Melkein syyskuu

Hiphurraa!!!
Huomenna on minun kohdaltani ne viimeiset 8 tuntia töitä tuossa yökyök-työpaikassa, se on sitten siinä. Olen helpottunut, siis todella helpottunut moisen työrupeaman loppumisesta ja en pode kuin vain lievää syyllisyyttä siitä, etten edes vaivautunut etsimään firman sisällä muita hommia. Määräaikainen työsopimus päättyy ja minun puolentoista vuoden työrupeama sen lafkan palveluksessa on OHI.
Kaipaan nyt jotain älyllistä haastetta elämääni, jotain muuta kuin rutiininomaisia toistoja ja paskamaisia, urautuneita työkaveita jotka odottavat vain sitä lähitulevaisuuden häämöttävää eläkettä 35 vuoden työnteon jälkeen. Puh, ehkä minä sitten olen hullu kun moisesta (joidenkin mielestä) ihanuudesta halusin pois, mutta ratkaisun järkevyyden näkee sitten muutaman kuukauden jälkeen.

Nyt kuitenkin sauna on lämpiämässä, ihanan makea Rekorderligin siideri on kylmenemässä ja minä olen enemmän kuin lievästi riemuissani lähitulevaisuudessa koettavasta työvelvoitteiden vapautuksesta.

Kolvananuuro

Käytiin Hanin kanssa lauantaina paikallisella pikapatikointiretkellä Kolvananuurossa. Paikka on erittäin jännittävä rotkolaakso Enon ja Kontiolahden maisemissa ja vaikka patikoitavaa matkaa on vain 5 km, en suosittele reissua huonokuntoisille tai liian kiireisille patikoijille. Se 4-6 tuntia suositelluksi matka-ajaksi ei ole ollenkaan liioittelua, sen verran runsaasti kivien päällä ja välissä pitää loikkia, pomppia, hypellä ja muuten vaan kavuta erittäin jyrkkiä polkuja. Minunkaan kuntoni ei varmaan ole se maailman huonoin, mutta niin vaan sain reisilihakseni kipeiksi kaiken sen kiipeilyn jälkeen. Tukevapohjaiset ja -vartiset kengätkään ei ole hätävarjelun liioittelua näissä kivikoissa, sillä ihan turhaan sitä ei ole luokiteltu vaikeakulkuiseksi maastoksi.
Sade hankaloittaa liikkumista rotkon pohjalla huomattavasti, mutta meidän onneksi ehdimme kiertää kivikkouoman ennenkuin sade kasteli meidän ja rotkolaakson. Rotkon seinämät kohoavat 80-100m korkeuteen eli näkymät olivat uoman pohjalta erittäin hulppeat.Kasvillisuus ja luonto oli varsin mielenkiintoinen sekoitus etelän ja pohjoisen eri kasveja ja eläinlajeja, sekä erilaista ilmastoa ja kasvuolosuhteita. Rotkon pohjalla kiemurteli pieni, viehättävän soliseva Uuronpuro.
Paikoitellen puro oli kokonaan piilossa kivien alla ja puron erikoisuutena on siellä asuvat mutu-kalat . Oli jotenkin järjenvastaista miten kalat selvisivät niin karuissa ja vähävetisissä purolämpäreissä. Kalojen valokuvaus oli haastavaa, mutta tässä todisteena kyseinen kala Hanin kädessä. (Kaloja ei vahingoitettu kuvauksen aikana)


Majavien tekemät padot olivat nostaneet suolammen vedenpinnan korkealle ja puiden kohtaloksi koitui väistämättä kuolema. Näky on pelottavan synkkä ja aavemainen. Toivon todella, etten näkisi joskus vastankaltaista maisemaa Suomen metsissä esim. luonnonsaasteiden tai ympäristömyrkkyjen tuhoalueella. Jonkun tavallisen metsänomistajan mailla majavien asumukset olisi jo tuhottua aikapäiviä sitten, eli onni majaville että ne älysivät majoittautua juuri luonnonsuojelualueelle.

Niin ja vastapainoksi ahdistaville maisemille oli siellä niitä kauniitakin maisemia suolammesta.

