Pitkästä aikaa

On ollut oikeasti hieman matalalla profiililla tämä elämä viime aikoina. Positiivista on varmaan taas tuo valoisuuden lisääntyminen ja maahan satanut lumipeite, mutta siinäpä ne varmaan sitten olikin nuo suurimmat positiiviset asiat. Tylsää ja arkista aherrusta enimmäkseen.

Rakas, pieni ja uskollinen Pieni Vihreä on ollut korjattavana ja hitsailtavana vanhempien autotallissa. Ruoste paholainen oli iskenyt sen helmapelteihin ja koteloihin ihan kunnolla ja oli ajankohtaista ja varsin aiheellistakin pistää korjausoperaatiota pystyyn. Toivottavasti tämän korjausoperaation jälkeen auton voisi viedä katsastukseen ja pidentää sen käyttöikää vielä joillakin vuosilla. Onneksi perheessä on mahdollisuus, tilat ja kalusteet, sekä tietotaito korjata näitä vanhoja autoja vielä elinkelpoisiksi. Kiitos isä ja veljet näin etukäteen jo.

Työrintamalla ei ole mitään uutta. Harjoitteluni nykyisessä työpaikassa loppuu ihan näinä päivinä. NYYSK. Surullista. Tällä hetkellä heillä ei ole palkallisia töitä tarjolla minulle, mutta eipä kai sitä tiedä jos sieltä jotain tippuisi. Itse kurssia olisi viikon verran ja sitten sitä saan taas asioida työvoimaviranomaisten kanssa...

Käytiin Hanin kanssa katsomassa viime viikolla 8 päivää ensi-iltaan-leffa. Olihan se kevyttä katsottavaa, itseni alkaa pikkuhiljaa tympiä Mikko Leppilammen naama joka paikassa ja ehkä elokuvassa keskitytiin liikaa siihen näytelmän seuraamiseen. Sivupersoonat olivat ehdottomasti mielenkiintoisimpia hahmoja koko leffassa ja olipa sinne saatu ympättyä naisrakkauttakin/lesbonainen reipashenkisen lavastajan hahmossa. Että ihan rakkauden parkkipirkkoja... heh. Kevyttä hömppää, ripauksella romantiikkaa. Näin minä sen arvostelisin.

Mutta nyt pitänee mennä vaihtelemaan akvaariosta vesiä.