Eheyttäkää minut!!!

Pahoitin jälleen kerran mieleni erehtyessäni katsomaan A-talkin ohjelmaa Pitäisikö kirkon siunata samaa sukupuolta olevat parit. Koskahan minä oppisin taas suojelemaan itseäni ja jättää nämä "parempien uskovaisten" ihmisten kiihkohöpötykset sikseen.

En edelleenkään suostu uskomaan olevani rikkonainen ihminen, joka pitäisi eheyttää väkisin. Olen onnellinen näin ja väitän jopa olevani ihan hyvä ihminen ja sitä kukaan ulkopuolinen ei oikeastaan voi edes tietää, mitä tunnen ja minkä koen elämässäni tärkeäksi. Miten jollakulla on kuitenkin joku ylimaallinen oikeus julistaa minut synnilliseksi ja pahaksi ihmiseksi vain sen takia, että rakastan naista. En ymmärrä, en. Miten toisille on annettu oikeus tuomita lähimmäisiään jonkun kirjan antamien oppien mukaan ja mikä heistä tekee sitten niin paljon parempia kuin kaikki muut. Toisaalta, ehkä elämä olisi helppoa kuin voisin sokeasti luottaa jonkun opuksen ohjeisiin, tarvitsematta itse tuntea tai ajatella mitään, tai hyväksyä mitään mikä vähäänkään poikkeaa omista normeista. Tekopyhää sanon minä.

Hemmetti sentäs. Otinpa taas lämpöä näistä jutuista. Puh, ehkä kykenen järkevämpään analyysiin aiheesta hieman rauhoituttuani, mutta juuri nyt tuntuu pahalta. Kirkosta eroamiseni taitaa taas olla piirun verran lähempänä... Surullista.

Uudet ihastukset

Perhoskirjoahvenia. Wau. Haaremi heitä pitäisi olla, mutta saa nyt nähdä tuliko kuitenkin ostettua 2 koirasta ja yksi naaras. Tarkoitus oli tietysti toisin päin, mutta katsotaan nyt ihan rauhassa mitä oikeasti tulikaan hommattua.

Tuhmat pojat ja onnellinen mirri

Onnellinen mirri lähtee tänään takaisin kotiinsa. Nyysk. Nukkatyräkki aka. tuhma poika oli taas kylvänyt siementään menestyksekkäästi ja pelastin muutaman taimen jatkokasvatusta varten. Onkohan jo vähän keväistä fiilistä liikenteessä?

Niin ja hyvää ystävänpäivää kaikille :)

Albiinopartikset

Tältä pennut näyttävät tätä nykyä. Kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Tuo kuvaus akvan lasin läpi on haasteellista, keltainen ja osittain läpinäkyvä väritys tuo kyllä omat vinkeytensä kuvaamiseen.

Kissavieras

Tämä söpistelijä on taas vaihteeksi luonani hoidossa. Viime yö meni huonolla unilla, kun neiti päätti ilmoitella mielipiteitään varsin koväänisesti keskellä yötä, ilman mitään näkyvää syytä.Mitä lie mirri kertoillut, kenties elämä Satakunnassa oli niin jännää, että juteltavaa riitti kun hän pääsi takaisin Savon maalle.

Kuvahaaste

Puuta kohti-blogi ja Loora heitti kuvahaasteen, johon piti tarttua. Sen verran sensuuri iski, että jouduin vaihtamaan neljännen kansion viidenteen kuvakansioon. kuva sentäs on se neljäs järjestyksessään. Tuo neljäs kuvakansio piti sisällään runsaasti kuvia henkilöistä, jotka ei varmaan halua tulla näytille näillä sivuilla.

Kuvassa on edesmennyt geokätkö Pohjoisesta Suomesta ja nimi liittyi jotenkin kuvassa esiintyviin elukoihin. Kuvat on otettu pokkarilla, eli laatu ei päätä huimaa mutta muistot elävät kuitenkin. Ajankohta kuvan ottamiselle on syksyllä 2008. Kylmää oli kelin puolesta, kätkö itsessään oli älyttömän kiva, joten harmi että tipuset ovat sittemmin ottaneet räpylät alleensa ja lähteneet muualle uiskentelemaan. Oltiin silloin matkalla käsivarren Lappiin ja siitä Norjan puolelle ja kyseessä oli minun elämäni ensimmäinen pohjoisen reissu. Oulua pohjoisempana kuin en ollut aiemmin käynyt. Kivaa oli ja voisin ottaa saman reissun kyllä uudestaankin.

En haasta ketään, sillä seuraamani blogit olivat jo haastettu tähän juttuun. Oi, tämä oli varsin kiva haaste. :)