paluu arkeen

Pitkä viikonloppu takana ja taas ärsyttää mennä töihin. Takana vauhdikas loma Hämeenlinnan suunnalla ja elämäni ensimmäinen MM-jääkiekkofinaalit. Kuvat eivät pleksin läpi onnistuneet, mutta hieno, huima kokemus kaikenkaikkiaan. Hyvä Suomi ja USA. Ympäristössä ja katsomossa pyöri niin paljon tutkaa vinguttavia naisia, että tällainen maalainen periferiasta meni ihan sekaisin. Niin-joo ja niin meni Haninkin, että sellainen bongailureissu jääkiekon katselun ohessa. :) Ilmeisesti tässä alkaa pikkuhiljaa taas herätä horroksesta, kun alkaa tehdä mieli sosiaalisia kontakteja ja uusia tuttavuuksia.
Jep,mutta nyt kuitenkin pitäneen lähteä hankkimaan sitä tienestiä. PLÄÄH.

Ajattelemisen aihetta

Katsoin kuitenkin eilen illalla Inhimillisen Tekijän ohjelman kaapista ulos tulleesta lesbopapista. Jokin ohjelmassa kolahti minuun tosi syvästi ja vakavasti. Vollotin eilen illalla usemmankin kerran ohjelman aikana, aihe oli kiinnostava ja tiettyjä yhtäläisyyksiä omaankin elämämääni tarinassa löytyi. Nyt on hämmentynyt olotila, että kuinka hän kertoikaan tarinaansa tietyissä kohdin ihan kuin olisi puhunut minun tarinaani minun suullani. *huokaus* Mieleni tekisi katsoa ohjelma uudestaankin, mutten nyt halua/uskalla käsitellä vielä ohjelman aiheuttamia tunteita ja todennäköisesti Hanin tulleessa tänne ennemmän tai vähemmän pysyvästi katsomme ohjelman yhdessä. Mielenkiintoista nähdä, mitä ajatuksia ohjelma hänessä mahtaa herättää...

Katselen tässä ohessa kevyttä viihdettä töllöstä, Euroviisujen esikarsintaa. Eipä voi sanoa muuta kuin mielenkiintoisia kappaleita taas on tyrkyllä. Samaten tyrkyllä on naisia varsin vähissä vaatteista, eli eipä mikään taida olla muuttunut viisuilujen parissa.

Olen täs nyt vajaan viikon testaillut tätä langatonta mobiililaajakaistaa nettikäytössä ja tämä on kyl tähän rahaan ihan ok, mutta joku on vissiin asetuksissa pielessä kun netin ollessa käyttämätömän yhteydet pimenevät itsekseen. Pitää vielä tutkia tarkemmin asetuksia. Harmittaa aina käynnistellä yhteyksiä uudelleen jokaisen pitemmän tauon jälkeen. Ruuhkaisina aikoina on havaittavissa hitauksia ja pitänee harkita olisi nopeuden nosto rahallisesti ja toiminnallisesti järkevä ratkaisu. Testaïlut siis jatkukoot.

Olen toista yötä yksin tässä talossa, alakerran herraväki lapsineen on ilmeisesti poistuneet lomilleen, joten saan hillua täällä ihan rauhassa. Hieman pelottavaa asustella taas väliaikaisesti yksin monen sadan neliön omakotitaloa. Onneksi Hani tulee jo huomenna. :)

Muista tämä

Älä koskaan, ikinä mene paikalliseen perhehelvettiin, siis automarket Prismaan pääsiäisen aatonaattona kello 16.15. Varsinkaan jos kyseinen lafka on vielä remontin alla ja tavarat sikinsokin sekaisin, sekä kulkukäytävät hyllyjen välissä nin kapeat, ettei siellä sovi kunnialla liikkumaan edes sen tavallisen ostoskäryn kanssa. Ja ne mukamas niin kivat pentujen kuljetuskärryt joissa on ratti ja auton ulkoinen muoto... voi EI. Sellaisen värkin kun ihana isukki tällää keskelle käytävää huutava kakara autokärriin teljettynä, niin sotkuhan siitä syntyy. Varsin nopeasti käytävälle kasaantui kunnon sumppu vihaisia kanssashoppailijoita, eikä sen kärriin teljetyn lapsen ahdinko ainakaan siinä helpottunut kun tätöset koettivat raahata autokärriä sinne sun tänne. Onpahan nyt sit kokeiltu, miltä tuntuu ryhmäperuutus viiden ostoskärrikunnan kanssa kapeata käytävää takaisinpäin. Autokärrin ja siihen köytetyn kirkuvan lapsen ohitus ei ollut mahdollista, eikä edes tavallisen kärrin kääntäminen tulosuuntaan onnistunut niiiiiin kapealla käytävällä. Varsin hupaisaa oli se. Ainakin jälkikäteen moinen huvitti jopa minua.

