Neidin Elämää

Kiitos

2011-12-01T16:01:00.002+02:00

Taru Tuulikki. Lepää rauhassa, tulet aina olemaan rakas.

(2000- 26.11.2011)

Uusin tulokas

2011-11-20T14:07:00.001+02:00

Paikkakunnalle avattiin uusi kohtuuhintainen ja runsasvalikoimainen akvaario/lemmikkieläinliike ja sieltä mukaan tarttui nämä söpöläiset. Klovninuoliaisia ovat he, normioloissa kalat eivät ole todellakaan noin pulleavatsaisia. Nämä kaverit ovatkin kovin ahneita. Ruokatabut upposivat kovan napsunnan kera vatsoihin alta aikayksikön. Kavereista lähetee kovin erikoinen napsunta syömäaikaan, pelkäsin jo akvaarion hajoavan kuin napsuva ääni oli niin kova ja kirkas, sekä kovin outo äkkiseltään.

Jouduin eilen myös harmikseni lopettamaan pitkäikäisen lehtikalanaaraan, joku kovin inha ja isokokoinen kasvain oli tehnyt tuohojaan sisäelimissä. Enää ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa selvästi kärsivä kala. Koiras lehtari haahuilee nyt altaassa kovin yksinäisenä, tosin tuskin tulen hänelle enää uutta tyttöä etsimään. Nauttikoot leskikoiraan elämästään, veikkaan hänenkin elinikänsä olevan jo loppupuolella.

Ensimmäinen talven merkit

2011-11-20T12:26:00.004+02:00

Kävelylenkillä lammen lähimaastoissa. Kovasti se talvi jo yrittää tehdä tuloaan. Vieläkään sitä ensilunta tosin ei täällä leveyksillä ole nähty, lämpötila tänä aamuna oli -8,6 ja varastosta piti kaivaa jo jotain pitempilahkeista farkkujen alle. Viime vuonna näihin aikoihin lunta oli runsaasti ja kolaamista riitti pihalla. Ehkä tästä talvesta tulee lyhempi, vähälumisempi ja helpompi muutenkin.

Niin-n ja mieltä ilahduttavaa oli myös huomata vasta kotikoneella kuvaan tallentuneet eläimen tassunjäljet kuvaajaa lähellä olevassa penkin reunassa. Ihania. :)

Sitä odotellessa ja tästä oudosta valoilmoista nauttien.

Paha arkiviikko takana

2011-11-19T08:52:00.003+02:00

Näin ne viikot ja tapahtumat vaihtelevat. Takana on helvetillinen työviikko, joten edellisen viikon hyvät fiilikset ovat kadonneet kauas pois ja piiloon, olleen enää hämärä aavistus duuninteon mukavuudesta.

Töissä oli sattunut eräs postitusvirhe ja projektista vastaavana minun puhelimeni soi tauotta ja koko ajan. Entinen esimieheni erehtyy tulemaan siihen kaaokseen korvausvaatimuksineen ja reklamaatiovaateineen, jolloin minulla pimahti täysin. Harvinaista kyllä korotin ääneni hyvin voimakkaaksi. Käski ukkoa istumaan ja sanoin hänelle, ettei hän soita yhtään mihinkään, eikä kenellekään ennenkuin tiedetään mitä todellisuudessa oli tapahtunut. En enää hyväksynyt miehen vaimeita yrityksiä selittää mitään ja kahden hokemiskerran jälkeen se jo ymmärsi, että en enää aiheesta tule häneen kanssaan puhumaan. Olipa mies ohimennessään sanonut työkavereilleni, ettei sille naiselle (minulle) voi nyt puhua kun se on niin vihainen.

NO helvetti, totta kai olin vihainen, kun joku ulkopuolinen tulee mussuttamaan minulle asiasta. joka ei oikeasti kuulu hänelle. Selvitystyö oli tässäkin tapauksessa ulkopuolisen todellisen asiantuntijan halussa, joten siihen ei enää tarvittu keskikastin tusinapomoja kimpoilemaan ja selittämään omia teorioitaan asiasta. Asiasta mistä hän ei tiennyt yhtään mitään. Loppu melkein, hyvin kuitenkin tämänkin tarinan kanssa. Selitys ja ratkaisu tuli, kun vaan maltettiin odottaa selvitystä ja sitä kauttta saatiin sovittua korvaavat toimenpiteet. Helvetti näitä järjestelmäpäivityksiä, helvetti näitä ylikiihkoilevia esimiehiä. Onpahan nyt todistettu sekin, että minäkin osaa olla vakuuttava ja painokas. Ei ollut enää se liian kiltti neiti, ei todellakaan. HAH.

Episodin kruunasi vielä yksi kappale tappouhkauksia. Jos asiakkaan puhelu minulle aloitetaan huudolla mitä vittua sinä olet mennyt tekemään, on odotettavissa yleensä hieman pahempaakin tekstiä. Asiakas uhkasi tulevansa ampumaan minut, vievänsä asian sitten kuluttaja asiamiehelle ja se jälkeen hän halusi nähdä minut/firman raastuvassa. Erehdyin tässä sanomaan hänelle, että olen jo kuollut tässä vaiheessa, ettei me siellä oikeudessa voida nähdä. Tämä oli virheliike, alkoi suora huuto " haista paska, haista paska, haista paska" jolloin minäkin älysin lopettaa puhelun kohteliaasti ja kunniottavasti. Kahden päivän päästä tästä tappouhkauksesta samainen asiakas lähettää firmalle korvausvaatimuskirjeen aiheutuneesta harmista ja pahasta mielestä. Jep, ensin hän huutaa, kiroaa, mesoo ja uhkaa ampuvansa minut kotiini ja sitten lähetää korvausvaatimuksen tapahtuneesta. ÖH??? Onhan meitä... kaikkiin juniin. Uhkausta käsiteltiin kyllä poliisiviranomaistenkin kanssa. Tieto uhkailusta on heillä, jos hänen kanssaan tarvitsee vielä tappouhkauksista keskustella. Ensimmäisen kerran minäkin ala harkita salaisia osoitetietoja...

Nyt taidan kuitenkin kerätä energiaa ja lähden harrastamaan shoppailuterapiaa. Täydellinen ripsiväri odottaa vielä jossain minua, ehkä mukaan tarttuu parvi uusia akvaariokaloja ja jokunen mukava leffa. Liuta valokuvia odottaa katsomistaan, ketkä 60 onnellistä kuvaa pääsevät postikorttien aiheeksi. Tilaus lähtee Moo nettikauppaa ihan pian... Olkoot työt. Siellähän se tursuileva työpöytä ja tekemättömät kiireduunit, soittopyynnöt ja sähköpostit odottavat maanantaina minua vielä. :)

Hyvä arkiviikko takana

2011-11-11T10:33:00.002+02:00

Työrintamalla tuli ratkaistua monta haastavaa ja ikävää ongelmaa, työnteko oli suorastaan mukavaa ja palkitsevaa. Ei siis rahallisesti, mutta oppimisen ja kehittymisen myötä. Mieli on ollut iloinen ja leppoisa, ehkä osasyy oli viime viikonlopun mökkeilyillä. On aina niin ihana päästä puulämmitteiseen saunaan, arkiset puuhailut mökillä, vedenkannot, uunin lämmitykset, halon hakkuut ovat niin kovin mieleistä puuhailua.

Tuleva viikonloppu menee vähän erilaisissa kuvioissa, sosiaalista hömpötystä, hyvää seuraa ja ruokaa, isänpäivä, maaseutua, cityshoppailua, koiraystävä ja muuta puuhailua.

Päivämäärä on varsin mukava tänään, mutta eipä noita naimiaisia, koisitoja, kihauksia tai mitään muutakaan pinkkihku juttuja ole henkilökohtaisesti näkyvissä. Ehkä mä satsaan ens vuoteen tällä saralla (12.12.2012) oikeammin kyllä haluan sen tietyn oman päivämäärän joka on molemmille tärkeä. Se olisi sitten paree muistaa itsekin ihan ilman näitä päivämäärä kikkailujakin. Siis jos joskus tulee halu virallistaa yhtään mitään suhdetta.

Työkaverin kaveri menee naimisiin tänään ja heillä onkin aidosti mukavan kuuloinen rakkaustarina takana. Pariskunta löytää toisensa 30 vuoden jälkeen, taustalla on teinirakkaus joka päättyi aikanaan liian pitkään välimatkaan. Vuosiin mahtui myös uudet puolisot, leskeksi jääminen, avioero ja nyt tämä uusi kohtaaminen ja rakkaus. Ihanaa minun mielestäni.

Hymyilyttää. Melkein kaikki :)

Ai kamala sentäs...

2011-11-09T12:49:00.003+02:00

Siivoilin tänään työkoneen tiedostoja ja putsailin turhaa sälää hakemistoista pois. Vastaan pomppasi keskeneräiseksi jäänyt erittäin henkilökohtainen kirje menneisyydestä ja jälkiviisaana voi todeta, että onneksi se kirje oli jäänyt lähettämättä. Kirje huokui niin suurta epätoivoa, tuskaa ja pohjatonta kipua, että tuntui lähes pahalta sitä lukea. Oli outoa lukea omia tuotoksiaan kuin ventovieras, ihmetellä mitä ihmettä mielessäni, sydämessäni ja aivoissani on noina hetkinä liikkunut. Näin jälkikäteen voi sanoa, ettei siellä tainnut liikkua juurikaan mitään järjeksi tulkittavaa, kovin olen mennyt fiiliksellä ja tunteilla. Eipä varmaan paljon tuon alemmas voi ihminen vajota. Säälittävää.

Helpottavinta juuri tässä hetkessä ja nyt oli huomata, ettei mikään enää tehnyt kipeää, mitään ei enää särkynyt eikä yhtään kyyneltä tullut vuodatettua. Hyvä näin. Olkoot hyvät muistot tapahtuneista tallessa ja opiksi olen totta vie ottanut. Hemmetti. MUR.

Aamulla oli ensimmäinen pakkasaamu tälle syksylle, piti etsiä jääraappa ja skrapailla ikkunat puhtaaksi. Ulkona vallitseva aurinkoinen keli houkuttelee valokuvaamaan, saisinkohan vihdoinkin aikaiseksi lähteä liikenteeseen silläkin saralla. Tulisipa viikonloppu pian :)

Sovittelua

2011-11-07T12:41:00.000+02:00

Viime aikoina on pitänyt kovasti pähkäillä aikatauluja, tuijotella kalentereita ja miettiä hänen, tämän, tuon ja itse kenekin rientoja, menoja sun muita kuvioita. Huh heijaa sentäs. En sillä että valittaisin.
Aikaa on vaan vähän niukanlaisesti siihen mitä haluaisi ja mihin on käytännössä mahdollisuus.

Ja kiitos kaunis muistutuksesta, tänään kai tuli joku tietty ajan yksikkö täyteen. :)

Kateellisuus

2011-11-02T19:52:00.008+02:00

On taas se aika vuodesta kun saa olla kateellinen, jos niin haluaa.Voi pähkäillä taas kuinka vähänsitä tienaa rahaa ja kuinka paljon kaikki NE muut saavatkaan. Kuka on sen listan ja tämän listan sijalla x. Veroutustiedot ovat siis taas saapuneet.
Jep, Ihan rauhassa. Ei se onni ole rahasta kiinni, toki helpottaa se elämää, mutta eiköhän se onni tule jostain muusta. Vaikka siitä että saa olla nenäkkäin, tai että selkä on ollut hyvä jo pitkän aikaa ja sairaslomilta on vältytty. Onni on pieni tekstiviesti, kortti postilaatikossa, yllättävä puhelu. Arkista onnea on sekin, että Saa tehdä, tohuta ja mennä ja saa olla tekemättä jos siltä tuntuu. Työkaverin lausuma, yllättävä ja ystävällinen sananen, lapsen iloinen hymy ja onni lelusta lähikaupassa. Kaunis muistikuva menneistyydesta, mukavia muistoja kauniista kesäpäivistä ja retkistä luonnossa. Onhan näitä, onnen aiheita, syitä ja seurauksia kun osaa vaan ne katsoa Niin ja minulle on tiedossa huimat veronpalautukset, reilut satanen kilahtaa tilille. Jee sitä kulutusjuhlaa minkä tälläkin rahalla saan pistettyä pystyyn. :)

Vilkaisin duunissa jotain iltapäivälehden verolistaa ja jäin pohtimaan listalta tiettyjä sukunimiä. Olisko kivaa olla sukunimeltään vaikka Von Rettig, Herlin tai Erkko vai olisko se vaan riesa. Myöskin sisarukset olivat monessa perheessä kovin hyvätuloisia, hymyilyä aiheutti sisarukset Tyrsky ja Myrksy Ylppö. Nuorilla sisaruksilla oli vuoden ikäero, ansiot eivät tosin jääneet mieleen, nimi kylläkin. Ehkä olen kuitenkin ihan tylsä tavis duunari keskiluokkaisilla tienesteillä ja sukunimikin on mälsä -nen loppuinen. :) Hyvä näin. ( Edit. Olin näemmä tuossa tehnyt vanhingossa sukupuolen vaihdoksen sisarus Ylpöille, joten anteeksi Tyrskylle ja Myrkylle jotka ovatkin tyttöjä. Toki tuo syvempi googlettaminen kertoi koko nimet, jolloin olisin voinut päätellä sukupuolen tytöksi. No... saatana vie... kiitos anolle palautteesta. Ei siis tässäkään asiassa pidä olettaa mitään, vaikka tiedänkin samoja nimiä käytetyn myös pojilla).

Töissä oli tänään mukava murteiden päivä. Mieleen jäi paikan päällä käynyt paikallinen vanhaisäntä kumisaappaissaan ja Hankkija lippiksessään. Ihan oikeasti. Herran esitti asian hitaalla ja perinteisellä ulosannilla, loppupeleissä hän kaipaili niitä miespuoleisia kolleekoitani ja MIEStyönjohtajia. Kun ethän sinä tytönhupakko osaa häntä auttaa... jep. ;) En toki osannut auttaa, mutta olisin kyllä voinut viedä heti oikean henkilön juttusille jos isäntäitte olisi halunnut murheensa minulle kertoa. Ilosta toivat myös levveellä savon murteella jutellut mies Iisalmesta ja Oulun murtella vääntänyt herra Mäki. Mukavia olivat miekkoset ja murteet. Toki tästä mukavuudesta voisin...

Ulkona on poikkeuksellisen lämmintä ajankohtaan nähden, pihalla joku koristepuu on kasvattanut oksiin keväisen vihreät silmut tippuneiden lehtien tilalle. Kuinka puskalle mahtaa käydä pakkasten todella iskiessä. Säälin hieman puuta, mutta muuten tulkoot pakkaset, tulkoot jää, meikän autossa on jo talvitassut alla. Eipähän jäänyt viime tippaa tällä kertaa.

Viikonloppuna olisi tiedossa hyvällä tuurilla tiedossa mökkeilyä ja ehkä se vika kerta uintia järvessä ennen talven tuloa. Hah, ajatuskin hyrisyttää.

2011-10-31T20:09:00.002+02:00

Nimeni on Hannele Pappila. Olen 39-vuotias maatalouslomittaja ja asun Turussa. Harrastan nyrkkeilyä ja runon lausuntaa. Lapsia on yksi tällä hetkellä. Silmäni ovat vaaleat ja hiukseni beigeillä raidoilla. Lempimusiikkiani on klassinen laulu ja lempiartistini on Pink!. Olen vähän ohut.

Tähän siis päästiin, kun otettiin
- nimeksi 2. nimi ja lähimmän naapurin sukunimi
- asuinpaikaksi kaupunki, jossa viimeksi kävit junalla
- iäksi oma ikä plus lohjenneiden sormenkynsien lukumäärä
- ammatiksi äidin ammatti tai miehillä isän ammatti
- harrastuksiksi ne harrastukset, joita et ikinä voisi harrastaa/sietää
- lasten lukumääräksi se, montako hiusta lähtee päästäsi, kun vedät
- hiustenväriksi tämän hetkinen paidanväri
- silmienväriksi tämän hetkinen housujen väri
- musiikkimauksi genre, jota et siedä
- lempiartistiksi tyyppi, kenen biisin kuuntelit viimeksi ja
- itseäsi parhaiten kuvaava adjektiivi laitetaan se adjektiivi, mikä lukee ensimmäisenä, kun googlaat 2. nimesi ja "adjektiivi"

Totaali Reps

2011-10-31T18:24:00.003+02:00

Hekotus vastasi tämän päivän totaali repämisistä ja siitä, että viikonlopun naurun jälkeen lihakset eivät pääse palautumaan vieläkään. Ihania aivoituksia. Onneksi en juonut kahvia näitä lukiessani, olisi näytöllä moiset nesteytykset erinäisten naurunpyrskähdysten jälkeen.

