Perhanan loisteputket ja typerät miehet

Kaksiputkisen loisteputkivalaisimen toinen putki otti ja sanoi vilkunnan kera poks sunnuntaina. Nyt allas on yhden putken varassa ja hämärältähän tuo valaistus näyttää. Odotan innolla mitä lupaavasti alkanut leväviljelma, mitä myös akvaariokasveiksi sanotaan, tuumii tästä runsaasti vähentyneestä valosta. Olen tässä myös lisäillyt nestemäistä hiiltä lannoitteeksi eli leväinvaasion ilmeneminen on enemmän kuin todennäköistä. Sitä odotellessa siis. Iiks.

Tässä vaiheessa menee kiitokset Juwelin myyneelle akvaariokaupalle. Kauppias tarjoutui vaihtamaan molemmat putket korvauksetta, vaikkei hän maahantuojalta itse niitä takuuseen saakaan. Minä tietysti otan tarjouksen hyvinkin mielelläni vastaan, sillä moiset 38W ja reilun metrin mittaiset putket maksavat melkein maltaita ja mansikoita. Siis ihan oikeasti, minusta 30e/putki on aika suolainen hinta moisesta keksinnöstä. Olin jo aiemmin lukenut muutamalta foorumilta Juwelin omien loisteputkien erittäin lyhyestä eliniästä, joten olin jo hieman henkisesti varautunut ostamaan uudet putket nopeastikin. Olen tyytyväinen saamaani palveluun. :)

Niin. Sitten ne miehet. Mikä ihme saa miehen ehdottelemaan hävyttömiä kysymyksellä "kiinnostaisiko seikkailu?", heti sen jälkeen kun olen kertonut tekstiviestillä seurustelevani vakavissani naiseni kanssa. Onko niitten ymmärryksessä, kuulossa vai muuten vaan älyämisessä jotain vikaa vikaa vikaa. Tai sitten sekin älykääpiö ei oikeasti oivalla sitä, miten naisen kanssa voi olla ylipäätään, saatikka sitten ihan vakavassa suhteessa. Jotenkin vaan uskon, ettei hän moista kommenttia olisi heittänyt heterosuhteessa olevalle naiselle. Hemmetti. Hänelle oli ehdoton onni se, että tietojen vaihto sujui tekstiviestein ja että olin juuri sillä hetkellä töissä. Muissa olosuhteissa palaute ja keskustelu olisi voinut olla minun puoleltani, sanotaanko nyt vaikka, että huomattavasti enemmän voimasanoja sisältävää ja hänen miehisyyttään loukkaavaa.

Laskiaista

Tommosia tuli väänettyä, ihan itse paistoin pullat sun muut ja hyvää on ja oli. Nam. Pitäisi vielä oikeasti päästä tuonne ulos, jos nyt en ihan laskemaan mäkeä mutta ainakin muuten vain. En edes mieti miten paljon ko. pullassa on kaloreita ja kaikkea pahaa... vaan syön hyvällä ruokahalulla ja nautinnolla.
Viikon sisällä on ollut kahden tuttavan hääkuvat lehdessä ja kieltämättä moinen tuntui hieman oudolta. Onnea heille ja toivotaan että liitto kestää. Minkäkö kyyninen ja sarkastinen katkera vanhapiika ;)

Euroviisuedustajakin valittiin. Ihan hyvä valinta minun mielestäni. Kolmesta finalistista minun mieleisin, ehdottomasti. Lueskelin tuossa erästä blogia, jossa mainittiin Euroviisujen kuuluvan jotenkin tietyllä lailla nimenomaan homokulttuuriin. Hmm... miksiköhän? Ehkä joku ystävällinen ihminen selventää sen vielä minulle...

Ai niin...

Sain suloiselta, ihanalta Haniltani yllätyksen ystävänpäivänä. Kuuntelen töissä lähes poikkeuksetta päivät pitkät tiettyä paikallista maakuntaradiota, ihan siitäkin syystä että se taajuus on ainut mikä kunnolla siellä sattuu kuulumaan.
Oli varsin hämmentävää saada ystävänpäivä-tervehdys radiossa, oman suosikkijuontajan lukeamana. Hani oli lähettänyt minulle suloisen tervehdyksen ja olin kieltämättä varsin yllättynyt ja onnellinen saamastani terveisistä. Niin, varsinkin kun sama toivotus luettiin vahingossa kahdesti.

Kiitos Hani. Piristit päivääni. :)

Kuvasaastetta

Ystävänpäivän pupunen, Ihana, suloinen öttiäinen. Tykkään. :) Eikä tällä kertaa mietitä onko tämän ikäiselle ihmiselle sopivaa ihastua moisin pehmoötökoihin, varsinkin kun lapussa luki varoitustekstit lapsille. Heh.








Minulle tuli jokunen aika sitten todellinen pakkomielle saada kirjava rönsylilja ja sehän piti sitten saada hinnalla millä tahansa. Helpolla tätä näinkin yleistä rehua ei kyllä löytynyt ja pitkä metsästyksen jälkeen kukka löytyi. Ostopaikka paikallinen Prisman kukkaosasto ja olin typeryyksissäni etsinyt kukkaa nimenomaan kukkakaupoista. Epätoivon hetkinä mietin jo varastavani pistokasrönsyn jostain julkissa tiloissa olevista kukista. Hyi minä :(





Asianomainen taiteilija kyllä tunnistaa teoksensa. HAH! ;)

Hormonihirviö

on taas vallannut mieleni ja kehoni. Olen äksy, kärtty ja ikävä kiukkupussi, siis tavallistakin enemmän. Nolottaa ja hävettää olla tällänen inhottava ämmä, mutta kun sattuuuuuuu.... au, au, au.