Ei ötökkäkammoisille

Loppukesän retki Perhospuutarhaan toi kuvatuksia niin perhosista, kuin kukistakin. Kuvat otti Hani ja ajankohtana oli elokuun puoliväli. En ole biologi, joten lajit ja suvut ovat aivan tuntemattomia minulle. Olkoot ötökät sitten minulle vain matoja ja perhosia ja muut vihreät kukkia ja kasveja... :)



Perhoskauneutta


Toinen söpöläinen

Kolmas söpöläinen


Suloisia toukkia

Matonen syömässä


Lisää matoja

Pohdiskelua

Pohdiskelua

Minun mieleni tekisi opiskella taas pitkästä pitkästä aikaa...

Niin, kun joku vaan päättäisi sen alan minun puolestani, takaisi toimeentuloni opiskelun aikana ja varmistaisi työpaikan oletetun valmistumisen jälkeen. Niin-n ja kaipa sitä pitäsi vielä päästä jonnekin opiskelemaan. Katselin tuossa puolittain tosissani jo avoimen ammattikorkeakoulun kurssitarjontaakin. Kielten kertaamisella voisi olla kiva aloittaa...HÖH. Eiköhän nämä kuviot tässä pikkuhiljaa selkiinny. Toivottavasti ainakin.

Arkisella puolella ilman viilentyminen helteiden jälkeen tuntuu varsin hyvältä, postcrossing harrastukseni on taas virinnyt uudestaan ja kortteja tippuu postiluukusta postisedän tuomana ihan kivaan tahtiin. Vuotava ilmapatja on palautettu liikkeeseen ja tilalle on jo luvattu uusi kappale takuuvaihtona. Pitäsi vaan muistaa/jaksaa hakea se patja liikkeestä. Ehkäpäjohuomenna...

Kotona taas

Pidin tuossa viikon mittaisen "loman" töistä. Vielä kolme viikkoa ns. palkallista pakkotyötä ja sitten se ällökakkayökyöktyö on LOPPU. Toivottavasti ainakin.

Juu-u. Lomailut alkoivat sisävesiristeilyn tiimoilta Hanin kanssa jo edellisenä viikonloppuna. Lauantai-yö tuli oltua teltassa pitkästä pitkästä aikaa, silä se edellinen telttailukerta minulle olikin entisessä elämässä n. 20-vuotiaana tytönhupakkona. Huh sentäs niilleekin telttailumuistoille. Kolin maisemat olivat *yllätys, yllätys* mäkiset ja hikiset kiivetä siinä helteessä, mutta oli se kaikki sen vaivan arvoista. Tykkäsin todella reissusta ja iloa telttailusta eivät vieneet edes vasta ostetun ilmapatjan vuotava venttiili tai kolibakteerin saastuttama juomalähde.
Viikonlopun reissusta selvisin kuitenkin varsin punanenäisenä ja kipeänä, kiitos unohtuneen aurinkovoiteen ja runsaan auringossa oleilun. Niin siis selvennyksenä sanon, että alkoholilla ei ollut mitään tekemistä punanenäisyyden kanssa ja palanut iho kuoriutui kauniisti noin viisi päivää palamisen jälkeen.

Viikko jatkui minun osaltani muutaman päivän pikavisiitillä kotikotona vanhempien luona. Mustikoiden poimiminen ja onkireissu ihan perinteisesti mato-ongella illanhämyssä kruunasivat reissun. Keskiviikkona palailin takaisin kaupunkiin ja pakattiin kissat, onget ja itsemme Hanin autoon, ajatuksena harrastaa mökkimatkailua Savon puolella. Mökkeily piti sisällään hyvää ruokaa, juomaa ja runsaasti heittokalastusta, laiskottelua, uimista ja pelkkää oleilua. Saatu kalasaalis ei nyt niin suuren suuri ollut, mutta itselleni pelkkä oleilu vesillä antoi paljon jaksamista tuleviin syksyisiin iltoihin. Tänään sunnuntaina saavuttiin takaisin arkisiin maisemiin eli minun vapaaviikkoni oli lyhykäisyydessään varsin reipashenkinen ja sään puolesta erittäin helteinen. Huomenna minua kutsuu taas arkiset ja inhottavat työt... PLÄÄH.

Niin ja ilmeisesti se angiinakin saatiin talttumaan yhdellä lääkekuurilla.

Kolvananuurossa bongattua

Näitä veijareita sieltä kuulema pitäisi löytyä. Kyltti pisti kyllä hymyilyttämään ihan kunnolla. Valitettavasti me ei nähty näitä, eikä sen puoleen muitakaan (päiväaikaan kahdella jalalla liikkuvia) lepakoita tällä reissulla ;)