Hyvän viikonlopun jälkeen arki alkoi tutun nihkeästi kökkö-juttujen setvimisten merkeissä duunissa. Menkööt tämä ilta sitten akvaarioiden putsauksen, pyykkäyksen sun muiden arkisten juttujen parissa. Toive siitä, ettävoi jospa aina voisi olla sunnuntai kävin minun mielessäni arkiduunia painaessa. Aamun ylläristä vastasi Sälehverho. Moinen rimpula keittiöstä otti ja meni rikki, ryminä oli kovin runsas hökötyksen tullessa alas vauhdikkaasti vähän jälkeen kello kuuden. Jotenkin luulen, että alakerran naapurit eivät tästä tykänneet. Ehkä ripustelma ei tykkäännyt talviaikaan siirtymisestä, vai liekkö narusta kiskaisuni ollut liian reipas. Tiedä häntä, pitää huomenna koettaa katsoa saako verhoa enää ehjättyä, vai meneekö uuden ostoon.

Viikonloppuna tuli myös puhuttua miten erilaisen ja kovin usein toaalisen väärän ennakkokäsityksen ihmistä luo pelkästään muutaman sanan ja esim. harrastusten perusteella. Onneksi sitä on kuitenkin rohkeutta tavata erilaisia ihmisiä, maailma avartuu kummasti uusien persoonien myötä. Minua on joku ihminen luullut liian kiltiksi, kaikenlaista sitä sitten. Minä puolestani luulin kyseistä arvioijaa kovaksi ja kylmäksi ihmiseksi, näin sitä itsekin meni ihan hakoteille arveluissaan. Siis totaalisen hakoteille. :)

Jutelkaa ihmisten kanssa, tutustukaan ja antakaa mahdollisuus muullekin kuin sille ennakkoarviolle.

Hyvä olla

2011-10-31T11:13:00.003+02:00

Oivalsin aamulla, että minulla on hyvä ja levollinen olla. Toki se ja tämä ja tuo asia voisi olla paremmin, mutta yleisolotila on varsin levollinen ja tyytyväinen. Pidän tästä olotilasta. Hienoa, että voin sanoa olevani onnellinen. MINÄ OLEN ONNELLINEN. Vau. Tuntuipa hyvältä sanoa noin.

Muita mainitsemisen arvoisia asioita ovat omituinen mieltymykseni Lassi Valtosen musiikkiin, tai no onko se omituista. Nightwishin liput on Joensuun keikalle jo ostettu ja olen varmasti kovin keski-ikäinen ja mälsä, mutta Suvi Teräsniskakin on yllättäen aikasta kiva. Kotiteollisuutta mielisin myöskin päästä katsomaan ja minut saa nykyisin itkemään kappaleella. Oikeesti. Juu-u, onhan se imelää ja onhan se sitä ja tätä, mutta vollotettaan nyt sitten tälle(kin). Höh. Tämän ON erittäin huolestuttavaa ja omituista. Pink! on yhä kovin mukavaa kuunneltavaa. Se sentäs ei ole muttunut mihinkään.

Olen vihdoinkin oppinut myös relaamaan, enää ei ole kamala kiire ja pakonomainen tekemisen tarve koko ajan. Tykkään toki autoilla entiseen malliin ja enkä juurikaan pakollisen arjen lisäksi yksin kotona viihdy, mutta muuten olen höllännyt sitä pipoa. Sunnuntai-aamuisin voi aivan hyvin herätä aamupalalla vasta kello 12 ja aamupalaakin voi syödä ihan leppoisasti ja rauhassa. Vaikka sitten sen kaksi tuntia, jos siltä tuntuu. Halutessani voin myös löhötä zombiena sängyllä tuntikausia. Kaipa tätä voisi sivistyneesti sanoa harkituksi laiskuudeksikin, mutta entäs sitten. Pikkuhiljaa ne äidin aivopesut ja opetukset alkavat karista, kaiken ei aina tarvitse olla tiptop ja nukkumaan voi mennä, vaikkei tiskit olisikaan tiskattu. Enää ei ole pakko jos ei taho. NIH.

Ehkä en ole enää se hapanimelä riivinrauta... Tai ainakaan niin pahasti. Hih.

Uteluita ja vastauksia

2011-10-27T09:24:00.004+03:00

Nappasin tälläisen utelun Enimmäkseen harmiton blogista. Tuleepahan näin ainakin pitkästä aikaa kirjoitettua tänne jotain.

Seuraelämä

1 Mitä mies/naiselämääsi kuuluu? Ihan hyvää, kiitosta vaan.

2 Voisitko seurustella jonkun kanssa? No jos näin tekisin, niin kaipa se uskottomuuksesi katsottaisiin.

3 Ajattelet jotakuta, eikö niin? Tokihan näin.

4 Onko parempi, että tunnet henkilön jonka kanssa aloitat seurustelun? Öh, no yleensä näin on tapahtunut. Eipä sitä enää tällä iällä napata pihalla random kivan näköistä henkilöä kädestä kiinni ja sanoata, että alatko olemaan mun kaa. ;)

5 Onko joku ihastunut sinuun? Kyl mie näin luulen, tai siis tiedän olevani tärkeä ja rakas.

6 Suutelisitko henkilöä, jolle puhuit viimeisimpänä? Jep.

7 Luotatko helposti ihmisiin? Luotan, kunnes toisin todistetaan. Välillä tulee tällä saralla turpaan, mutta en ole vielä kyynistynyt.

8 Onko sinulla parasta ystävää? Voisinpa näin väittää.

9 Voitko sanoa 110 % varmuudella, ettei hän kerro asioitasi eteenpäin? Jos kyse on siitä tärkeästä, isosta ja henk.koht. asiasta, niin ei kerro.

Lähiaika

1 Mitä teet parin tunnin päästä? Nukun toivottavasti

2 Mitä teet vielä tänään? Pesen hampaat ja hipsin sänkyyn, kun koneelta pääsen.

3 Antaisitko toisen mahdollisuuden ihmiselle, joka on pettänyt luottamuksesi? Riippuu pettämisen vakavuudesta ja asioista ja niiden haaroista. Kyllä tai ei.

4 Uskotko ihmisiä, kun he sanovat, että "asioiden on tarkoitus tapahtua"? Toki, tosin näihin asioihin voi vaikuttaa kyllä hieman itsekkin.

5 Toivoisitko, että elämäsi olisi erilaista kuin nyt? Joltain osa-alueelta kyllä, tietyt taas vaativat muutosta

6 Mitä teet, jos kuulet ystäväsi kumppanin pettävän häntä? Voinpa jopa tästä hänelle sanoa, vaikka yleensä siitä ensin tulee huutoa ja hammastenkiristystä myös itsellekin.

7 Haluaisitko hautajaisiisi sen henkilön, joka on eniten vaikuttanut elämääsi? Jaa-a, no en mie nyt haluaisi vielä kuolla. Kyl kai joo, jos olisi pakko kuolla.

8 Teko, jota et uskaltanut tai uskalla tunnustaa äidillesi kuin vasta vanhempana? No aika vanha olen jo, mutta ei kaikkea tarvii silti kertoa äiskälle. :)

9 Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään? Enpä ole arvellut avioituvani Matti Nykäsen kanssa. Katsoin eilen Matti elokuvan telkusta ja jostain syystä kelailin sitä. Toki toivon joskus meneväni naimisiin, mutta aika näyttää kelpaako sitä kenellekään ;)

Suhteet

1 Onko sinulla monia kavereita? Määrittele paljon on monia? Riittävästi ja uskon siihen, että ei se määrä, vaan laatu.

2 Onko sinulla seurustelukumppania? Jep

3 Rakastatko perhettäsi ja ystäviäsi? Ehdottomasti, vaikka perheessä on sattunut kaikenlaisia kommelluksia taannoin. Rakastan silti ja anteeksi on annetttu.

4 Rakastatko elämääsi ja tapaasi, jolla elät sitä? Rakastan elämää, silti tiettyjä asioita haluaisin muuttuvaksi.

5 Oletko lesbo, homo, bi, transu vai hetero? Lesbian.

6 Onko sinulla vastakkaista sukupuolta edustavaa kaveria tai ystävää? Tottahan toki

Nyt

1 Mikä kappale soi? Eipä mitään.

2 Mitä sinulla on päälläsi? Pikkarit, tulin just suihkusta

3 Miten hiuksesi ovat? Pestyt, naturel.

4 Millainen olotila? Leppoisa, piirun verran väsynyt

5 Mitä ajattelet? Joko nää kysymykset kohta loppuisivat

Milloin viimeksi

1 Joit alkoholia? Tänään. Lonkeron kumosin.

2 Söit pitsaa? On siitä aika monta viikkoa kyläilyreissulla. En muista.

3 Oksensit? Jokunen kuukausi sitten, muistaakseni.

4 Suutuit ihan tosissasi? Jokunen kuukausi sitten

5 Nauroit niin, että meinasit tukehtua? Viime perjantaina laavulla

6 Mille nauroit? Koominen tilanne ryhmäpotretin kuvaushetkellä

7 Sait kokeesta kiitettävän? Eiköhän se ole ollut joskus lukiossa kai, eikun tais ollakkin nörtteilyn saralla jonkun tentin jälkeen.

8 Ikävöit jotain ihmistä liikaa? Liikaa? Sopivasti kyllä.

9 Itkit? Jokunen ilta sitten, mutta tämä on varsin normaalia kaltaiselleni itkuiitalle. Tulee itkettyä ilosta, surusta ja vähän varmuuden vuoksi kanssa.

10 Huolestuit jostain ihmisestä? Tänään

11 Olit hautajaisissa? Monta, monta vuotta sitten.

12 Olit ristiäisissä? useita kymmeniä vuosia sitten pentuna

13 Olit häissä? Olisiko ollut joku 6 vuotta sitten. Hassua miten olen onnistunut nämä kiertämään.

Ihmisistä

1 Kuka puhui sinulle viimeksi kasvotusten? Kaupan kassa, eikun se tais olla alakerran muksu.

2 Kuka soitti sinulle viimeksi? Muru

3 Kuka sinulle laittoi tekstiviestin viimeksi? KappAhl ;)

4 Kuka sai sinut viimeksi nauramaan? Muru

5 Keneen ärsyynnyt useimmiten? Ehdottomasti itseeni!

6 Kenelle viimeksi kerroit murheistasi? Muru

7 Milloin viimeksi annoit tai lainasit rahaa ? Varmaan pari kuukautta sitten lainasin kaverille muuttoavustusta.

8 Ketä kaveria ikävöit eniten tällä hetkellä? Pohdiskelin ystävää joka muutti muille seuduille, miten hänellä menee ja mitä hän puuhaa kun ei olla ihan äsken kuultu.

9 Kenen luona olit viimeksi yötä? Susirajalla tuli oltua

10 Kuka huolestui sinusta viimeksi? Jaa-a, varmaan rakas. Tai ainakin hän se ääneen sanoi.

Taasen

2011-10-05T21:07:00.001+03:00

hipsin tänne höpisemään. ;) Olin jokunen aika sitten kovin tuohtunut tähän netteilyyn ja facebookiin ja kaikkeen kökköön mitä tuo sosiaalinen media pitikään sisällään. Siihen kun lisätään syksyn saapuminen ja matala mieliala muutenkin niin hissukseen tuli oltua. Suuren suuria, tai ihmeellisiä uutisia ei ole onneksi kerrottavaksi. Taidan pikkuhiljaa hektisen kesän jälkeen vaipua pienemmille kierroksille, melkein jo talviuneen.

Kävin eilen kahvakuulailemassa. Työnantaja oli suosiollisesti tarjonnut meille tuon syksyn rupeaman moista harrastetta ja oi sentäs kuinka mukava harrastus tuo onkaan. Tykkään kovasti. Hämmentäviä lihaksia ja lihasryhmiä tuntuu löytyvän sieltä sun täältä ja kovin kokonaisvaltaista touhua tuo tuntuu olevan. Viikon päästä taas uusi rupeama, myöhemmin syksymmällä on tiedossa Pilatesta, edelleenkin työnantajan suosiollisella kustannuksella. Hienoa.

Pitkästä aikaa loppuviikosta on tiedossa myös kampaaja ja uutta väriä päähän. Koetan sinnikkäästi kasvattaa hieman pitempää tukkaa, saa nähdä kestää kantti miten pitkälle. Ladylike ei minusta tule vieläkään, mutta pikkuhiljaa tyylinvaihdos on tarpeen. Se olisi varmaan tarpeen vähän kaiken muunkin ulkoisen suhteen, mutta sinnittelen vielä mukavuudenhaluisesti huppareissa, tennareissa ja farkuissa. Tulkoot joku sanomaan jos näin ei saisi pukeutua. Olen tullut jo varsin immuuniksi työpaikan ämmälauman arvosteleville katseille, tämä on minun tyylini joten pitkäköön mulkoilunsa ja pitkät katseensa ihan ominaa. Pyh ja pah. Mie olen mie. NIIN. :))

Viikonloppuna sain myös kovin erikoisen pusun. Ystäväni kymmenien vuosien takaa oli yökylässä koiransa kanssa. Nelijalkainen ystävä heräsi aamulla, käveli kynnet laminaattia vasten rapistellen sänkyni viereen ja tökkästi kirsunsa suoraan huulilleni. Heti hiljaisuutta ja sitten "täp, täp, täp". Koira alkoi heiluttaa häntäänsä sohvatuolia vasten oivallettuaan etten suuttunut yllättävästä aamupususta. Tuota sanoisin jos erittäin suoraksi toiminnaksi. Ystävän käynti oli kiva asia, harmi vaan etten vieläkään raukkamaisuuttani saanut sanotuksi hänelle olevani jotain muuta kuin hetero. Ystäväni äiti ja äitini ovat ystäviä IRL, joten olen suojellut äitiäni pienen kyläyhteisön juoruilta. Ehkä saisin otettua asian puheeksi ystäväni kanssa ihan kohta, näin jälkikäteen. Päättäkööt hän itse mitä tykkää ja kenelle asiasta kertoo. Tyhmää. Raukkamaista minulta. Kyllä.

Lähiviikkoihin mahtuu myös yhden muuttokuorman siirtely ja pakkaus Kuopiosta Vantaalle. Tulipahan ajettua pakettiautolla. Huh.

Munaminiä ja muisteloita

2011-09-16T08:38:00.006+03:00

*pohdintaa menneistä*

Jäin eilen syystä tai toisesta lukemaan mitä minulle kuului noin vuosi sitten (syys- ja lokakuu) ja hämmästyin kovasti. Näin se aika on ollut armollinen, olin jo unohtanut autuaasti miten paljon silloin itkin, miten paljon sattuikaan ja miten paljon tein töitä ihan päivittäisen jaksamiseni suhteen. Muistan siivonneeni synkimpiä postejani pois ja siistineeni niitä vihaa, tuskaa ja kipua sisältäneitä postauksia rankalla kädellä pois. Silti niistä jäljellä jääneistä postauksista käy ilmi äärimmäisen helposti muuttuvat mielialat, suuri halu oikaista kaikissa tunnetiloissa eteenpäin ja kyllä sieltä se kontrollifriikkikin tulee teksteistä kovin selvästi esille. Huomastin kovasti vihaavani hetkittäin itseäni ja syyllistin turhankin rankasti itseäni ihan ihmeellisistä asioista. Koetin kovasti hallita niitä elämän lankoja, mutta eihän ne langat hyppysissä loppupeleissä näköjään pysyneet. Voisin varmaan todeta, että kulunut vuosi oli kovin kasvatuksellinen ja vahvistava. Nyt sitten odottamaan mielenkiinnolla mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. :)

Sitten kevyempiä aiheita. Eilen tuli Maajussille morsian-ohjelma ja en voi kuin hymyilla ihana aidon tuntuiselle homomiehelle, Janne Pietikäiselle joka hakee munaminiää :). Vaikkukorvaisena kuulin ensin hänen etsivän munanimijää, mutta miniähän se siellä hakusessa oli. Hienoa, toivotaan että julkisuus ei tuo esille niitä negatiivisia puoliaan esille Jannen seuranhaussa. Olen itse kritisoinut ohjelman kovin hidantempoista etenemistä ja tätä on näköjään odotettavissa tänäkin vuonna, Juu-u, olen siis tätä seurannut aiempina vuosinakin ja tunnustan sen ihan riemumielillä. Juntti mi juntti. Siis minä. :))

Kuvausinnostus hipuu välillä, joten törmäsin mielenkiinnolla tähän Blipfoto sivustoon. Kuva päivässä, tai harvemminkin omasta elämästä. Olisi jännää, ehkä se motivoisi tarttumaan kameraan useammin. Pienenä plussana tulisi englannin kielen harjoittamista aivaniinkuin puolihuolimattomasti ja se jos mikä olisi ehdotonta plussaa. Katsotaan nytten.

