Pitkästä aikaa

On ollut oikeasti hieman matalalla profiililla tämä elämä viime aikoina. Positiivista on varmaan taas tuo valoisuuden lisääntyminen ja maahan satanut lumipeite, mutta siinäpä ne varmaan sitten olikin nuo suurimmat positiiviset asiat. Tylsää ja arkista aherrusta enimmäkseen.

Rakas, pieni ja uskollinen Pieni Vihreä on ollut korjattavana ja hitsailtavana vanhempien autotallissa. Ruoste paholainen oli iskenyt sen helmapelteihin ja koteloihin ihan kunnolla ja oli ajankohtaista ja varsin aiheellistakin pistää korjausoperaatiota pystyyn. Toivottavasti tämän korjausoperaation jälkeen auton voisi viedä katsastukseen ja pidentää sen käyttöikää vielä joillakin vuosilla. Onneksi perheessä on mahdollisuus, tilat ja kalusteet, sekä tietotaito korjata näitä vanhoja autoja vielä elinkelpoisiksi. Kiitos isä ja veljet näin etukäteen jo.

Työrintamalla ei ole mitään uutta. Harjoitteluni nykyisessä työpaikassa loppuu ihan näinä päivinä. NYYSK. Surullista. Tällä hetkellä heillä ei ole palkallisia töitä tarjolla minulle, mutta eipä kai sitä tiedä jos sieltä jotain tippuisi. Itse kurssia olisi viikon verran ja sitten sitä saan taas asioida työvoimaviranomaisten kanssa...

Käytiin Hanin kanssa katsomassa viime viikolla 8 päivää ensi-iltaan-leffa. Olihan se kevyttä katsottavaa, itseni alkaa pikkuhiljaa tympiä Mikko Leppilammen naama joka paikassa ja ehkä elokuvassa keskitytiin liikaa siihen näytelmän seuraamiseen. Sivupersoonat olivat ehdottomasti mielenkiintoisimpia hahmoja koko leffassa ja olipa sinne saatu ympättyä naisrakkauttakin/lesbonainen reipashenkisen lavastajan hahmossa. Että ihan rakkauden parkkipirkkoja... heh. Kevyttä hömppää, ripauksella romantiikkaa. Näin minä sen arvostelisin.

Mutta nyt pitänee mennä vaihtelemaan akvaariosta vesiä.

Hihitys

No jopas. Google oli jonkun ihmen kautta onnistunut ohjaamaan minun sivuilleni henkilön, jonka hakusanat olivat pill* ja kikkel*. Just. Äkkiseltään luulisi, että minä kirjoitan härskejäkin juttuja täällä, mut mikä lie outos tuokin.
Hehkutin tuossa taannoin tv-sarjaa Karjalan Kunnailla. No en hekuta enää, sarja on viime aikoina ollut harvinaisen tylsä ja tapahtumaköyhä, enkä edes ole jaksanut katsella sitä paikallisten maisemien takia. On aivan liian lällyä ja romanttista soopaa minun makuuni. Anteeksi nyt vain, tunnen itseni kotiseutupetturiksi. :(

Just. Elämä on.

Farkuista tuli loistavat, eli lahkeiden lyhennysoperaatio onnistui yli odotusten. Kiitos vaan vinkeistä asianosaisille.
Tänään harmaita hiuksia aiheutti sitten excel-taulukoiden ja pdf-tiedostojen yhdistäminen eikä tuosta taida tulla sen parempaa, vaikka miten miettisin vaihtoehtoja. Ei toimi niin ei toimi. PÖH.

Niin ja sanottakoon vielä, että tv-lupamaksu ja tv-lupatarkastajat ovat lievästi sanottuna turha keksintö. Minun ovella ja jopa oven sisäpuolellakin sellainen vieraili ja tarina lopun saatte päätellä ihan miten haluatte.

PÖH ja PÖH.

Päivän kummastukset

Tämän päivän kinkkisin haaste onkin farkkujen lahkeiden lyhentäminen. Olen itse ihan suosiolla lyhentänyt omat farkkuni joko kankaan värisellä langalla tai sit hieman oikeata farkkulankaa ohuemmalla kellertavalla langalla. Onhan farkkulankaakin olemassa, mutta veikkaan ettei minun tavis opelukoneeni kestä moista langanpaksuutta ja sitten viimeistään tulee sutta ja sekundaa ompeluksista.
Erehdyin nimittäin lupaamaan Hanille lahkeiden lyhennykset hänen uutukaisiin farkkuihin, niihin farkkuihin mitä shoppailtiin hikihatussa viisi tuntia viime lauantaina. ;) Ihan oikesti operaatiossa meni niin kauan, eli nyt sitten Hani on vastavuoroisesti velvollinen olemaan minun seuraneitinä ja apulaisena minun shoppailikierroksella. Pinnakaan ei palanut kummaltakaan meistä ja kahden farkut+vähän muuta löydettiin Hanille, eli ei missään nimessä ollut turha shoppailureissu. ON oikeasti harvinaisen vaikeata löytää hyvät farkut, jos et ihan se standardin mukainen ole vartaloltasi. Mainittakoon vielä sekin, ettei kumpikaan meistä ole mikään himoshoppailija joka nauttisi kymmenistä sovittamisista ja tavaroiden hiplailuista. Tällä kertaa pinna kesti molemmilla varsin hyvin, yllättävää kyllä.

Joo-o, no katsellaan mitä tuleman pitää vai joudunko perumaan lupauksen ja käskeä Hania kääntymään housuineen kunnon teollisuusompelukoneen omistavan henkilön puoleen. Voisihan sen farkkujen tehdassauman tietysti säästää ja lyhentää juuri sen sauman vierestä ja leikata sitten ne mahd. ylijäämät pois, jos ne eivät sovi siellä sisällä olemaan. Hmm-m.

Tännekin muuten satoi lunta viime yönä, vihdoinkin. Ikävempi puoli on se, että viikonloppuna ilmeiseti sataa vettä joten kaipa se tämä lumi on katoavaista tälläkin kertaa. Typerät kelit, ettenkö sanoisi.

Vuosi 2008

No se olisi nyt sit Uusi vuosi . Toivottavasti, hemmetti vieköön, henkilökohtaisesti myös Uusi vuosi toisi ne uudet kujeetkin omaan elämääni. Viime vuosi 2007 oli ihan turha plääh vuosi, ei mitään merkittävää millään saralla ja eipä vuodesta kyllä mieleenkään jäänyt yhtään mitään.

*syvä huokaus*


Kuvatukset kertovat tämän hetkisen lumitilanteen ja sen miltä maisemat näyttivät vuoden ensimmäisenä päivänä täällä Susirajalla. Lunta kaipailen enemmän kuin vain vähäsen, hiihtämäänkin haluan ja luistellakin tekisi mieli... Pakkasta kyllä alkaa olla riittävästi, mutta se lumi vielä uupuu.