään, enkä sitä ole näköjään tänä vuonnakaan.Viime tippaan jättämäni jouluvalmistelut kuivuivat lähes kasaan innostuksen puutteeen ja vallitsevien yllättävien olosuhdemuutosten takia. Joulukuusikin jäi hommaamatta ja erinäiset tulossa olevat muutokset elämässä pistivät vähän joulun ja muunkin ajan suunnitelmia täysin uusiksi.

Hani muuttaa vuoden vaihteen jälkeen työnperässä kauas, kauas pois, eli noin 400 kilsan päähän. Minä puolestani jatkan duunejani täällä Savon maisemissa, joten muuttolaatikoista, pakkaamista, hampaiden kiristelyä ja sekasortoa taas tiedossa. Siinähän sitä sattumia ja ihmetystä onkin ihan riittämiin...

Kaikesta yllättävästä hämmennyksestä huolimatta. Hyvää Joulua meille kaikille :)

Elämän ihmeellisyys

Nyt on taas pienen ihmisen elämässä tapahtunut niiiiiin paljon, ettei perässä meinaa pysyä.

Olen pikapikaa kouluttanut työpaikallani uutta työntekijää vanhoihin työtehtäviini ja samalla olen vähintäänkin yhtä pikapikaa opetellut uusia työtehtäviäni uuden duunin tiimoilta. Veikkaisin, että minulle tulee kyllä KIIRE oppia kaikki tarpeellinen tulevan viikon aikana, sillä edeltäjäni poistuu viikon päästä muihin työtehtäviin. Suurin outous nykyisessä työtehtävissäni on ollut tottua varsin leppoisaan työtahtiin, entisen todella hektisen työtahdin jälkeen. Tunnen valitettavasti myös suurta ahdistusta vieraillessani vanhalla työpisteelläni opastus- tai muissa tehtävissä, kun selkeästi näen miten ahdistuneita työntekijät ovat siellä valtaisan työtaakkaansa alla. Tulee vähän sellainen petturi olotila, kun heidät nyt olen julmasti sinne jättänyt kärsimään ja itse livahtanut "helpompiin" hommiin.

Muutenkin elämässäni on tapahtunut erinäisiä myllerryksiä. Olen viime aikoina joutunut pohtimaan kaikkia niitä asioita mitkä ovat itselleni tärkeitä ja asioita mitä elämältäni tulevaisuudessa haluaisin. Perheen sisäiset ongelmat ja läheisen ihmisen sairastuminen ovat vetäneen mielen matalaksi ja mietteliääksi. Siviilirintamallakin kuohuu muutenkin, joten ihmekkös jos meinaa meikäläiseltä mennä yöunet ja elämänrytmit ihan sekaisin. Kaipaisin pikaisesti elämäni rauhoittumista, mutta luulen, että sitä tavallista, rutiininomaista ja tasapainoista olotilaa joudun odottelemaan vielä pitkälle ensivuoden puolelle. Ehkä asiat pikkuhiljaa alkavat loksahdella omiin lokeroihinsa ja asioiden tärkeysjärjestykset selkenevät muutenkin.

Sitä valaistumista siis odotellessa. ;)