Viikonloppukin tulee. Hienoa. :)

Muita kuvatuksia

2011-09-12T18:16:00.000+03:00

Napapiirin Sankarit elokuvan auto. Oli pakko kuvata, ihan jo tuon rekkarin takia. ;)

Porot tulivat Ylläksen istutetulle nurmikolle syömään.

Levin huipulta kuvattua

Kesänkitunturin huipulla oli jo sitten enkelit ja varjelus matkassa.

Maisemia

2011-09-12T17:42:00.001+03:00

Väriläikkiä

Varkaankuru

Tuolta järven tasolta Pirunkurua ollaan tultu ylös.

Tuonne ylös Pirunkurua pitäisi mennä.

Pakasaivo, Suomen suurin ja syvin hiidenkirnu. Tähän paikkaan liittyy paljon uskomuksia ja mystisiä voimia

Aakenustunturille päin kapuamassa. Täältä löytyi tunturiin törmännyt saksalaisen lentokoneen osia.

Kesänkitunturi, keskellä olevan halkeama juurelta huipulle oli Pirunkuru. Siellä taapersimme seuraavana päivänä.

Pienten pupujen

2011-09-12T17:00:00.000+03:00

Pitää muista venytellä, jotta vetreys pysyy yllä. Varsinkin kun raasu koki ilkeän herätyksen oravan taholta. Kurrella oli niin kiire päästä piilottamaan käpyä, että se juoksi päin puskan alla nukkuvaa jänistä. Jäniksen ilme oli jotakuinkin tyrmistynyt moisen törmäyksen jälkeen, mutta kurre jatkoi vauhkopäistä poukkoiluaan hetken pällistelyn jälkeen. Harmi kun en ehtinyt ottamaan kuvaa toisiaan tuijottavaista eläimisistä. Jos jäniksellä voi olla WTF ilme, niin tällä kaverilla oli sellainen äkkiheräytyksen jälkeen.

Hemma igen

2011-09-12T13:11:00.002+03:00

Kotona taas tutusti ja turvallisesti. Reissattu on, eli Äkäslompolo ja sen puolen Lappi tuli viikon ajelujen aikana tutuksi.

Pikainen piipahdus Ruotsin puolella tuli myös tehtyä, eli kaipa tätä voinee totuutta hieman venyttäen sanoa myös ulkomaanmatkaksi. ;) Ruotsin puolella seikkailtiin suolla, mistä löytyi reippasti se satakunta latoa. Siis niitä tönöjä missä säilytetään heiniä, niitä ihania ja harmaantuneita lauta- tai hirsirakennelmia. Näitä latoja oli silmänkantamattomiin ja runsaasti, kovin oli veikeä näky se. Ajauduimme myös kätköjen perässä metsään, syvälle ja kauas pois sivistyksestä. Muuten asiasta ei juurikaan tarvitsisi kertoa, mutta pikaisesti havaitsimme ruotsissa hirven metsästyksen alkaneen kun metsäteidän varsilla vilisi punanuttuisia henkilöitä. (Siellä hirvenmetsästys alkaa jo syyskuun alussa) Viimeistään siinä vaihessa kun traktorin kauhassa roudattiin ajotiellä hirvenruhoa, juolahti mieleen että ehkä se meidän maastoon kovin nätisti sulautuva vaatetus ei ollut se paras mahdollinen asukokonaisuus näille seikkailulle. Yhtä kaikki, emme tulleet ammutuksi hirvinä ja oma saaliini oli nätti kasa söpöäkin söpömpiä tatteja. Tulipahan maisteltua illalla kahta uutta ruokalajia kerrallaan, tattia ja lapin puikulaperunaa. Ja hyvää oli, (vaikka niitä matoja saattoikin jäädä sinne jonnekkin sienien uumeniin). Kaupoissa myytävä laimennettu siideri 2,25 %, oli kieltämättä kyseenalainen kokemus ja kaunistelematta se on laimeata litkua. Oi kuinka toivonkaan, että päättäjät täällä Suomessa eivät menen samaan halpaan ja normivahvuudet säilyvät yhä kaupan hyllyillä. Yyh.

Loma meni alkukoomailujen jälkeen rivakasti, mökki oli tosiaankin enemmän kuin mökki, iso ja runsaasti varusteltu kartano ennemminkin. Varustelutaso oli huomattavasti parempi kuin omassa kodissani, joten oma aikansa meni tutustuessa hienoihin kodinkoneisiin ja kaiken maailman deluxus lämmitysjärjestelmiin ja erikoisiin saunan kiukaisiin. Kaikenlaista sitä. Porukkaa olisi sopinut iso lauma, joten tuli vähän orpo olo kahdella ihmisellä 4+2 erillisen makuuhuoneen tiloissa. Ehkä joskus tänne vielä uudestaan, mutta reissuun täytynee lähteä ehdottomasti isommalla porukalla.

Reissussa tuli bongattua hysteerinen orava, hämmästynyt jänis, liuta poroja, mutta sitä sopulivaellusta en päässyt todistamaan. Ehkä melkein söpöintä on aamu-uniltaan heräävä jäniseläin venyttelemässä jäseniään ja heilutellesaan töpöhäntäänsä. Oih ja voih tälle kuvalle. Tein myös tuttavuutta elämäni ensimmäisen kerran kuukkeliin ja toden totta sen lintu on aika reipas ja rohkea. Kuvasaastetta reissusta tulee varmaan myöhemmin.

Mitäs sitä muuta kertoisikaan. Ei kai mitään. Levollista on, jopa hämmentävän levollista tämä elämä tätä nykyä. Lueskelin tuossa blogistani tapahtumia vuosi sitten ja voi kuinka sitä kuohuikaan silloin monellakin eri elämänsaralla. Monet asiat tekivät kipeätä, mutta näköjään kaikki mikä ei tapa, vahvistaa ihan oikeasti. Niin typerän kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Tulevan syksyn tapahtumat hieman mietityttävät, mutta ehkä niitä(kään) ei kannata surra etukäteen. Asiat järjestyvät, luotan siihen tällä kertaa vakaasti.

Hiljentymisen retriitti

2011-09-02T08:56:00.001+03:00

Tekisinköhän sellaisen. Pistäisin viikoksi tietokoneen, puhelimet ja kaikki muutkin mediat kiinni. Keskittyisin miettimään asioita, olemaan ja tiedostamaan tärkeät asiat ja tunteet.

Jään viikon lomalle ja tiedossa olisi reissua Lappiin. Vuokrasin firman oman mökin, tai no ei se mikään mökki ole hemmetin loistolukaali Ylläksellä enemminkin. Puitteet sille hiljentymiselle olisi, joten ehkä se olisi ihan hyvästä. Mieli on vähän haikea ja omalla laillaan kovin levotonkin. Oletettavasti se tekisi todellakin vain hyvää olla ja nauttia luonnosta ja rauhallisuudesta. Haluaisin myös kirjoittaa ajatuksiani ylös, eli varaan mukaan perinteisesti kynää ja paperia.

Katsotaan nytten.

Uusi viikko

2011-08-29T14:22:00.001+03:00

Viikko alkaakin säpinän merkeissä. Duunien jälkeen pitäisi siirtyä auton rattiin ja nokka kohti Imatraa. Pikavisiitti siellä ja yöksi takasin kotiin. Olkoot reissu vaikka vanhojen kotimaisemien näyttämistä Autolle, edellisen kerran tuolla tulikin vierailtua kyseisen auton oston merkeissä.

Säikähdin viikonloppuna jälleen kerran jostain syövereistä kumpuavia mörköjä. Tällä kertaa siihen ei tarvittu kuin Robert Heleniuksen nyrkkeilyottelu telkkarista ja verisen vastustajan naama. Tämän kuvan jälkeen ne mörköt mönkivät jostain esille. Eipä siinä muuta taas voinut kuin pillahtaa itkuun, näkyy ne vaan kummittelevan nuo perheväkivallan haamut sitkeästi jossain. Ei auttanut edes vakuuttelut, että miehet on pieksättämässä siellä itseään ihan rahasta ja vapaaehtoisesti, äärimmäisen pahalta se tuntui silti. Olen varmaan joutunut vähän liikaa eläessään sitä verta lattioilta ja muilta materiaaleilta luutuamaan. :((

Toki sallin tämän urheilumuodon muille, ei sinä mitään. Omat hermot ei vaan kertakaikkisesti kestä, joten pysyttelen moisesta urheilusta ihan suosiolla erilläni.

Itkusta

2011-08-26T10:31:00.005+03:00

Niin itkusta sananen. Saa itkeä, pitää itkeä, on hyvä itkeä. Niin ilosta, kuin surustakin tai muista tunnekuohuista. Olen yllättänyt itseni itkemällä ja nauramalla yhtäaikaa hyvin herkällä ja voimakkaalla hetkellä ja tiedän eräiden myös tyytyneen pelkästään itkuun. Ihanaa, että tuntuu ja että tuntee. Minäkin opettelin se taidon vasta aikuisiällä ja enää en mene piiloon ja pakoon kun kyyneleet alkaa virrata. ItkuIita olen joo, mutta entäs sitten. Muistan ikuisesti menneisyydestä ne tärkeän ihmisen suusta taannoin sanotut sanat, onko sinun pakko taas vollottaa, ei tässä ole mitään itkemistä. Ei kukaan toinen voi minulta kieltää sitä, että minuun sattui tai tuntui pahalta. Ei kukaan muu voi sanoa, mitä kannattaa itkeä ja mitä ei. *PRKL*

Käytin tuossa myös hieman muokkaustoimintoa joissain teksteissä. Teksteistä tuli liikaa harmistuksia ja väärinkäsityksiä, joten ehdottomasti parempi näin. En halua mitään mielenpahoittamisia yhtään mistään. En todellakaan. Nih.

Miehen puute on ilmeinen

2011-08-23T09:36:00.003+03:00

Googlen automaaginen toiminto ehdotti minulle näitä hakusanoja. Jep. Kanttarellit kyl kelpais, muusta ei taida olla tarvista. Ihme kyllä kukaan ei halunnut löytää seksiä... en tosin tiedä mihin logiikkaan nämä ehdotukset todellisuudessa perustuvat. Kuvittelen paremman tiedon puutteessa näiden olleen niitä etsityimpiä sanoja. Mies ei siis riitä, vaan sen pitää on kunnon mies. Hmm.

Reikiä rahalle

2011-08-23T08:17:00.007+03:00

Ostin viikonloppuna akvaarion. Kappalemäärissä sen kolmannen pytyn, jos vaatakomerossa lojuvaa pikkuallasta ei lasketa lukuun mukaan. Täytettyjä vesilitroja huushollista löytyy tällä hetkellä 500. Hui. Ostoksen jälkimainigeissa löytyi heti näitä rahareikiä, tärkeimpinä taitaa olla uudet loisteputket. Nykyiset putket ovat kovin pahanväriset ja nykyisellä valaistuksella altaan vesi on, ettenkö nyt ihan suoraan sanoisi kusen väristä. Eikä se näytä hyvälle, ei yhtään. Toinen heijastin pitäisi uusia loisteputkeen ja ulkosuodattimen tarvettakin pitäisi miettiä. Kalasto mietityttää myös kovasti ja pitäisihän sinne saada sitä ja tätä muutakin uutta... Tällä hetkellä altaassa majailee pelkästään muutama albiinopartamonni, mutta saatuani albiinot myytyä kalasto tulee muuttumaan siinäkin altaassa. Höh. Koetan pitää sen järjen päässäni ja tehdä hankintoja maltillisesti, kerrankin.

Niin ja näitä mussuikoita toivoisin löytäväni vielä jostain kohtuuhinnalla. Reilu kymppi yhdestä kalasta on aika suolainen hinta, varsinkin kun kaloja tarvitaan se reilu parvi. Helmimonninen on hän.

Ehkä sitten tuhlaa rahani tähän kalaisaan ja märkään harrastukseen, kun se muutto ja sitä myötä lisääntyneet asuinkustannukset eivät toteutuneet. Hannasin taas sen muuton suhteen. Tai siis järki voitti, en ollut edelleenkään valmis iskemään reilua sataa euroa lämmitys- ja vesimaksuihin kun nykyisessä kämpässä ne kuuluvat tähän vuokraan, eli olen näemmä edelleenkin pihi.

Aamun painajaiset palasivat näemmä taas. Tällä kertaa unissa oli yksi kuollut kavioeläin, hevosen lapsi eli siis varsa. :( Elukka oli unessa syönyt muovipussin laitumelta ja kuollut siihen. Jostain syystä minua syytetiin tästä episodista, vaikka IRL on kovin epätodennäköistä hevosen syövän moisiä roskia. Kovin se oli nätti ja sievä varsa vielä kuolleenakin, joten säästyi suuremmilta traumoilta kun unessa ei näkynyt verta, suolenpätkiä tai muuten vaan inhottavia yksityiskohtia. Kysymys kuitenkin kuulu miksi näissä unissa koko ajan kuolee joku. En ymmärrä...

Pikkuhiljaa eteen hiipivä syksy arveluttaa. Monessakin mielessä. Syksyltä on odotettavissa paljon hyvää ja mukavaakin, mutta toivon että se tuuri/onni ja kohtalo on tällä kertaa suopeampi. Jos nuo asiat järjestyvät kaikkien osapuolien kannalta hyvin ja sujuvasti. Katsotaan nyt. Hieman kyllä pelottaa... Toivottavasti ihan turhaan.

Mato, lintu ja liian aikainen herääminen

2011-08-22T06:18:00.004+03:00

Heräsin yöllä kesken makeiden unien. Pikaisen veskireissun jälkeen ei sitten nukuttu, mutta ehkä rauhallisen viikonlopun jälkeen jaksaa taas vähemmilläkin unilla. Eikä nämä arkiset duunit nyt niin rasittavia ole, ei todellakaan. Voi kuinka kaipaan sitä kesää ja fyysistä työtä, missä sain todellakin TEHDÄ sitä työtä. Oi niitä aikoja... Tällä sormien heiluttelulla näppiksen päällä ei paljon voi fyysisyydestä puhua.
Unettomina hetkinä jäin tavoilleni uskollisena taas pyörittelemään päässäni maailman syntyhistoriasta alkaen kaikkean mahdollisista ja mahdotonta. Eipä noita suoria vastauksia taas tullut yhtään mihinkään, ehkä se kelaaminen kaikesta etukäteen kannattaisi lopettaa. Ihan siis oikeasti. Asiat menevät niinkuin menevät, teen varmaan vaan haittaa koettamalla hoputtaa asioita esiin ja kaivelemalle asioita liiaksi. PÖH, inha mie. Millä ihmeellä tästäkin raivostuttavasta piirteestä pääsee eroon...