Se siitä, säilyn varmasti tästäkin kerrasta hengissä kun olen säilynyt kerta aina ennenkin. Mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut millään saralla, töissä iloa tuo eräs varsin mukava uusi työkaveri. Joittenkin kanssa jutut vaan luonnistuu paremmin ja tänäänkin ehdittiin pohdiskelemaan kaikkea hyvinkin maanläheistä kukkien kasvatuksesta ja Islannin maataloudesta lähtien. Olimme jopa lähtöisin molemmat samalta pieneltä paikkakunnalta, että juttua kyllä riittää äijäkööriläisten kiusaksi. Taukohuoneessa on liuta varsin kyrsiintyneitä ukkoilmeitä, kun innostumme oikein kälättämään naisten juttuja kukkakärpäsistä ja ompelukoneista alkaen. Talossa iäisyyden olleet miehet eivät oikein ole vieläkään tottuneet naisiin samassa taukotilassa ja heitä ilmiselvästi ärsyttää moinen naisten eloisuus ja puheliaisuus. Joillekin tuntuu olevan yllätys, että puhua voi muutenkin kuin murahtelemalla ja yksitavuisesti ja meidän naisten läsnäolo pakottaa heidät poikkeamaan monikymmenvuotisista rutiineistaan. Ähäkutti, en varmasti tule jatkossakaan heitä säälimään eli keskustalu jatkukoon yhtä rönsyilevänä kuin tähänkin asti. Ihanaa (?)olla miesvaltaisella työpaikalla töissä, jossa työntekijöiden vaihtuminen on aika niukkaa, keski-ikä korkea ja koulutustausta varsin matala.

Tiskaus kutsuu nyt. Huomenna on jo perjantai. Ihanaa

Pakkasta... joo

Uskaltauduin pitkästä aikaa ulos pitemmälle lenkille kuin vain pikaiselle pistäytymiselle kävellen 200 metrin päähän lähikauppaan tai kiireinen vaellus auton ja sisätilojen välillä. On siellä ulkona vaan vieläkin kylmä, kuvan ottohetkellä lämpötila oli -24 astetta ja höyry nousee sitkeästi sulana pysyneestä virtaavasta joesta. Hemmetin kaunista, mutta niin kylmää.



Hrr. Pidin tänään puolikkaan päivän vapaata töistä ja ehdin käydä pällistelemässä kaupungin eloa päiväsaikaan. Liikoja ruuhkia ei kyllä ollut, eli varmaan tämä arktinen kylmyys tekee tehtävänsä ja vain ne sitkeimmät sissit viihtyvät liikenteessä. Poimin kohta Hanin kyytiini hänen työpaikaltaan ja kaipa se viikonloppu sitten siitä taas alkaa. Ollaan tämä viikko oltu enemmän minun autoilujen varassa, sillä auton kiskominen käytiin -30 asteen pakkasessa päivän seisottamisen jälkeen on turhan raakaa touhua mille tahansa autolle ja moottorille. Hanin työpaikalla kun ei niitä lämmitystolppia autoille liiemmin vapaana tuntunut olevan

Viikonlopun rippeet

Vanhempien luona on kiva käydä, mutta vielä kivempi sieltä on tulla takaisin omaan kotiin. Mitään virallisia keskusteluita vinoutumisestani ei käyty, mutta hieman outoa oli äidin erittäin runsas kysely Hanin työkuvioista sun muista. No, saahan sitä kysellä, varsinkin kun kyseinen nainen vilahtelee mun arkielämän jutuissa enemmänkin kuin vain satunnaisesti.
Kotikotona tuli syötyä maukasta ja hyvää ruokaa melkein ähkyyn asti ja mukaankin lähti melkomoinen kasa "eväitä", mm. iso kuha. Enhän minä nyt muuten, mutta eivät kuulema jaksa syödä itse taaskaan kaikki kaloja. Kunhan syötävän kalan himo iskee, niin sulatan pakastetun fisun, pistän fileiksi, paistan ja syön toivottavasti herkullisen pöperön.

Kala on hyvää :)

Lauantai-aamun tunnelmia

Heräsin kahdeksan aikoihin, ihan omin päin, ilman herästyskelloa tai pakottavaa tarvetta lähteä heti jonnekkin. Siis loiva, rauhallinen herääminen ja nyt nenän alla on kuppi hyvää kahvia.
Mieli on jotenkin kamalan rauhallinen, mihinkään ei koske ja ei edes vituta suuremmin mikään. Täytyy siis olla enemän kuin tyytyväinen olotilaansa.

Tiedossa tälle päivälle olisi se reissu vanhempien luo kotikotiin ja näin aamupäivästä omia kotipuuhia pyykin pesusta ja tiskaamisesta alkaen. Akvaario odottaa taas vedenvaihtoa ja kasvien karsimista, eli kyllä tällekkin päivälle näköjään puuhaa riittää. Voi kun joskus voisin ja osaisin vaan olla. Valitettavasti vanhempien aivopesu tuotti tulosta ja heidän opit aikaisesta ylösnoususta ja jatkuvasta puuhailusta ja tekemisestä tuottivat näköjään tulosta minun kohdallani. Mie olen melkein samanlainen tohottaja ja saan vähintääkin lievästi huonon omantunnon, jos lojun vaan ja jätän tekemisest huomiselle. Miulla on varmaan kiltti tyttö-syndrooma.

Postcrossingin tuomaa

Tämä ajatuksia herättävä kortti tuli tänään Yhdysvalloista. Erittäin viehättävä otos ja on 50-luvun PinUp taidetta kortin tekstien mukaan, maalaajana Edward Runci ja teoksen nimi on A Perfect Pair.
Hieno. :)