Aloitan uuden duunin maanantaina. Juu-u, sain kuin sainkin sen aspan paikan ja nyt sitten olisi jotain uutta ja jännää odotettavissa minullekkin. Ensimmäisenä suurena haasteena olisi saada asunto syyskuun aikana, eli taas minä muutan. Onhan tuosta edellisestä koko talouteni muutosta aikaa jo... 4 kk. Heh, ihan "naurattaa" taas ajatuks kaikista niistä laatikoista ja tavaroista ja akvaariosta ja kantamisesta... Onneksi suurin osa kamoista on edellenkin pakattuina vanhempien aitan nurkassa, helpottaa tätä muutto aika lailla.
No joo, eiköhän se tästä kuitenkin selviä tämäkin asia. Hani (enkä kyllä minäkään) ei ole tietenkään suuremmin iloissani uusista kuvioista parisuhderintamalla, etäsuhteilut kun ovat aika haastavia. Välimatkaa kertyy se pari sataa kilometriä, eli minä siirryn sitten virallisesti Savon puolelle täältä Susirajalta ja Hani palaa takaisin koulun penkille. Eipä siinä mitä, molemmilla meillä ovat viikonloput onneksi vapaita ja autot käytettävissä, eli eiköhän sitä taas bensaa kulu kun ajellaan tätä väliä kuka kenenkin luo.
Törmäsin taas lähimenneisyyden työpaikkahaastettelussa harmittaviin ja ärsyttäviin kysymyksiin. Ihan ensimmäisenä miespuoleinen haastattelija tenttaili tämän lapsikysymyksen, onko niitä ja onko suunnitelmissa ja sitten kiinnostikin jo kovasti minun mieheni työpaikka ja hänen tekemiset. Koeta siinä sitten olla naama peruslukemilla ja vastata luontevasti näihin kysymyksiin mitä minun mielestäni ei edes saisi haastatteluissa ylipäätään kysellä. Niele siinä sitten ohessa vielä vittuuntuminen ja koeta rauhoitella itseäsi etten rääkyisi herralle päin näköä tietoa siitä, että ei mulla mitään miestä ole vaan nainen. Höh ja iso *huokaus*.
Että tällaista. Näissä viimeaikaisissa uutisissa onkin minulle sulateltavaa ja touhuamista ihan joksikin aikaa.
lauantai 30. elokuuta 2008
lauantai 23. elokuuta 2008
Syksyn alkua
Niin. Mitähän tässä on melkein 3 kuukaudessa ehtinyt tapahtua. Kaipa sen voisi tiivistää sanaan töitä, töitä ja töitä. Olen rehkinyt hullun lailla älyttömässä yökyöpeli -työvuorossa kaikki arkiyöni, poislukien tämä kuluva viikko ja elokuun ensimmäinen lomaviikko. Tämän viikon olen ollut sairaslomalla jonkun ällötävän flunssapöpön takia ja se toinen vapaa viikko meni lomaillessa ja reissatessa pohjoisessa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Kaikkeen sitä ihminen rahanahneuksissaan siis suostuu, jopa tekemään jatkuvaa yövuoroa ja "eristäytymään" lähes kaikesta normaalista päiväelämästä. Siihen kun laskee kohtalaisen pitkät työmatkat (piirun verran alle 100kilsaa päivässä), niin eipä sitä arkena paljon mitään erikoista saa aikaiseksi. Kesäkin liukui sujuvasti siinä ohessa ohi ihan huomaamatta ja nyt tuntuu ihan tyhjältä ja tylsältä.
Torstaina pääsin jo hekumoimaan ajatuksella, että työt päättyisivät viikoa aikaisemmin kuin oli suullisesti sovittu. Sain puhelun jossa ilmoitettiin töiden loppuva viikkoa odotettua aikaisemmin ja minähän palautin kaikki työtavarani, mukaan lukien pukukaappini avaimet, työvaatteet ja kulkulupani ja olin vilpittömän iloinen duunin ennenaikaisesta lopusta. Perjantaina sain kuitenkin kovin anelevan ja sovittelevan puhelun työpaikalta, jossa minua melkeinpä aneltiin jatkamaan kuitenkin elokuun loppuun saakkaa entisissä työtehtävissäni. Minä tyhmä menin sitten vielä suostumaan tuohon ja nyt sitten suoraan sanottuna vituttaa varsin runsaassa määrin. TYHMÄ; TYHMÄ minä. Veikkaan myös työmotivaation olevan varsin alhainen viimeisenä työyöviikkonani...
Tulevaisuuden toiveessa olisi uusi duuni syyskuun alusta asiakaspalveluhommissa vähän lähempänä sitä mitä minä oikeasti osaan tehdä, eli toivottavasti homma oikeasti toteutuisi. Haastattelu ko. paikkaan olisi maanantaina, eli menen virkeänä haastatteluun muutaman tunnin unien jälkeen, eli vireystasoni on varmaan loistava ja älykkäät kommenttit varmaan häikäisevät haastattelijan. Voi hemmetti... mitähän tuostakin oikein tulee. Jos duunipaikka irtoaa, se tietänee uusia kuvioita asumisjärjestelyissä. Hanin pitää ikävä kyllä vielä palata vajaaksi vuodeksi opiskeluittensa pariin susirajan kaupunkiin ja minun pitänee sitten hommata uusi koti näiltä hieman eteläisemmältä paikalta. Mielenkiintoisia ja vaihtelevia kuvioita siis ehkä, kenties, mahdollisesti tulossa lähitulevaisuudessa.
Torstaina pääsin jo hekumoimaan ajatuksella, että työt päättyisivät viikoa aikaisemmin kuin oli suullisesti sovittu. Sain puhelun jossa ilmoitettiin töiden loppuva viikkoa odotettua aikaisemmin ja minähän palautin kaikki työtavarani, mukaan lukien pukukaappini avaimet, työvaatteet ja kulkulupani ja olin vilpittömän iloinen duunin ennenaikaisesta lopusta. Perjantaina sain kuitenkin kovin anelevan ja sovittelevan puhelun työpaikalta, jossa minua melkeinpä aneltiin jatkamaan kuitenkin elokuun loppuun saakkaa entisissä työtehtävissäni. Minä tyhmä menin sitten vielä suostumaan tuohon ja nyt sitten suoraan sanottuna vituttaa varsin runsaassa määrin. TYHMÄ; TYHMÄ minä. Veikkaan myös työmotivaation olevan varsin alhainen viimeisenä työyöviikkonani...
Tulevaisuuden toiveessa olisi uusi duuni syyskuun alusta asiakaspalveluhommissa vähän lähempänä sitä mitä minä oikeasti osaan tehdä, eli toivottavasti homma oikeasti toteutuisi. Haastattelu ko. paikkaan olisi maanantaina, eli menen virkeänä haastatteluun muutaman tunnin unien jälkeen, eli vireystasoni on varmaan loistava ja älykkäät kommenttit varmaan häikäisevät haastattelijan. Voi hemmetti... mitähän tuostakin oikein tulee. Jos duunipaikka irtoaa, se tietänee uusia kuvioita asumisjärjestelyissä. Hanin pitää ikävä kyllä vielä palata vajaaksi vuodeksi opiskeluittensa pariin susirajan kaupunkiin ja minun pitänee sitten hommata uusi koti näiltä hieman eteläisemmältä paikalta. Mielenkiintoisia ja vaihtelevia kuvioita siis ehkä, kenties, mahdollisesti tulossa lähitulevaisuudessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)