Ehkä tyydyn vaan siihen, että kyllä se elämä kantaa. Että kaikki menee parhain päin, että asioilla on tapana järjestyä. Onhan se näin, onhan? Ehkä sitä on vaan oppinut liian skeptisesti elämän varrella, kun rakkaus ei ole riittänyt, olosuhteet on olleet väärät tai elämä on muuten vaan kääntänyt sen vähemmän mukavan puolen esille. Eikä siitä kantavuudestakaan ole aina ollut takeita, tai ehkä olen vaan massaltani liian painava, ettei se kantavuus ole riittänyt sen takia. Tai ehkä vaan vaadin elämältä, kumppaniltani ja itseltänikin aivan liikaa. Jaa-a. Ehkä jään sitten pohtimaan tätä seikkaa, vaikka tulevana yönä. Plääh....

Muita lievän kitinä aiheita ovat olleet yhden vauvamasun aikaansaama kohkaaminen lehdistössä. Voi hyvänen aika sentäs. Perheenlisäys on ihana juttu, mutta mutta... vois kai ne ruotsinkin kuninkaalliset nyt jättää ihan vähän rauhaan. Jookosta. Olkoot onnellisia raskaudesta ihan ilman kaiken muun maailman taivastelua aiheesta, pöh.

Ai niin, ne aamulliset useasti toistuneet karseat painajaisunet ovat näemmä kadonneet. Huh. Onneksi.

Enne?

2011-08-18T08:07:00.000+03:00

Alkaa pikku hiljaa pelottamaan nämä minun aamulliset unet, joissa sattuu ja tapahtuu aivan liiaksi.

Edellisenä yönä oli raivotautisia kissoja, jotka jouduin lopettamaan murskaamalla niiden pään. Pää murskana oleva kissa laiturilla ei ole kaunis näky. Tänä aamuna unissa oli ihmisvainajia ja kohtalaisen pahaa teki oivaltaa vainajan olevan tuttu henkilö. Neiti itse (= siis minä) pötkötti raatona jälleen kerran laiturilla. Itsensä näkeminen kuolleena oli... ettenkö sanoisi aika järkyttävää. Oman lisänsä karmeuteen teki se, että vaikken ole koskaan nähnyt puukotettua ihmistä kuvat mielessä oli valitettavan todentuntuisia.

Alitajunta näkyy nyt työstävän jotain todella outoja asioita aamun tunteina. :(

Ei enää... näitä unia.

Toisintoa keväältä

2011-08-17T20:35:00.002+03:00

Muuttomietteitä on taas ilmassa. Eteeni tupsahti ihana rivarikämppä omalla rannalla, laiturilla ja venepaikalla. Takaterrassilla on matkaa järveen se reilut kuusi metriä. Tunteet sanoo, että muuta heti sinne mutta järki pistää kampoihin ihan kunnolla. Taas kerran. Työmatka kymmenkertaistuisi ja onhan se ikävä fakta, etten oikeasti tiedä kuinka kauan täällä nykyisessä duunissa ja seuduilla tulen olemaan. Muutto tässä vaiheessa oli taas kerran typerä juttu, jos joudun muuttamaan kohta muualle. Takaraivossa on haaveita jostain muusta, jossain muualla. Nyt pitää vaan katsoa miten haaveet konkretisoituvat...

Muita mietinnän aiheita aiheuttaa ystävän ero ja sen tuomat kommenrvenkit. Lupasin hänelle majapaikan luontani jos tilanne ahdistaa expuolison kanssa liikaa ja muuttoavun olen jo luvannut aikaisemmin. Taitaa siis tulla muuttokeikka Kuopiosta Vantalle jollain aikavälillä. Hän teki sen nyt mitä olisi pitänyt tehdä aikoja sitten, tätäkin ratkaisua hänen piti kypsytellä ennenkuin asiat olivat valmiit hänen mielessään ja sydämessään. Nyt on aika päästää irti. Hyvä näin.

Pähkäilyä

2011-08-16T11:05:00.007+03:00

Sain jokunen aika sitten tekstiviestin hieman yllättävältä taholta. Viesti oli ihan neutraali ja asiallinen, herättäen minussa hyvää tuulta hetken hämmästelyn jälkeen. Mainitsin viestistä ystävälle ja saimme yllättäen aikaiseksi mielenkiintoiset keskustelut. Pohdinnassa oli menneisyys ja eri ihmisten merkitykset itse kenellekin nyt ja menneisyydessä. Jotkut asiat vaan ovat x-aikaa kipeitä asioita ja aika näkyy kaikesta huolimatta parantavan ne haavat. Niinkuin tässäkin tapauksessa on käynyt.

Olen edelleenkin äärimmäisen viehättynyt siihen, miten ihmiset alkavat puhua asioistaan. Yllättäen, silloin kun heille antaa sen mahdollisuuden, tilan ja ajan kertoa ajatuksistaan ja tuntemuksistaan omaan tahtiinsa. Olin itse jossain vaiheessa elämääni samassa tilanteessa ja olen kiitollinen kyseiselle henkilölle niistä kuuntelevista korvista, virtuaalisesta olkapäästä ja oikeista ääneen esitetyistä kysymyksistä. Kaikkea sitä minäkin opin, näin isona ja aikuisena. Itkemään, puhumaan ja kohtaamaan niitä tunteitaan vaikka kipeäähän se teki, mutta elossa niistäkin selvisi. Puhuminen on oikeasti hyvä juttu. :)

Muita omituisia asioita oli tämän aamun herääminen.
Unessa heräsin aamulla sängystä eroottispitoisen yön jäljiltä kahden osittain tutun ihmisen vierestä hyvin häpeilevissä fiiliksissä. Ilakoinnin yksityisikohdat jäivät nyt hämärän peitoon, joten olisihan se kiva nähdä koko tarina, eikä mitään jälkifiiliksiä pelkästään. Tyhmä uni, toimintaosuudet mukaan myös. ;) Sitä mistä ko. ihmiset uniini tulivat en ymmärrä ja IRL ei ole todellakaan toivottua moinen herääminen. Pitänee ottaa se unen tulkintakirja taas käyttöön.

Taas maanantai

2011-08-15T14:57:00.000+03:00

Tämä on taas näitä päiviä kun ei älyä mistään mitään. Työpäivä on ollut yhtä tuskaa, älyllistä elämää on ollut havaittavissa kovin vähän tälle päivälle. Säälin niitä asiakkaita, jotka joutuivat tänään kanssani asioimaan. :( Ihan hävettää tämä typeryys ja jos olisin työnantaja, pidättäisin kyllä tämän päivän palkan itseltäni. Se ei varmaan riitä, että olen raahannut ruhoni tänne, järkeäkin olisi suotavaa olla mukana.

Viikonloppu oli kovinkin onnistunut. Siihen mahtui ihana koiranpentu, ystäviä ja sosiaalisia suhteita, levollista tuumailua ja rauhallista heräämistä, puhumista ja vain vähän itkemistä ja kyyneleitä tällä kertaa. Lisänä mahdutin viikonloppuun viinimarjoja, superpesisottelu katsomista isän kanssa, shoppailua ja pesukoneita. Ehkä se rauhallisen möllöttämisen aika on sitten joskus muulloin, vaikka syksyisinä ja synkkinä iltoina. :)

Älyn poissalosta, tai jostain muusta olkoot esimerkkinä allaoleva sarjis. Meni nolostuttavan kauan ennenkuin oivalsin jutun juonen, oivalluksen jälkeen kasvoilleni levisi typerä virhe ja syvä puna. Kaikenlaista sitä taasen. Nolointa kai tässä oli se, että repesin vielä nauramaan tälle jutulle... Väsynyttä elämää siis näin maanantaina.

Halvalla lyrics (Jenni Vartiainen)

2011-08-15T13:07:00.000+03:00

On yö ja valvon sinun vierellä
En tahdo koskaan enää riidellä
Sua vielä vähän aikaa katselen
Olet kaunis ja yksinäinen

Nuku siinä vaan rauhassa
hei ei enää haaveilla
Keitä muita on tarjolla
En osaa arvailla ja jos heräisit sattumalta

Niin saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni

On hyvä ettet tiedä minusta
Olen huono puhumaan myös sinusta
Vain hiuksiasi hiljaa kosketan
en rakkaudesta mitään ymmärrä

Nuku siinä vaan rauhassa
hei ei enää haaveilla
Mitä muuta on tarjolla
En osaa arvailla, voi jos heräisit sattumalta

Niin saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni

Hei ollaan vaan aivan paikoillaan
Turha on etsiä kauempaa
Kun on hieno maailma jo tarjolla

Saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni

Jenni Vartiainen - Halvalla

2011-08-14T13:17:00.000+03:00

Kalajastajakylä

2011-08-11T16:24:00.001+03:00

Tätä mieltä kalastajat olivat EU:sta. Veneestä kuvasttu tarra.

Kalastaja työnsä ääressä. Suurin osa kaloista oli kampeloita ja makrilleja. Ravuista otettiin vain sakset ja loput heitettiin lokeille.

Tanskan Aurinkoa ( ei siellä aina satanut)

2011-08-10T22:37:00.002+03:00

Skagen, Tanskan pohjoisin niemi. Kivalla kelillä sinne eksyi muitakin turisteja, parkkeeraaminen on täällä maksullista joten pidä huoli että olet varannut käteistä rahaa. Maksu onnistuu tosin kännykälläkin. Oli kovin kivaa olla ainut FIN rekkareilla oleva, toiset suomalaiset turistit nähtiin rekkarin perusteella vasta meriakvaariolla. Tuli siis oikeasti fiilis, että sitä on ihan oikeasti ulkomailla. Näyttää varsin veikeältä kun laiva lipuvat automassojen taustalla.

Iso-Belt silta vähän eri suunnalta. Tosin mentiin me kohta tuonkin sillä yli ja tästä(kin) maksettiin tietullit mennen tullen. Merilosseilla ei kannata mennä muuten täällä mennä, ellei ole pakko sillä ne ovat maksullisia ja muutaman sadan metrin matkasta maksat itseksi kipeäksi.

Joku hiekkaranta jossain. Näitähän siellä riitti sitten melkein kyllästymiseen asti.

Skagenissa taasen.

Hei, hei Tanska

2011-08-09T21:50:00.002+03:00

Viimeiset hetket Tanskassa. Edessä 16 kilometriä Juutinrauman siltaa ja toisessa päässä odottaa maksupisteet Reissun ainoa hetki, jossa nähtiin mitään tulliviranomaisia rajanylityksissä. 40 euroa henkilöautolta piti pulittaa tämän sillan ylittämisestä mennen ja tullen. Onneksi tällä kertaa matkaa tehtiin selkeässä illassa ja sillan toisessa päässä odotti Ruotsi ja pelkkä tylsä kotimatka Ruotsin läpi Suomeen. Kuvassa myös koko reissun ajan matkassa ollut tunturipöllö toimi maskottina ja hyvän onnen tuojana. Mitähän ötikkä tuumi tästä reissusta, edellisellä kerralla se olikin matkassa tuntureilla ja vuoristossa käyden Nordkapissa.

Matkalla

2011-08-09T21:47:00.005+03:00

Maisematiellä Ringkoping Fjord vuonon ja meren välissä. Tuulta ymmärrettävsti oli runsaasti, mutta todella hieno reitti tiellä numero 181. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen maisematie. Harmillista lukuisilla rannoilla oli tuo uskomaton merestä huuhtoutuneiden rojujen määrä.

Muhkea peffa ja muita otoksia

2011-08-09T21:39:00.001+03:00

Givskud eläintarhassa nähtyä. Myöhemmin lisää kuvia ja tarinaa päivästä.

Ikäkriisiä

2011-08-09T09:44:00.000+03:00

Kyseinen taiteilja on Jupu.

Tehokasta (or not)

2011-08-09T09:34:00.002+03:00

Lomat on toistaiseksi vietetty ja palattu turvallisesti arkisiin kuvioihin ja töihin. Ensimmäinen työviikko oli kovin nihkeähkön oloinen, sillä kyllähän se vihlaisee kun loman aikainen heräämisen ajankohta onkin yhtäkkiä lounasaika. Univelkoja oli ja tuli, mutta ehkä tämä rytmi tästä pikkuhiljaa palaa taas kohdilleen. Joskus ainakin. Lomalta paluuahdistustakin oli havaittavissa mittavissa määrin, en muista koskaan kärsineeni moisesta oireyhtymästä aikaisemmin. Tai sitten syy oli siinä, etten edes muista koska minulla on viimeksi ollut täysimääräinen kesäloma. Eipä niistä pätkälomista ole tarvinnut kärsiä mitään ahdistuksia suuntaan, taikka toiseen.

Olen tuossa kahlaillut loma-aikaisia kuvia lävitse. Ehkä ensi kerralla harkitsen otanko kameran mukaan, vai en. (otan kuitenkin, vaikka nyt uhoan nyt muuta) Sen vajaan tuhannen kuvan selaaminen ja lajittelu on aika tuskaisaa ja ennenkaikkea aikaa vievää puuhaa. Toki olihan reissuja niitä ajettuja kilometrejä 4300 ja neljä eri maata, joten kuvattavaakin oli. Ainakin hiekkarantoja, hiekkaa ja tuulta. Sitä kuvasaastetta reissunpäältä on luvassa tänne joskus myöhemmin, olettaen siis että ikipäivänä osaan päättää mitä kuvia täällä tulen julkaisemaan. Lupaan julkaista kuvan ainakin ihanasta, muodokkaasta ja raidallisesta pepusta.;)

Muuten ei kai ole mitään marmattamisen aihetta, valitettavaa tai kitistävää. Voisinko sanoa sen jopa ääneen. Uskallanko. Olen ihan onnellinen nainen. :))

Jos

2011-07-10T09:09:00.001+03:00

viime hetkeä ei olisi, ei varmaan mitään tulisi tehtyä. Pikainen pikainen pyörähdys Susirajalla on nyt takana ja yöllinen paluu sunnuntai-aamusta oli rauhallista aikaa ajella. Lauantai oli ihana päivä, varpaita on nyt liotettu Pielisjoessa, syöty mansikoita ja hengailtu muuten vaan. Ihanaa, ihanaa, ihanaa :)) Ihanan loivaliikkeinen aloitus lomalle.

Mahtui reissuun myös kalastuvälineiden ostoa, retkituoleja, kirpputoreja ja paljon puhumista. Kipeistäkin asioista, eikä siinä ihan ilman kyynelkanavien toiminnan testausta tullut toimeen. Taaskaan. Satunnainen törmääminen Joensuun raitilla ystävään oli kaikessa yllätyksellisyydessään ihana asia ja unissa vainonnut hääteema tuli vastaan hämmentävän usein IRL Susirajan maisemissa kävellessä.

Nyt viime hetken reissuvalmisteluita ja erittäin levollisin mielin matkalle.

Lomaa, lomaa. lomaa....

2011-07-08T09:58:00.000+03:00

Tiedossa reissuamista mikä alkaa Susirajalta, jatkuen viikon alusta aikaisin Turun kautta Ahvenanmaalle. Aikataulut ovat vapaat, suunnitelmat erittäin löyhät ja mieli iloinen. Alustavasti meininkinä olisi mennä Ruotsiin, josta Norjan kautta Tanskaan ja sitten piipahdus varmaan Saksassa. Takaisin jossain vaiheessa, jotain kautta.

Ainoat sitovat aikataulut on lauttamatka Ahvenanmaalle ja paluu 1.8. mennessä, jolloin pitäisi olla takaisin duunissa. Ei paha, ei ollenkaan. Blogi jää siis tauolle, päivittyy reissussa, tai sitten ei. Reissun jälkeen juttuja tulee ehkä, tai sitten ei. En tiedä. Onpas tämä elämä nyt rentoa ja niin ihanan suunnittelematonta.

:)

EI ,ei, ei!

2011-07-07T13:39:00.000+03:00

Sain totaalisen paniikin töissä. Asiakaspuhelu oli jo päättymässä ja puhelimessa ollut reilusti yli 80-vuotias mieshenkilö sai asiansa hoidettu kanssani. Puhelun aikana hänen vaimonsa oli huudellut jotain neuvoja taustalta ja olin jo sulkemassa linjaa, kun kuulin luurista kovaäänistä huutoa. Nostin luurin takaisin korvalleni luullen miehen huhuilleen vielä perääni jonkun kesken jääneen asian takia.

