Hormonihirviö

on taas vallannut mieleni ja kehoni. Olen äksy, kärtty ja ikävä kiukkupussi, siis tavallistakin enemmän. Nolottaa ja hävettää olla tällänen inhottava ämmä, mutta kun sattuuuuuuu.... au, au, au.

Se siitä, säilyn varmasti tästäkin kerrasta hengissä kun olen säilynyt kerta aina ennenkin. Mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut millään saralla, töissä iloa tuo eräs varsin mukava uusi työkaveri. Joittenkin kanssa jutut vaan luonnistuu paremmin ja tänäänkin ehdittiin pohdiskelemaan kaikkea hyvinkin maanläheistä kukkien kasvatuksesta ja Islannin maataloudesta lähtien. Olimme jopa lähtöisin molemmat samalta pieneltä paikkakunnalta, että juttua kyllä riittää äijäkööriläisten kiusaksi. Taukohuoneessa on liuta varsin kyrsiintyneitä ukkoilmeitä, kun innostumme oikein kälättämään naisten juttuja kukkakärpäsistä ja ompelukoneista alkaen. Talossa iäisyyden olleet miehet eivät oikein ole vieläkään tottuneet naisiin samassa taukotilassa ja heitä ilmiselvästi ärsyttää moinen naisten eloisuus ja puheliaisuus. Joillekin tuntuu olevan yllätys, että puhua voi muutenkin kuin murahtelemalla ja yksitavuisesti ja meidän naisten läsnäolo pakottaa heidät poikkeamaan monikymmenvuotisista rutiineistaan. Ähäkutti, en varmasti tule jatkossakaan heitä säälimään eli keskustalu jatkukoon yhtä rönsyilevänä kuin tähänkin asti. Ihanaa (?)olla miesvaltaisella työpaikalla töissä, jossa työntekijöiden vaihtuminen on aika niukkaa, keski-ikä korkea ja koulutustausta varsin matala.

Tiskaus kutsuu nyt. Huomenna on jo perjantai. Ihanaa