No ehkä minä muistan seuraavana vuonna valita eri ajankohdan ja toisen kaupparyhmittymän liiketilan. Huvittavinta oli oivaltaa kaupasta ulospäästyäni, että se melkein tärkein ostos, eli hieno sokeri unohtui. Vaikeahkoa taikoa herkullista tai edes syötävää rahkapiirakkaa ilman sokeria. Jee. Eli uusi yritys kauppaan joko tänään vähän ennen ysiä tai hullun rohkeudella voisin jättää kauppakeikan myös huomiseksi...

Tänään tulee se jännä Inhimillinen Tekijä, mutta olen niin naattipoikkiväsy, että menköön juttu digiboxiin ja katselen sen sitten kun jaksan/ehdin.

*PUUUUH*

Väsy minä

Viikonlopun riennot ottaa totisesti veronsa, enkä nyt siis tarkoita mitään yökyöpeli bailaamista/ryyppäämistä. Oli vaan niin tiivistahtinen viikonloppu Hanin luona Susirajalla, että kaikki se touhu ja tohina vei meikäläisen virrat ja energiat täysin. No kaipa sitä aikansa voisi huononmminkin viettää, liikunta, luonto ja muut puuhailut tekee aina hyvää. Hanin kissatkin pitivät osaltaan huolta, että liian hyvin öitä ei tullut nukkuttua, sen verran vilkkaasti killit meikäläisen päällä yöllä rymistelivät. Vaihtoehtoisesti kissoilla
oli myös aamurapistelut aivan liian aikaisin suosittua ajanvietettä. Meinasin päästää ilmoille muutaman ärräpään sunnuntai-aamuna killien aloitellessa aamusembaloitansa jo ennen kello seitsemää. Hani tietty on niin tottunut omien ötököidensä rapinoihin, että häntä ei mikään herättänyt tai häirinnyt. Ilmankos minulla on nyt univelkaa ja niin nuutunut olo kuin vain voi olla...

Tämä ilta on mennyt viime viikon rästinettipuuhia päivitelyihin, näköjään tuo oma jaksaminen omien hommien osalta on hieman vajaata näin iltaisin. Tuijotan päivät töissä tietsikan ruutua ja koetan selvitä järjissäsi kaikesta siitä kaaoksesta ja kiireestä mitä siellä kuun vaihteissa aina on. Iltaisin en oikein enää jaksa takoa näppistä ja selata kaikkia foorumeja läpi missä normaalisti olen tykännyt vierailla.

Onneksi tämä työviikko on lyhyt ja edessä on piiiitkä viikonloppu ja pääsiäinen. Lupasin tehdä Hanille rahkapiirakkaa uunipellillisen, erikoisrunsaalla täytteellä kuulema vielä pitäisi olla. Ainut pääsiäiseen viittaava asia kodissani on tällä hetkellä ruukkunarsissi, enpä muuten ole jaksanut hörtöillä yhtään sen enempää. Ehkä se pakollinen suklaamuna (kinder) tulee ostettua, mutta siinäpä se sit minun puolesta saa olla. Hösstäköön muut, jos haluavat. NYT KUITENKIN NUKKUMAAN. IHANAA. :)

Tellun syövereistä

Lauantaina olisi tarjolla Pelkokertoimessa ohjelmajakso otsikolla homot vastaan lesbot. Ensi viikon keskiviikkona kakkosella Inhimillisessä Tekijässä ensimmäinen(?) julkisesti tiettävästi kaapista ulos tullut naispappi kertoo elämästään. Odotan mielenkiinnolla jälkimmäistä ohjelmaa. Pelkokerroin puolestaan saa minut jotenkin tuntemaan oloni vaivaantuneeksi, kaipa siinäkin ohjelmassa kilpailijat tulevat kaapista ulos viimeistään kaikille heille jotka ei asiasta tiedä. Varsin mielenkiintoisia keskusteluita on varmaan tulossa aiheesta...
Kuopiossa vierailukeikka oli ja meni, eikä siitä juurikaan sen enemmän. Keli oli upea ja oli kiva tavata myös kaveriani, joka miehen perässä muutti Kuopioon Vantaalta pikanettiromanssin jälkeen. Kaikkea se rakkaus näkyy teettävän. Tulevina viikonloppuina edessä olisi vierailua Susirajalla ja sitten pääsiäisenä reissu Hämeenlinnaan. JEEEE.

Ja nyt töihin kuuntelemaan kitinää, valitusta ja vinkumista. Onneksi tosin vain asiakkaiden taholta.