Ei, ei hänelle ei ollut mitään kanssani kesken. Huorittelun, huudon ja haukkumisen jälkeen puhuivat linjan toisessa päässä nyrkit ja sitten raivoavan miehen lisäksi taustalta kuului vaimon huutoa, valitusta ja lyönnin ääniä. Perheväkivaltaa. EI, ei taas. Suljin säikähtäneenä linja ja koetin rauhoittua.

Kipeät muistot nousivat esille takautumien kautta. Tuntui pahalta, pelotti ja kaikki se jo useaan kertaan unohdettu perheväkivallan sivustakatsojan traumat nousivat koloistaan ja syövereistään esille.

Ei saa. Toista ei saa lyödä. Vaimoa ei saa lyödä. Kukaan ei saa lyödä, ei edes yli 80-vuotiaat papparaiset. Miksi ihmisen pitää olla niin paha toiselle, miksi ollaan näin paskoja ja pahoja. Ja taas minä itken työpöytäni ääressä...

Pähkäilyjä

2011-07-05T20:42:00.003+03:00

Vaatekaappiini on viime aikoina eksynyt uusia vaatteita. Tämä itsessään on jo melkein ennenkuulumatonta, sen verran paljon vihaan rytkyostoksilla käymistä. Aivan erityisesti farkkuja ja rintaliivien ostaminen on ollut täyttä tuskaa. Tällä kertaa suurta ihmetystä aiheutti ostettujen rytkyjen värimaailma ja naisellisempia tyyli. Hienoa, että kaapissa on jotain muuta väriä kuin sinistä ja mustaa, jotain muuta kuin urkkapaitoja ja fleecenuttuja. Kaipa taas joku tietty kausi elämässä on ohitettu ja uusia tuulia saa tulla tilalle.Vaikka sitten lievästi uudistetun vaatekaapin sisällön myötä. Nykyisin en saa enää hepulia, vaikka paidan kaula-aukko on hieman avonaisempi ja vaatteiden alta näkyy jotain muotoja. Kyllä ne tissit saa näkyä kaikeasta huolimatta, sen verran paljon niistä tykkään, siis tisseistäni. Eiköhän niistä ole ollut aikojen saatossa iloa muillekin ihan lähikontakteissa, joten olkoot ne jonkun muun ilona/ällötyksenä ihan vaan visuaaliselta puolelta. ;)

Muita hämmästyksen aiheita on olleet sukupuolineutraalin avioliittolain vääntäminen, tai vääntämättä jättäminen ja paluu ihanaan arkeen hetkeksi. Loma häämöttää jo nurkan takana ja vimmattu valmistelu on ollut jo käynnissä hetken aikaa. Huomenna on aika kampaajalle, hyvällä tuurilla illalla olisi myös tämän kesän ensimmäinen pesispeli katsomon penkiltä seurattuna. Ei siis ollenkaan paha päivä tiedossa. :) Kohtalaisen kevyttä ja mukavaa tämä elämä juuri nyt... Hienoa.

Hieman järkyttyneenä luin Mika Myllylän menehtymisestä. Surullista, todella surullista.

Oopperajuhlien maisemissa

2011-07-04T21:41:00.000+03:00

Kesäistä elämää

2011-07-04T21:15:00.001+03:00

Kesä, kesä, kesä

2011-07-03T18:55:00.005+03:00

Lämpötilan muutos ihan muutaman tunnin sisällä 28 asteesta ja helteestä virkistävään 12 lämpöasteeseen oli aika mykistävä. Harmi vaan, että talon lämmenneet rakenteet ei ihan noin vaan jäähdy, mutta eiköhän asunnossakin ennenmin tai myöhemmin viilene. No en valita, lauantaina Savonlinnassa lämpöhalvalvaus ei ollut kaukana ja nyt vallitseva raikastava viileys tekee hyvää. Hellettä piisasi ja ehdin hetken sääliä heitä oopperavieraita, jotka kävelivät tuossa helteessä tumman puvuntakki päällä. Huh. Onneksi oma tieni ei todellakaan vienyt sinne, vaan sai olla lähes metsäläisenä ja naturel liikenteessä rahvaan parissa. Ja oi kyllä, lörtsyt on yhä hyviä. Ei mahda mitään.

Muuten viikkoon on mahtunut hellettä, uimista ja töitä.Kalastusta, itikoita ja vielä kerran itikoita. Uusia perunoita ja silliä, sisarhentovalkoisena olemista ja kitisemistä. Aina yhtä raivostuttavaa on keskustelu läskeistäni, toki on tiedossa niin terveyttä vaaarantavat tekijät ja muuta liibalaabat. Sekin jos ne eivät ole visuaalisesti kauniita katsottavia, on mielestäni sen katsojen ongelma. Itse minä läskini kannan ja niiden kanssa elän. Mur. Univelkoja ehti kertyä viikon aikana, mutta ehkä ne onnistun nukkumaan pois tulevan viikon aikana. Siis ennen sitä seuraavaa turneen aloitusta. Nyt pitänee varmistaa auton vakuutusten riittävyydet ja miettiä matkasuunnitelmia vähän tarkemmin.

Olen myös joustanut periaatteistanikin viime aikana. Paljon on tullut pohdiskeltua seksuaalisuutta eri muodoissaan, parisuhteellisuutta, lapsia, heteroidylliä ja sitä kenellä on oikeasti ollut kanttia irtaantua siitä kulissista ja olla juuri sitä mitä on. En tiedä olisiko itselläni ollut oikeasti rohkeutta erota perheellisenä ihan hyvästä avioliitosta miehen kanssa, "vain" sen takia että oivaltaakin suuntautumisen olevan jotain muuta kuin stereotypinen hetero. Onneksi valinnat kohdallani olivat huomattavasti helpommat, pelkästä seurustelusuhteesta miehen kanssa oli huomattavasti helpompi lähteä aikoinaan. Nostan hattua heille kaikille, jotka ovat uskaltaneet elää. Hienoa.

Laiskaa

2011-06-29T09:30:00.001+03:00

Minä ikuinen tiukkapipo ja kaikesta stressaaja olen näköjään vaihtanut vähän kesäisemmän, ei niin tiukkapipoisen moodin päälle. Tulin töihin vasta kasiin ja tätä ihmettä ei ole ihan äsken tapahtunut. Toki osuus asiaan on varmaan eilisellä yökalastuksella ja myöhäisellä nukkumaan menolla, sekä upean kesäisillä keleillä. Jostain pitäisi vielä saada revittyä motiivia tähän työntekoonkin...

Pyörittelin tuossa noita hoitamattomia ihmissuhteitakin eilen mielessäni ja ei niistä sen enempää tullut pienen pyörittelynkään jälkeen. Olin vaan jotenkin naiivi asioiden suhteen, taas jälleen kerran. Typerää ja toki varmasti joudun myöntämään omat heikkouteni asioiden käsittelyssä. Olkoot, en viitsi tieten tahtoen ärsyttää ja aiheuttaa vitutusta ihmisille.

Aaamun harmistuksesta vastasi kuitenkin radioNovan keskustelu sukupuolineutraalin avioliiton hyväksymisestä. Aika rankaa tekstiä jälleen kerran ja en voi kun olla surullinen siitä, että minut(kin) on jälleen kerran luokitelut perverssiksi ja sairaaksi. Jep, jep.

Päivän saldo

2011-06-28T12:10:00.002+03:00

tähän asti. Kaksi raivostunutta ja totaalisen suututettua naisihmistä ja kello ei ole edes vielä puolta päivääkään. Jep. Tuleeko tästä asiasta se "ei kahta ilman kolmatta"- juttu, yhden naisen voisin tuossa vielä ohimennen saada kirskuttelemaan hampaitaan. Taidan olla poikkeuksellisen lahjakas, poikkeuksellisen raivostuttava, tai sitten pelkästään vaan kykenemätön hoitamaan sosiaalisia suhteita. Ehkä kaikkea näitä.

*x-määrää kirosanoja*

Huono minä

2011-06-27T09:40:00.002+03:00

Tapoin sitten pienestä akvaariostani ison osan sukarapupopulaatiostani.
Mädäntyneiden äyriäisten haju kodissani oli tyrmäävä. Järkyttävä tuho paljastui juhannuksen jälkeisenä arkiaamuna, kun tulin ihan sattumalta hakemaan kotoa unohtunutta työpuhelintani. Kiire töihin loppui juuri sillä sekunnilla, kun oivalsin mitä altaassa oli tapahtunut. Paniikinomainen rapujen pelastuoperaatio alkoi runsailla vedenvaihdoilla ja ulkosuodattimen putsauksella. Se mikä tulee olemaan lopullinen raatomäärä jää nähtäväksi. Vituttaa. Ankarasti. Kannattaa siis unohtaa kytkeä suodattimet päälle...

Juhannukseen mahtui itikoita, uimista, ruokaa ja hoitajana toimimista jalkapuolipotilaalle, niin ja vielä kerran runsaasti verenhimoisia itikoita. Lisänä oli huonoa omaatuntoa syystä jos toisestakin, sanaharkkoja, kalastamista, grillausta, lukemista ja mökkielämää muutenkin. Erinäisiä pelottavia oivalluksia ja runsaasti halonhakkaamista. Ehkä myös ensi juhannuksen muistan, ettei kannata juoda sekaisin siideriä, lonkeroa, vodkaa ja valkoviiniä. Siitä nimittäin tulee pää kipeäksi, tämäkin moka hävettää rankasti. Hankkia nyt krapula, hemmetti vie. Typerää. Tämäkin.

Niin-n ja onko pakko jos ei tahdo. Onko oikeasti? Juuri nyt olen kovin kiukkuinen, toivottavasti tämä tästä tasoittuu iltaan mennessä. ÄÄRRRR.

Kremppaa ja muuta kitinää

2011-06-22T13:50:00.000+03:00

Olin sitten taas kipeänä eilen. Yök. En tälläkään kertaa oppinut rakastamaan oksennustautia. Pikkuhiljaa alkaa viuttaa nämä aivan liian usein esiintyvät, töistä poissaolon vaativat oksennustaudit. Tämä ei ole kiva juttu. Eivät yhtään, eivätkä laisinkaan. Tilasin tomera naisena ajan lekuriin, jotta ihmettely minua vaivaavasta taudista voidaan nyt aloittaa.Vainoharhaisuuskin alkaa jyllätä ja olen jo ehtinyt diagnosoida itselläni pääpipistä lähtien vaivan jos toisenkin. Ne ikuiset kommentit aamupahoinvoinnista ei enää jaksa huvittaa. Juu-u, en ole siis todellakaan ole raskaana. Miehiäkään en ihan äsken ihokosketusetäisyyden päähän ole päästänyt, joten tuskinpa se hedelmöittyminen on se todennäköisin vaihtoehto aamupuuhille mihin liittyy iloisesti se yrjöily... YÖKS.

En ole suuremmin ollut runojen ystävä, mutta viime aikona Tabermannin runot ovat olleet tapetilla. Jostain syystä tämä runo on koskettanut minua kovasti. Siis hieman hempeilyä arkiseen natinaan. :) Ehkä näillä fiiliksillä on pikkuhiljaa hyvä virittäytyä juhannuksen tunnelmaan.

Tulla lähelle

vaatii sinulta voimaa,

paljon

väkevää voimaa

Olla lähellä

vaatii sinulta rohkeutta,

paljon

paljasta rohkeutta

Päästää lähelle,

sisälle,

vaatii sinulta

vain

uskoa toiseen ihmiseen.

-Tommy Tabermann-

Voihan Pertti vieköön!

2011-06-20T13:03:00.004+03:00

Olen tässä viime aikona kiemurellut fiiliksissä jos toisissakin. Itkua on riittänyt ihan aiheesta, sen vierestä ja ihan muuten vaan. Isän terveys on aiheuttanut nyt suurta huolta ja harmistusta, mutta vaikka albulanssilla mentiin, niin pois tultiin onneksi ihan henkilöautolla kolmen päivän päästä. En voi kun järkyttyneenä katsoa miten pieleen diagnoosi "ei sinua mikään vaivaa, mene kotiisi ja ota Buranaa" voikaan mennä. Melkein tekisi mieleni tehdä virallinen valitus ko. lääkäristä, mutta mietitään nyt vielä. Henki ei lähtenyt, se kai se tässä tärkeintä on.

Muulla saralla viikonloppu oli hötkyily-vapaata. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Tivolia, rantakiviä, tärkeitä ihmisiä ja leppoisaa elämää. Katiskoja, kaloja ja hysteerisiä koiria. Itkuja ihan vaan pelkästään ilosta, itkua välillä kipeistä asioita ja niiden pelottavien mörköjen kohtaamista. Puhumista, pohdiskeluja, pähkäilyjä ja ennenkaikkea sitä kuuntelemista. Herkkyys ei ole paha asia, ei ollenkaan. Niin ja se jarru näkyy luistavan jo.

Toisaalla jäin miettimään sitä, miksi onnistun yhä vaan alentamaan itseni erään ihmisen "silmissä". Miksi tunnen itseni täysin arvottomaksi, hyödyttömäksi ja vastenmielikseksi ihmiseksi. Totuuden kanssa näillä on tuskin mitään tekemistä ja hän ei ole koskaan, eikä missään tilanteessa ole antanut mitään aihetta tuntea näin kuin tunnen. Outoja ovat mielen liikkeet ja tiet. Sekin on outoa, että mistä puskista taas nämä ajatukset kumpusivat, ihan ilman mitään syytä. Äh, eiköhän taas tuokin päätön mieleenjuolahtelu painu sinne mistä on tullutkin.

Muualla seutuvilla se murtunut jalkapöydän luu parenee pikkuhiljaa. Se riittääkö paranemistahti reissuun lähtemiseen jää nähtäväksi. Päätöksiä sillä saralla pitäisi tehdä. *huokaus*

Viilentävää

2011-06-13T12:53:00.002+03:00

Ukkosmyrskyt ja ihanat vesi- ja raekuurot viilensivät kämpän nukkumakelpoiseksi. Tai siis ne viilensivät sen ulkoilman hyvin nopeasti +29,8 --> +17,4 asteeseen ja hyvät yöunet oli taattu tällä operaatiolla. Jopa siinä määrin nukkumakelpoiseksi, että aamulla nukutti ihan liikaa. Räppäsin aamulla kännykän herätyskellon kiinni kello 5.55 ja seuraava tajunnan tapainen hetki oli kello 7.32. Aamu oli menetetty jo, joten käytin hyvällä omallatunnolla liukumia hyväkseni ja saavuin duuniin pari minuuttia vajaa kahdeksan, käytyäni ensin suihkussa ja juotuani aamukahvit ihan rauhassa.

Niin-n ja ne unet tulivat kyllä tarpeeseen, vaikkakin jonkinlaisissa painajaisissa tulikin yöllä seikkailtua. Närkästyin suunnattomasti unessani tärkeän henkilön haukuttua minut tyhmäksi, ei haitannut yhtään vaikka olin hänen silmissä vaikka mikä kieroileva ja petollinen firgidi lehmä, tuo tyhmäksi haukkuminen sai unessa vasta sen kunnon kissatappelun aikaiseksi. Pitäisiköhän tästä vetää johtopäätöksi suuntaan tai toiseen, eiiiiiii kai. Olkoot. Unetkin.

Normaalin duunivitutuksen lisäksi mietintää aiheuttaa yhä tuo kesäloma. Miten sekaisin hommat mahtavat olla sen kolmen viikonkin loman jälkeen, kun kaksi poissaolopäivää saa kuviot näin sekaisin. Viereisen työpisteen samalla koulutusreissulla kanssani ollut miekkonen kiroilee kuin turkkilainen, joten eipä sielläkään työasiat kovin hyvin tunnu menevän. Kyseisen miekkosen kanssa pitäisi tehdä myös esimies/alainen keskustelu. Keskustelun aikana tulen varmaan korjaamaan tämän mieltäni vaivanneen asian seurustelukumppanini sukupuolesta, suoranainen harrastamani valehtelu pitemmän päällä on kovin raskasta. Nähtäväksi jää osaako hän pitää suunsa kiinni tästä aiheesta ja jos ei osaa tietää se ongelmia ennenkaikkea hänelle esimiehen roolissa.

Niin ja tyhjentävästi voinen sanoa myös, että Voihan hemmetin neljäs varvasluu.
EDIT. Se on neljäs jalkapöydänluu, tämä korjattakoon potilaan pyynnöstä.

Katkeruus

2011-06-12T21:59:00.001+03:00

on ehdottoman paha sana, hävettävän paha asia. Milläs moisesta pääsee eroon, kokonaan, lopullisesti? Miten epäkypsä ja pikkusieluinen sitä voikaan itse olla? Toisaalta voisi kysyä koska lakkaisin olemasta itselleni nin äärettömän julma ja kriittinen. En usko järjellä ajateltuna olevani kuitenkaan ihan niin paha ihminen, millaiseksi itseni omassa mielessäni olen itseni mieltänyt.
*huokaus*

Muuten takana vauhdikas viikonloppu, mukava koulutuskeikka ja paljon musiikillista antia. Ylimääräistä jännitystä aiheuttaa lomailukaverin jalasta löytynyt hiusmurtuma, katsotaan nyt kuka loppujen lopuksi lomailee ja missä.

ÄRR

2011-06-08T09:09:00.000+03:00

Unettomat yöt jatkuvat ja mieli näkyy askartelevan tietyn ja saman ongelman ympärillä. Enkö voisi jo asioiden antaa olla, hemmetti vie. No olkoot sitten näin, eipä tuohon voi mitään muutakaan sanoa. Elämä jatkuu.

Muualla elämän alueella opettelen itse sulkemaan sen suuni, olemaan hiljaa, sekä koetan parhaani mukaan hillitä kyselytulvaani. Joku toinen puolestaan opettelee pikkuhiljaa kuuntelemaan järkyttymättä yllättäviä kysymyksiäni mitkä menevät pelottavasti sinne pinnan ja kuoren alle. Oi kuinka kiitollinen vilpittömästi olenkaan ihmisestä joka minuun moisen keskusteluvimman aikoinaan opetti, "pakotti" puhumaan ja jaksoi kuunnella, kysellä ja pyöritellä asioita kanssani melkein loputtomiin. Toivottavasti itselläni olisi tällä saralla annettavaa myös läheisilleni nykyisessä elämässäni, ei se puhuminen pahaa tee vaikka se sattuu hetkittäin ihan hemmetisti. Ääneen sanottuna asiat ovat välillä kieltämättä aika pelottavia. Myönnän sen.

Kesälomareissu pitäisi pikkuhiljaa tässä saada pakettiin ja suunnitelmat valmiiksi. Lähes koko heinäkuu meneekin sitten muilla mailla vierahilla, tosin harmittelen kovasti sitä että muutamakin kesän huipputapahtuma ohjelmallisesti missaantuu pahasti. En voi olla useammassa paikassa yhtäaikaa, en vaikka kuinka mieleni tekisi.

Kesästä tulee kiva, hieman erilaisella tavalla. :)

Koiruli

2011-06-07T20:00:00.001+03:00

Kukkaisia juttuja

2011-06-07T19:58:00.001+03:00

Vikaa, vikaa, vikaa

2011-06-07T08:29:00.000+03:00

Mua vaivaa unettomuus. Ei kiva ei. Ei yhtää kiva se. Pidemmän päälle ei näy pärjäävän niillä muutamilla hassuilla unitunneilla, ei edes kuusi tuntia tunnu riittävän. Koetin parhaani mukaan tasoitella viikonloppuna univelkoja vetäisemällä muutaman kerran sen 12 tuntia, mutta taas olen palannut aivan liian vähille yöunille. Tyhmää ja aika raskastakin on tämä. Mitään järjellistä syytä unettomuuteen ei ole, suuria huolen aiheita ei ole mitenkään selkeästi näkyvissä. Tai no, vakioharmistuksia on oma jästipäinen mustavalkoinen elämänasenne ystävyysrintamalla ja tarpeeton ylpeys. Näitähän ei edes oikeiksi ongelmiksi lasketa, eihän? Muuten kaiken pitäisi olla ok. Alkaa pikkuhiljaa pelottamaan tuo nukkumaan meneminenkin, kun ei kuitenkaan se uni tule ja venytän vaan sitä punkkaan menemistä aivan liian pitkälle. :(

Loppuviikoksi pitäisi mennä kouluttautumaan Vierumäelle. Plääh. Onko pakko jos ei tahdo? Minun odotetaan myös siirtyvän sieltä suoraan rannikkoseudulle viikonlopun viettoon, mutta saa nyt nähdä miten on tuon jaksamisen laita. Taitaa fysiikka tulla nyt vastaan näiden unettomien öiden takia, mielihän tietysti tekisi mennä sinne sun tänne mutta kun...

Mukillahan sitä ;)

2011-05-30T16:18:00.005+03:00

Kissakoski

2011-05-29T18:26:00.003+03:00

Kissakosken voimalaitos oli remontissa, joten kuvallinen sato jäi kovin vähäiseksi tällä kertaa. Kielo kukki kuitenkin, olkoot se laiha lohtu asiassa.

Hämmästytin itseni ja ohessa muutaman muunkin ihmisen olemalla vaihteeksi ihan vaan kotona viikonlopun. No voin kyllä luvata sen, etten ota tätä tavoikseni. Kaasujalkaa kutittaa jo nyt.

Suurimmaksi saavutukseksi viikonlopusta jäi pestyt ikkunat. Nyt tuo suuresti vihaamani toimenpide on jo tehty ja yltiöreippaana sain myös vaihdettu rikkonaiset hyttyverkot uuteen siinä ohessa. Univelkoja tuli myös kuitattua pois kivasti, edes alakerran 7, (juu siis oikeasti seitsemän) kiljuvaa kakaraa, (anteeksi siis ihanaa kullanmuru lasta) eivät onnistuneet horjuttamaan pitkiä yöuniani parhaasta yrityksistään huolimatta. HAH.

Älä ressaa

2011-05-29T14:19:00.001+03:00

No en. Tai siis ainakin yritän olla vetämättä kaikesta aina stressiä. Etukäteen, jälkikäteen ja ihan muuten vaan. Järki sanoo, että kaikki järjestyy ja menee parhain päin. Sillä vouhkaamisellani saan vaan pelkkää pahaa aikaiseksi, toki ei se täydellinen sinisilmäisyyskään ole hyvästä.

On jotenkin kovin virkistävää tutustua ihmisiin, jotka ovat jalat maassa-tyyppiä. Jotka luottavat vaan siihen että elämä kantaa ja asiat järjestyvät. Kaikki menee niinkuin pitääkin. Niinhän se on, kun vaan saisin taottua tämän totuuden ihan sinne selkäytimeen saakka. Näin semijalatmaassa-tyyppinä (huh mikä sanahirviö) olen unohtanut sen järjen äänen todella pahasti kerran elämässäni ja sen hairahduksen jäljiltä sain paikkailla itseäni ja elämääni pitkän aikaa. Jälkiviisaana on hyvä todeta, että onneksi kaikki meni pieleen.Tulipahan opittua, koettua ja elettyä niin hyvässä kuin pahassakin.

Facebook aiheuttaa taas närästystä.

*tilitys alkaa*
Sain hirvittävän ripityksen ihmiseltä jonka syntymäpäivän olin missannut.Syntymäpäivä merkintä oli ollut hänen fb-sivuillaan pari tuntia näkyvissä ko. merkkipäivänä ja kun en lärvikirjassa juuri sillä sekunnilla ollut, niin onnittelemattahan se jäi. Tämä on kuulema törkeää välinpitämättömyyttä häntä kohtaan...Ei saatana. ÄÄÄÄRRRR. Huoh. Hankkikaa helvetti vie elämä, siis se ihan oikea elämä netin ulkopuolella. Tekisiköhän minulle(kin) tauko hyvää moisesta mestasta, en tunnu nykyisin saavan sieltä kuin pelkkää närkästystä.
*tilitys loppu*

Niin-n ja anteeksi kirosanat.

Itku-Iita

2011-05-26T08:22:00.002+03:00

Menenneisyyden omat sisäiset mörköt ne vaan jaksavat ryömiä koloistaan esille aina silloin, kuin niitä vähiten odottaa. Paskaa, eikö ne voisi jo olla piilossa. Tulee vähän olotila , että enkös minä ole kokenut tämän ennenkin, jossain muualla, joskus muulloin. No kaipa kaikella on tarkoituksensa, myös tällä. Jotenkin tuntuu että tämä mörkö tulee kulkemaan mukanani haitaten elämääni, ellen tälle tee taas jotain radikaalia. Pitäisiköhän kääntää auton nokka kohti Järvenpäätä...

Vituttaa. Minä ja mörköni. *muutama kirosana*.

Harmittaa myös muutama ei niin tyylikkäästi hoidettu muu asia ystävyys (tjsp) rintamalla, ehkä olisin voinut hillitä sen kärkevän kieleni ja laskea vaikka malliksi tuhanteen. Pässi mi pässi olen, ei näistä typeryyksistä näy pääsevän eroon millään. Muita ärsytyksen aiheita on oksennustauti, peltipoliisit räpsyvinen kameroineen ja kiljuvat alakerran kakarat sekä kramppaavat pohkeet.

Loppupeleissä siis ne vitutuksen aiheet on onneksi kovin pienet ja pyörivät vakioaiheiden parissa, joten ei mitään syytä huoleen. Se kesä tulee ja kesän ensimmäisen leikatun ruohon tuoksu tuli nenääni tänään lähitalosta. Se, jos mikä on varma kesän merkki. :) Olen tuossa ohimenennen opetellut toisenlaista tapaa kommunikoida, opetellut kuuntelemaan ja käyttämään niitä korviani sen ainaisen kyselyn ja tentaamisen sijaan. Ei niissä rivienväleissä ole aina sitä piilomerkitystä, ei todellakaan. Paljon on petraamisen varmaa tälläkin saralla, mutta hyvä kuitenkin miettiä vähän elämää ja uteliaisuuttani eri kantilta. Sen vanha viisaus siitä miksi ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu pitänee varmasti paikkansa. Harjoitellaan sitten, ihan vapaaehtoisesti.

Kevättä

2011-05-23T16:37:00.002+03:00

Paha-Koli

Paluu arkeen

2011-05-23T06:46:00.007+03:00

on taas piirun verran nihkeää. Asiaa ei varmaan helpota yhtään se, että maito piimi kauniisti vastakeitetyn kuuman kahvin pinnalla. Se siitä aamukahvista sitten, olisin kuitenkin tarvinnut sitä kofeiiniannosta kipeästi.
Yleinen olotilani on hämmästyneen mietteliäs, siis ihan positiivisella tavalla.

Viikonloppuun kuului reipashenkistä ulkoilua niin vaaramasemissa, kuin lehdoissakin, vettä, kivikkoa ja kipeytyneitä persauksia. Upeaa auringonpaistetta, veisistöjä muodossa jos toisessakin, sekä paljon puhumista, hieman itkemistä ja järkyttävän täyttävää pitsaa. Jos omalle olotilalleen voisi pistää peukkua ylöspäin, niin nyt kyllä tykkään, tykkään, tykkään. Ainoa todellinen pohdinta pieneen pääni tuli aiheesta kiltteys, kuka on kiltti, kenelle ja millä lailla. Siinähän sitä mietittävää onkin.

Kesä tuo myös talven jäljiltä näkyviin kauniita maisemia muussakin mielessä kuin vihreänä lehvästönä. Talven piilossa olleet mielenkiintoiset näkymät hivelevät taas silmiä tuolla ulkoilmassa. Luojalle kiitos hihattomista paidoista ja topeista, minut saa näköjään mykistettyä jopa kesken puheen kovinkin helposti. Siihen tarvitaan vaan käsivarret ja hartiat. :)) Toki tämä outo (?) viehtymykseni oli tiedossani jo ennenkin, mutta olin sen ehkä tuossa matkan varrella jo onnistunut unohtamaan. Saahan sitä katsella, saahan? Hetkittäin näinä tiiviskatseisina tuijotustuokiona tunnen itseni yhtä tyhmäksi kuin Homer Simpson nähdessään donitsin, kuola valuu ja suusta kuuluu lasittuneen katseen takaa vain Mmmmmm... Hih. Seksikkyyttä on onneksi niin monenlaista. :)

Huh sentäs. Onneksi arki alkaa.

Kahellaan

2011-05-18T07:47:00.010+03:00

Sataa, sataa, ropisee... mutta ei haittaa. Luonto kaipaa kipeästi vettä ja mukavuudenhaluisena autolla näkyy pääsevän sen ihmeemmin kastumatta.

Uusiin ihmisiin tutustuminen on aina tavattoman mielenkiintoista. Satun olemaan perusluonteeltani utelias, kyselevä, pähkäilevä ja asioita pyörittelevä olento (varmaan välillä raivostuttavuuteen asti), joten on ymmärrettävää että täysin päinvastainen ihmistyyppi on totaalisen ihmeissään kanssani. Muistan elävästi erään henkilön minulle esittämän tokaisun, että älä aina mieti niin helvetisti. En mieti, taidan kahella vaan kuitenkin. ;). Suomen kielen murteet ovat ihania, en käy kieltämään sitäkään. Vaikka pronomineista oma mie-sana on kovasti alkanut muovautua paikalliseen etelä-savolaiseen miä-sanaan, on kotiseuturakkaus kaikeasta huolimatta näköjään kovin suuri. Tuntuu kovin mukavalta kuulla juuri sitä omaa murreettaan, niitä omia sanoja. Nostalgiaa ei varmaan vähennä se seikka, että pyörin viikonloppuna omilla entisillä asuinseuduillani, paikoissa mihin liittyi paljon tunteita ja muistoja. Harmi vaan, että kuvallinen materiaali fiilistelyistä jäi pois, mutta ehkä joku toinen kerta muistan ottaa kamerankin mukaan.

Maailmanmestaruuskin on nyt sitten voitettu ja juhlittu. Jäljellä on enää pohtiminen siitä, onko urheilevien idoleiden soveliasta esiintyä päissään kuin ankat ja mitenkä paljon niitä tutteja Ruotsiin lähetetään. Kaikenlaista sitä sitten taas. Tunnustan kyllä tunteellisena itkeneeni Halosen ollessa "poikien" keskellä ja kun Finlandia hymniä laulettiin. Tilaisuutta töllöstä katsellessani ehdin jo hetken pelätä, että joku turvallisuusmies tulee kohta repimään irti sen liikuttuneen pelaajan, joka Halosta niiiiiiiiiiiiin kovin pitkään ja voimallisesti halasi. Oih ja voih, varmasti kovin yhteisöllinen kokemus kaikille heille paikalla olleille, kun minäkin jo ruudun välityksellä kovasti tästä liikutuin. *nyysk*

Iltapäivällä oli kampaaja, osaisikohan kampaaja loihtia minulle jotain lyhyttä, vaaleaa ja söpöä tukkaa... Tästä päivästä ei yksinkertaisesti vaan voi tulla huono. :))) Siis kun on tuo kampaajakin ja kaikkea.

*edit*
Tästä päivästä taitaa tulla tosiaankin outo. Työpaikkallani kävi miesasiakas joka yritti iskeä minua. Tämä jo itsessään on kovin erikoista, kun en nyt ole mikään se hekumaallisin ja naisellisin olento muutenkaan. Vielä erikoisempaa tapauksesta teki tuo Erikoisin kuulemani iskulause ikinä, olenko ikinä harkinnut psykiatrin uraa. Hän kuulema voisi tulla mun yksityisvastaaotolleni koska tahansa. Tämä lause kun heitetään ilmoille kesken kaapelikarttojen tutkiskelun pokan pettäminen oli varmaa. Kaikenlaista sitä taasen. Ja taas se on todistettu, miehet menevät näköjään sekaisin avonaisesta kaula-aukosta ;) *REPS*

Kökkö

2011-05-17T19:25:00.001+03:00

vie. Blogger tykkäsi sitten hävittää tekstejä, noh eipä voi mitään. En edes muista mitä mahdoin hekumoida maanantain ihanuudesta. Onneksi näin tiistaina on jo arki iskenyt tajuntaan ihan kunnolla ja ne endorfiinit on jo käytetty loppuun. Ei siis ole mitään hehkutettavaa sen ihmeemmin mistään.

Tänään on näköjään nyyskispäivä. Fiilistelyä ihan positiivisessä hengessä ja muutama hyvin hämmentävä havainto omista tuntemuksista kesken työpäivän. Elossa olen näköjään ihan vahvastikin. Hyvä näin. :))

Hymyilyttää

2011-05-09T08:44:00.004+03:00

Kaikkea se hyvä viikonloppu teettääkin. Maalla oli mukavaa, rauhallista ja leppoisaa. Lauantain kaupunkikierros Joensuussa oli onnistunut kaikin puolin ja nyt pitkän kaavan mukaan tehty aamullinen herääminen yhdistettynä loistavaan keliin ulkona pistää hymyilemään. Akkuja tuli ladattua ihan aurinkovoimalla, toki äidin ruokapadat ja nelijalkaisen koiran vierihoito auttoivat myös sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Ihon ikävääkin alkaa taas olla ilmassa, mutta senkin kaipauksen otan vaan positiivisena asiana.

Mieli on taas vaihteeksi kovin levollinen. Asiat ja nuo möröt selviävät, ajallaan ja tavallaan. Päätin mielessäni haluavani pitää vakavasävyisen keskusteluhetken tärkeän ihmisen kanssa, tosin tämä vaatinee nyt vähän vaivannäköä myös toiselta osapuolelta. Voihan se olla, että hän ei halua asioista enää keskustella. Ans kattoo nyt. Sain kuulla... yllättäen...olevani vaikeaselkoinen ihminen, joka välittää ristiriitaisia fiiliksiä. Todellisuudessa olen vain enemmänkin todella, todella varovainen. Luulen mä.

Tänään tuntuu taas pitkästä aikaa siltä, että olen elossa. Hienoa. :)

Väsy

2011-05-06T12:05:00.001+03:00

Ei jaksa, ei pysty, ei kykene.

Alan olla aika herkillä puhumattomuuteni ja kipupisteitteni kanssa, enää ei auta liikunta, kirjoittaminen eikä päätön touhaminenkaan. Sattuu hetkittäin ihan saatanasti, takaisin on myös tulleet töissä itkeskelyt ja nyyskimiset.
Jotenkin luulin, että nämä typeryydet olisi kohdaltani jo ohi. Nyt kai olisi se hetki, että teen valinnan alanko tonkia aiheita esillevai tonginko aiheet yhä syvemmälle pois ja piiloon. Katsotaan nyt.

Onneksi on tulossa viikonloppu pois kotoa, maaseudun rauhassa. Tiedossa olisi myös muutama mieltä piristyttävä tapaaminenkin, josko niistä nyt saisi imettyä vähän energiaa tähän arkeen ja jaksamiseen.

Päivä 30: Valinnainen kuva

2011-04-30T17:39:00.005+03:00

30 päivää 30 kuvaa haasteen loppuun tämä valinnainen kuva.

Joo. Tämän kuvan asioista olen tuplailoinen. Pitkästä aikaa olin lenkillä ja oivalsin juuri miten kivaa on kuunnella musiikkia liikkuessa. Aiemmin ihmettelin miksi ihmiset haluavat kuunnella jotain liikkuessaan, mutta tämän kertakokeilun jälkeen olen jo koukussa. Homma ei ole enää yhtään niin tylsää ja totista hyvä musiikin kanssa. Mii laiks. Paljon.

Haaste on nyt ohi, joten hyvää vappua vaan kaikille.On ne enforfiinit sitten ihania aineita. :))

Vappua joo

2011-04-30T14:50:00.005+03:00

Ehkä maailman turhin juhla mun mielestä. Valpuri. ÄH. Taidan olla aivan liian vanha. Täydellisen kalkkeutumisen ja umpeenkasvamisen estämiseksi tein melkein jotain ihan päätöntä. Tällä kertaa munasarjoissa vellova kivistävä kipu ja se pieni järjen hiven takaraivossa estivät sen ihmeemmät käytännön toteutukset. Positiivista oli kuitenkin havaita, etten ihan kiveä ole ja että jotain elämää löytyy hetkittäin edes jostain päästä. Jep, jep. Osittain tämä varmaan menee siihen naps, naps-osioon. Siteiden katkomista, irottautumista, uuden oppimista ja elämää yleensä. Eiköhän se vuosi ole ihan riittävä aika.

Eräänä aamusta tuli puhuttua tärkeän ihmisnen kanssa henkeviä puhelimessa. Arvostin suoraa puhetta paljon ja varmasti tästä aiheesta on ollut puhetta ennenkin. En vaan ehkä ole ollut se maailman vastaanottavaisin kuulemaan totuuksia. Nyt aika ja hetki oli sopiva, joten jutut upposivat mieleen kuin kuuma veitsi siihen voihin. Yhdestä asiasta ollaan samaa mieltä. Luku kolme on vähän huono luku.

Mielihaluistani juuri nyt haluaisin ehdottamasti toteuttaa erään. Haluan munkkia. Siis tieni käy nyt kauppaan.

Päivä 29: Uusin kuva minusta

2011-04-29T17:21:00.002+03:00

Tämä on se paha puoli, kun on itse aina kameran takan. Koskaan ei ole omia kuvia, no tämän 22.4.2011 otettu kuva ja tämä uudempaa ei varastosta löydy. Tylsää. Tiedän.

Kiitos, mutta ei kiitos

2011-04-28T01:23:00.003+03:00

Tänään moinen ääneen sanomaton lausahdus herätti hämmentäviä ajatuksia. Onhan näitä pakkeja ja torjuntoja tullut sieltä sun täältä liittyen töihin, ihastuksiiin, seksiin, arkisiin tylytyksiin, joten sitä kokemusta pitäisi olla jos rutkasti. Jostain syystä sietokynnys oli kuitenkin kovin alhainen juuri tämän asian suhteen, mutta hetken pyörittelyiden jälkeen kohautuin olkapäitäni. Eipä voi mitään, sattuuhan tätä ja muita kliseitä. Voisin vielä koettaa pönkittää itsetuntoani uskottelemalla, että muiden häviöhän tuo oli. Ei minun. En vaan ihan vielä jaksa vakuutella itselleni asiaa riittävästi, mutta ehkä vähän myöhemmin.

Muutenkin sain tyhjennettyä sanaista arkkuani hyvässä hengessä erinäisiäkin totuuksia sanoen. Kai se on hyvä edes joskus kertoa mitä mielessä liikkuu ja liikkui. Mitään syytä ei ole sanomisiani ottaa takaisin, jos toinen ei sanomisistani tykkää sen olkoot hänen oikeutensa.

Kuvahaasteeseen kuvia valitessani tulin äärimmäisen surulliseksi, Surulliseksi ajatuksesta, että huonolla tuurilla vuoden lopussa en pääse enää säännöllisesti kuvamaan merta ja vierailemaan rannikkoseudulla.Toki autolla pääsee ja hotellissa voi majoittua, mutta ei se ole sama asia. Jostain syystä kaltaiselleni järven ympäristössä kasvaneelle merestä, kallioista, majakoista ja maisemista on tullut kovin rakkaita. En halua luopua niistä maisemista, haluan nähdä niitä jatkossakin. Onhan Saimaa kiva, mutta se on "vaan" Saimaa. Turhahan tästä on etukäteen surra, mutta ehkä pitäisi koettaa keksiä se suunnitelma B, tai jotain. Kaiken varalta.

Kaikenlaisiin asioihin sitä tykästyykin.

Päivä 28: Sää

2011-04-28T00:55:00.003+03:00

Pori 22.4.2011

Turku 23.4.2011

Päivä 27: Teema "Kaksi"

2011-04-28T00:46:00.001+03:00

Pälpätystä

2011-04-26T05:44:00.006+03:00

Takana on ihana pääsiäinen. Pelkästään kesäiset upeat kelit pistivät suurpielet hymyyn, mutta oli Pori-Turku vierailussa muutakin mukavaa. Kulttuuria, kätköilyä, kuvaamista, laiskottelua ihan muutama aktiviteetti mainitakseni. Mieleen jäi Nousiaisissa bongattu tiellä vastaan tullut suomenhevosvaljakko työhommissaan. Nainen oli ajamassa puurankoja kärripelissä, kärrin eteen oli valjastettu vaalea liinakkoharjainen suomenhevonen, ohjastajan istuessa takana heinäpaalin päällä. Voiko paljon tuon enempää olla klassista maaseutuidylliä ja näkymää, harmi kun en älynnyt ottaa hommasta kuvaa muistoksi. Tästä kohtaamisesta jäi todella hyvä mieli.

Vapaapäivien teemaksi muodostui pienimuotoinen aivopesu siitä, että heittäisin aivot narikkaan ja antaisin asioiden vaan mennä omalla painollaan eteenpäin. Lakkaisin vaan pohtimasta, murehtimasta, tekisin asioita ja pistäisin sen kontrollifriikin jonnekkin kaapin perukoille piiloon. Eipä moinen onnistunut ei, ainakaan vielä.Viimeksi kun jotain edes kaukaisesti samankaltaista touhusin, lopputulos ei ollut mitenkään ketään osapuolia mairittetteleva. Kasaankursittavaa on vieläkin moisesta tempauksesta, auts.

Eräs tapaaminen aiheutti myös hieman pohdintaa pienessä päässäni, mutta kaikki silläkin saralla on ennakkopeloistani huolimatta ihan kunnossa. Mörköjä tuli siis kohdattua ja välimerkkejä siirreltyä paikoilleen, sekä pois paikoiltaan. Lupasin itselleni myös kerrankin pitää suuni kiinni. Ei kaikkea kannata lärpättää ulos, ei todellakaan.

Eipä tässä kai muuta kuin kohti sitä kesää sitten. Enemmän tai vähemmän aivottomana. ;)

Kaikenlaista taasen.

Päivä 26. Tämä naurattaa aina

2011-04-26T05:10:00.001+03:00

Muumibokserit. Tarvitseeko sanoa enempää...

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

2011-04-25T21:13:00.003+03:00

On myös aikaa harrastaa rengaskelluntaa.

Päivä 24: Tämä tekee minut iloiseksi

2011-04-25T21:09:00.003+03:00

Kuvassa on minulle tärkeä paikka, höystettynä jollain muullakin tärkeällä asialla.

Päivä 23: Kesäkuva

2011-04-25T21:04:00.003+03:00

Viimeisiä jääkimpaleita viedään, meri alkaa jo vapautua jäistään. Kesä tulee. :)

Päivä 22: Tästä olen riippuvainen

2011-04-25T20:55:00.003+03:00

Kahvilla ja Pepsi Maxilla pärjään riippuvuuksieni suhteen. Onneksi. Kuvat on napsittu hylätyn kaupan seiniltä Satakunnassa pääsiäisturneella.

Päivä 21: Kun olin pieni

2011-04-25T20:51:00.003+03:00

Oli vielä T-ryhmän kauppoja.

Päivä 20: Teema Erilaiset

2011-04-20T21:09:00.004+03:00

Jep, ei mennyt ihan putkeen meikäläisellä tämä pääsiäisruohon kasvattaminen. Tipu joutuu nyt odottelemaan ruohon kasvamista pääsiäisen yli, joten ei ihmekkään jos ilme on vähän kurja. Ei se ole pienen tipun paikka mullikkolla vartoa, tunnen kyllä piston sydämessäni.

Hyvää Pääsiäistä :)

Yöks

2011-04-20T09:18:00.011+03:00

tein eilen elämästäni ihanaa, höttöistä, kevyttä, makeaa ja ennenkaikkea ihkun vaaleanpunaista.

Siis, ihan vaan syömällä vaahtokarkkeja... Niin paljon, että vieläkin on kuvottavan paha olo. Niitä vaahtonameja jäi vielä pussin pohjalle ja luulen että hävitän pussin ihan vaivihkaa ja pikkuhiljaa roskiin. Yököttää jo pelkkä ajatuskin. Toivottavasti muistan tämän opetuksen... ahneista sun muista. Tätäkin ällöä olotilaa uhmaten haaveilen kuitenkin leipovani jo tänään rahkapiirakoita. :)

Huominen Imatran koulutuskeikkakin peruuntui, mikä on tämäkin vaan hyvä asia. Olisi tullut kohtalaisen raskas päivä kiirastorstaista. Aamuvarhaisen reissaaminen Etelä-Savosta Etelä-Karjalaan ja sitten sieltä koulutuksellisesti rankan päivän jälkeen ajelemaan läpi suomen Satakunnan suuntaan kuulostaa kohtuu rankalta.

On myös nyt todistettu, ettei harjaton pesu ole se paras mahdollinen vaihtoehto todellllaaaaa likaisella autolle. Yltiöoptimistina käytin auton eilen moisessa "teho"pesussa, harmi vaan että pesuhallista tuli sievä, likaraidallinen auto takaisin. Ei suinkaan puhdas ja kiiltävä, joten olin pakoitettu tekemään harjallisen uusintapesun. Tämäkin siis piti kokeilla omakohtaisesti, ei täälläkään kertaa riittänyt muitten kommentit asiasta. Jästipää, mi jästipää. Harmi, etten älynnyt ottaa niistä sievistä seepraraidoista auton kyljistä kuvallista materiaalia.

Tämä Silvia Modigista kertova uutinen sai minut hymyilemään kaikkien polittisten jytky-kauhukuvien jälkeen. Ainoa yllätys asiassa oli hänen kumppaninsa henkilöllisyys, mutta uutinen on pelkästään hieno. Tietysti tästäkin piti vetää raflaavat otsikot ex-pornotähdestä sun muusta, mutta hemmetti vieköön. Entäs sitten. Rakastakoot rauhassa ja tykkäilen muutenkin molemmista persoonista kovasti. Raakelin kuvallista materiaalia pornouralta en tosin ole tainnut koskaan nähdä. Hmm. Pitääköhän nyt korjata tämäkin sivistymättömyys aiheesta. ;) Jotenkin vaan uskon ja toisaalta pelkään, että joku vetää tästäkin herneet nenenäänsä. Kansanedustaja, joka on lesbo ja joka on naimisissa entisen pornotähden kanssa... jään odottelemaan kuka repii ne pelihousunsa tästä oikein kunnolla ja kenen kukkahattu on vinossa ensimmäisenä. Päivi Räsänen ja Silvia Modigin keskustelut voivat olla jossain tilanteessa varsin mielenkiintoista.. ;)

Alakerran naiseläjä näkyy olevan raskaana. Taas. Tuleva muksu on sitten numero viisi, nuorin katraasta ei vielä kävele ja vanhin on eskarissa. Voi ei. Toivottavasti se niiden talo valmistuu ennenkuin tuo viimeisin masuasukki tulee maailmaan.

(Pääsinpäs käyttämään tuota yökkis sanaa. Inhokkisanojen top 5 listalta tuo masuasukki. Mikä hemmetin masuasukki? Samaan kastiin menee sana avokki ja uutena sama ykköspaikalla jytky. ÄRRR.Meillä oli joskus shettisponi, jonka nimi oli Jytky... hän oli kovin ärsyttävä suuriegoinen, pieni, äkäinen, pureva ja potkiva musta poni. Raivostuttava persoona, kuten on raivostuttava sanakin tuo jytky.)

Tänään on muutenkin ollut hyvä päivä, otsan rypyt ovat olleet oikenemaan päin. Illalla teen viimehetken rahkapiirakat ennen reissun lähtöä ja otan loppuillan vaan lunkisti. Kyllä tämä tästä. :)

Aijaa

2011-04-19T10:48:00.003+03:00

Ei tarvitse miettiä miksi otsaani on ilmaantunut ällöttävä pystyryppy. Se on se kaikki tämä kulmien kutristelu ja naaman alaspäin vääntely jättänyt jo jälkensä, tummista silmien alusista puhumattakaan. Onneksi viikonloppu oli ihan leppoisa ja tasainen, tietyt prosessit etenivät pikkuhiljaa mutta vakaasti. Oli kaikenlaista asioiden "henkistä rakentamista ja purkamista", mutta hyvä tästä vielä tulee.

Lauantai meni seikkaillessa Kuopiossa ja sunnuntaina "edustehtävissä" eräillä jossain määrin töihin liittyvillä messuilla. Tulisukarapujen populaatio on nyt harvennettu mukavasti ja uudet laumat asuvat tällä hetkellä Juvalla ja Kaavilla. Moisille vipottelijoille tuntuisi olevan kysyntää enemmänkin, siinä sitä taas on kilohinta kohdillaan niillä öttiäisillä.

Ja kyllä. Odotan pääsiäistä, odotan kauniita keväisiä kelejä, rahkapiirakka, hyvää ruokaa, reissuja vapaata aikaa ja kaikenlaista tohuamista. Kenties mukaan mahtuu jokunen uuden ihmisen tapaaminenkin. Eikä haittaa, vaikkei keli nyt niin keväinen olisi kunhan on vapaata ja rauhaa. Olen sen kyllä ansainnut, viime aikojen tunnekuohut ovat taas verottaneet kohtalaisen paljon energioita ja jaksamista. Nyt on sen lataamisen aika. Ehdottomasti. :)

Päivä 19: Täällä minä asun

2011-04-19T08:23:00.000+03:00

Päivä 18: Tunteet

2011-04-18T19:48:00.001+03:00

On valitettavasti välillä tätäkin

Lesbohuora

2011-04-17T21:23:00.002+03:00

Onko sellaisia.? Antaako moisen ammatin harjoittaja pillua rahasta pelkästään naisille, vai olenko taas ymmärtänyt jotain väärin.? Ainakin jonkun herran mielestä lesbohuoria on olemassa ja ei, nämä sanat eivät olleet lausuttu minun kohteliaisuudekseni. Sen miehen onneksi varmaankin.
Jäin vaan jälleen kerran miettimään, että onko se oikeasti niin järkyttävää miehille oivaltaa naisen voivan oikeasti rakastua naiseen. Tai että se kaikki ei oikeasti pyöri sen seisovan kyrvän ympärillä ja seksi on muutakin kuin jalkojen levittämistä naiselta. Kovasti taas hämmästelen. Limelonkeron voimin vieläpä. Pöh ja höh.

Päivä 17: Hetki

2011-04-17T20:55:00.003+03:00

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva

2011-04-16T07:16:00.002+03:00

Juuri äsken omin käsin napattu otos juuri suihkusta tulleesta Neidistä keittiön pöydän äärellä aamukahvilla. Se varmaan selittää niin asusteen kun tukan takkuisuudenkin, kuin kuvan laadunkin. Mallin ulkonäölle ei nyt muutenkaan mitään voi, mutta kukkiihan se on perunakin. ;)

Päivä 15: Rakkautta

2011-04-16T07:12:00.007+03:00

Jos tätä pussaisi niin löytyisikö se prinssi tai prinsessa, onnellinen loppu ja puolivaltakuntaa. Niin ja se rakkaus myös. Jäi kokeilematta tällä kertaa...

Happamia ovat...

2011-04-15T07:34:00.008+03:00

Onhan ne, just nyt on kohtalaisen hankala keksiä sitä mikä tämän happamuuden veisi pois. Voi kuinka toivoisinkaan olevani hieman enemmän iloluontoinen ihminen, outoa miten joka asiasta onnistun kääntämään sen negatiivisen puolen esiin. MUR. Minkähän kiven alta sitä iloa pitäisi nyt lähteä etsimään tai miten kauas pitäisi "jotain määrittelemätöntä" paeta, että se olisi hyvä. Ärsyttää itseäänkin olla tällainen hiton hapannaama ja katkera ämmä. Ei kiva ei... ympäristöstä on varmasti vielä vähemmän kivaa.

Maksoin eilen elämäni ensimmäisen rikesakkonikin pois. Vain päivän myöhässä, olkoot se pienen ihmisen protesti hemmetin peltipoliiseja kohtaan. ;) Tuskin ne ehti minusta etsintäkuulutusta pistää moisesta rikkeestä ja olo oli kyllä kovin rikollinen ja syntinen.

Kaivan nyt sen ilon vaikka kaverin ilosta. Hänen pitkä odotus taitaa loppu näihin päiviin ja tähän viikonloppuun. Hengitysharjoitukset tuottivat polttojen jälkeen ihan mukavaa tulosta. Hienoa. Sanotaanko vaikka jee tähän. :)).

Ja kun kaivaamaan näitä ilon aiheita lähdin, niin ulkona on upea ilma, kohta pääsen kahville. Iloitsen myös siitä, että toinen kaveri sai rohkeutta irtisanoa itsensä paskasta duunista. Kolmas henkilö, minulle kovin tärkeä ihminen on muuten vaan iloinen löydettyään tärkeän ihmisen ja ystävyyden vierelleen yllättävältä taholta, yllättävän tyylisestä ihmisestä. Näin se elämä yllättää ja maailmankatsomus avartuu. Sunnuntai meneekin työhommissa, joten pitänee koettaa ladata akku täyteen jonkun kivan tekemisen parissa huomenna. Kävisköhän vaikka Kuopiossa? Matkaan voisi lähteä vaikka lasti tulisukarapulapsosia, ostajia moisille öttiäisille onkin yllättävän paljon. Ehkä otan kameran ja kaverin mukaan ja lähden kuvaamaan savolaista elämää ja luontoa?

Pääsiäisenä olisi tiedossa alustavasti reissua rannikolle ja toivottavasti pääsen myös käymään Turussa. Katsotaan nyt. Kyl tämä tästä, kyl tämä tästä. Ehkä tuon mantran hokeminen auttaa...

Päivä 14: Talvikuva

2011-04-14T18:49:00.001+03:00

Tätä se talvi oli, ei suinkaan ainaista ihanuutta, loistavia hankia ja kirkkaita kelejä. Taivas oli valmis satamaan taas uutta lunta ja sitkeä avantouimari meni pakkasta pelkäämättä rohkeasti veteen. Vain lumiukko ja minä kyttäsimme nouseeko se nainen enää merestä.
Muistan tätä kuvaa ottasessani sen älyttömän vitutuksen ja pakonomaisen tunteen. Kun on pakko ottaa muutama kuva vaikkei huvita kun nyt täällä kerta olen ja vaikka kylmää ja tuulee ja pimeänkin tulee... MURRR.Minä en ollut tuolloin parhaimillani, eikä talvikaan sen puoleen. Hah, mutta nyt talvi on takana.

Lälläälää...

Mietintöjä

2011-04-13T19:38:00.002+03:00

Hiljattain eräs henkilö kysyi minulta, mikä minä kuvittelen oikein olevani. Vakiovastauksena sanoin, etten kuvittele olevani yhtään sen enempää. Ikävä huomata, että olin tässäkin asiassa väärässä. Voi hitto. Kolinalla tultiin taas alas. Hittojen hitto. Tippuminen sattuu. Auts. Toinen auts on lupaamani asia, mitä nyt omalla laillani kadun. Auts, auts sekin. Kaikenlaista sitä tulee luvattua, nyt vaan pitäisi löytää se positiivinen asia mitä se lupaus toi kuulema tullessaan. Oma moka siis tämäkin.

Pähkäilin myös muuttoa. Työmatka moninkertaistuisi, mutta kun se olisi rivarin päätyasuntoa järven rannalla, vuokra kallistuisi piirun verran ja asunnossa olisi sauna. Ainoa seinänaapuri on kuulema talvet muualla, eli ainakin sitä rauhaa siellä olisi. Eikä siellä ole kiljuvia ja tömiseviä kakaroita. Ehkä siellä on sitten kyttääviä mummonaapureita. Hmm... Pitäisikö käydä katsomassa moista kämppää?

Päivä 13: Teema "valoa"

2011-04-13T19:17:00.002+03:00

Naps poikki meni se työkalu. Jokainen löytäkööt sen valon nyt mistä haluaa. ;)

Feikkitunnistimet osa 2

2011-04-12T16:28:00.005+03:00

Tänään oli auton määräaikaishuolto ja samalla reissulla oli tarkoitus tutkia vähän muutakin. Ja kyllä, oli siinä sadetunnistin siinä tuulilasissa, vaikka huoltohemmo tietämystäni julkesi taannoin puhelimessa kyseenalaistaa. Joo-o ja ei se automaaginen sadetunnistin siis toiminut huoltoäijän näpeissäkään. Vikaa oli (kuulema) etsitty pitkään ja hartaasti, soiteltu x-määrää korjaamoja läpi neuvoa-antavia kysellen. Vika oli hyvin looginen, eli joku jossain, joskus oli unohtanut sähkön johtavuuteen vaikuttavan geelimömmön sadetunnistimen anturin ja lasin välistä. Ilmankos ei pelittänyt minulla ja oletettavaa on, ettei se härpäke ole koskaan edes toiminutkaan. Ehdin jo kerätä hillittömät raivot päivän aikana varastoon valmistautuessani riitelemään kuka sen korjauksen loppupeleissä maksaa, myyjäliike vai maahantuoja. Pääsin kuitenkin helpolla. Laskun maksaja en ollut minä. Liekkö joku meksikolainen herra kokoonpanolinjalla tuon mokan tehnyt, vai missähän ne nämä ylimääräiset hilavitkuttimet sitten näihin autoihin asentelevatkaan.

Ehkä jossain vaiheessa voisi sataa vettä ihan pikkaisen, sillä haluaisin testata tuota korjattua sadetunnistinta. Toimiiko tihku ja mihin tahtiin. ;) Oikesti se sade saa olla jossain kaukana ja poissa. Keskityn täällä nauttimaan lämmöstä ja keväästä ja auringosta ja hyvästä mielestä ja ja ja... ;) niistä endorfiineista kanssa. Oih ja voih.

(Tunnustan nolona. Piti käydä illemmalla pihalla ruiskimassa suihkepullolla vettä tuulilasille. Ja kyllä, se toimii sittenkin. Eikä hävettänyt kuin vain vähän)

Aah

2011-04-12T07:52:00.004+03:00

sekä muita nautinnollisia äännähdyksiä. Neiti kaivoi polkupyörän talvivarastosta ja sukkuloi sillä pitkän tauon jälkeen töihin. Tekipäs se hyvää, eli voi näitä ihania endorfiineja taasen. Tästä tuli todella hyvä fiilis, enemmän tätä jostain mulle, jookosta? Tästä työpäivästä taitaakin tulla tehokkain pitkään aikaan. Ilahduin muutenkin eilen illalla hyvin pienestä asiasta, eli eiköhän se taas ole todistettu. Siihen tyytyväisyyteen ei loppupeleissä niin paljoa tarvitse. :)

Päivä 12: Arkeni

2011-04-12T05:45:00.004+03:00

Ilman näitä tavaroita arkisesta aamusta tai ainakin tulevasta työpäivästä tulisi aika surkeaa. Tapanani on kasata tavarat illalla eteisen lipaston päälle odottamaan aamun lähtöä, joten siinä ne nyt odottavan huomisen lähtöä. Olo olisi kovin orpo jos näistä jotain jäisi pois. Tuntisin oloni alastomaksi, jos vakiosormukset, kello tai riipus puuttuu. Ilman autoa elämä olisi hieman hankalempaa, toki työmatka taittuisi muutenkin tarpeen vaatiessa. Puhelimista työkännykkän unohtaminen kotiin olisi erittäin paha juttu. Omaa kännykkää ilman voisin toki olla, mutta kellon kuuluu olla vasemmassa ranteessa ja sormusten vasemmassa peukalossa ja oikeassa nimettömässä. Kodin avainten unohtaminen tietäisi myös kulunvalvonnan/työaikaleimausten katkeamista töissä, joten sitäkään avainnippua ei ole syytä unohtaa. Kalenteri löytyy onneksi molemmista kännyistä, joten sen unohtaminen olisi varmaan kaikkein vähinten arkea haittaava tekijän. Uskomaton rojumäärä. Tarvitaanko tätä kaikkea todella? :(

(Kuvaa on hieman lavatettu. Siirsin yhden tuikkukynttiläkipon 10 senttiä vasemmalle ja usein oma kännykkä on yön latauksessa joko tuossa, tai yöpöydälläni. Muuten kuva on kovin oikeaa arkea vastaava.)

Päivä 11: Hullua

2011-04-11T16:35:00.002+03:00

Säästäväinen Neiti menee kauppaan ja bongaa moisen ihmeellisyyden halavalla. Reilun euron hintaan lähtee ainekset maustekakkuun tyyliin "lisää vain vesi". Tätähän täytyi siis kokeilla edes kerran elämässä. Ja kun se oli halpa, siis Sulo Vilen-oireyhtymä jylläsi pahimman kerran.

Noin 50 minuutin jälkeen leipomus oli valmis ja Kakku oli hyvää ja maukasta. LIsäsin ohjeen mukaan vain vettä ja pienen lirauksen öljyä "täyteläisen maun" aikaansaamiseksi.

Ja sotku leipomisen jälkeen oli valtaisa. Miten kukaan voi sotkea siistin keittiön näin täydellisesti yhden pahvipurnukkakakun takia. ( No paiston kyllä myös samaan sotkuun lounaaksi kalaruokaa). Tämä jos mikä on hullua. Ei mikään ihme, että yksin asuva Neiti ei kovinkaan usein jaksa leipoa kun jäljet ns. feikkileipomisestakin on jo tällaista.

Tohinoita

2011-04-10T16:31:00.003+03:00

Viikonlopun suunnitelmien muututtua yllättäen ihan viimetipassa, oli perjantaina keksittävä varasunnitelma B. Lauantaina käänsin auton nokan kohti Jyväskylää ja suurin motiivi reissulle oli vierailla paikallisessa Biltemassa hakemassa hiekkaa akvaarioon. Oheishyötynä tuli myös tutustuttua sikäläisiin akvaarioliikkeiden tarjontaan ja seikkailtua muutamassakin kukkakaupassa. ;)

Suunnitelmissani oli ollut jo pitemmän aikaa karkean pohjamateriaalin vaihtaminen akvaariossa hienojakoisempaan ja monnivatsanahka-ystävällisempään materiaaliin. Olin jo jonkin aikaa kuunnellut ihmisten kehuja Bilteman hiekan puhtaudesta ja koska laiskuus iski päätin itsekkin kokeilla karkeajakoisen soran/hiekan vaihtamista hienompaan ja vaalempaan. Lopputuloksena voin vaan liittyä kehujien joukkoon. Hujautin hiekan altaaseen ja lopputulos oli vuorokauden kuluessa kuvan kaltainen. Yhtään ylimääräistä vedenvaihtoa ei tarvittua vaan suodattimet puhdistivat veden nopeasti lievästä sameudesta kirkkaaksi alle vuorokaudessa.

Ei enää kipeätä selkää inhottavan pesurumban jälkeen, ei enää hiertyneitä käsiä ja liuskottuneita kynsiä. Toki tämä hiekka maksaakin enemmän, verrattuna lähirautakaupan hiekkasäkkiin, mutta tästä helppoudesta maksoin ihan ilomielin. Ja rehellisyyden nimissä Bilteman säkkien liikuttelu oli myös huomattavasti käyttäjäystävällisempää. On hieman eri asia liikutella 17 kilon vahvaa muovisäkkiä, kuin 40 kilon paperisäkkiä. Tästäkin siis plussat menee Bilteman hiekalle. Olen tyytyväinen. :)

Muita havaintoja viikonlopusta on runsas nukkuminen ja univelkojen kuittaaminen sekä huolestunut havainto tekniikan mahdolliseta riikkoontumiseta. Kuvaputkitelevisioni hävittää nykyisin äänensä säännöllisen epäsäännöllisesti. Äänet palautuvat takaisin uudelleen käynnistämisen jälkeen, mutta hieman alkaa mietityttää joko uskollinen palvelija on tullut tiensä päähän. Ajatus uuden telkkarin ostamisesta hirvittää ihan vaan runsaan valikoiman ja erilaisten tekniikkojan takia. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää.

Päivä 10: Tämä tekee minut onnelliseksi

2011-04-10T14:23:00.004+03:00

Muutama päivä sitten otettu kuva pihamaalta. Siellä on kuraa, eli lumet sulaa, eli tulee kevät ja EI ENÄÄ LUMIEN KOLAAMISTA!!! JEEEEEEE !!!! :)) Tästä jos mistä olen onnellinen.

Toki on niin ihanaa sekin, että lapset menevät aina sinne kuralätäkköön leikkimään. Tämäkin kuvan sen todistaa, tosin ilman niitä muksuja. Alakerran Äiti ei vaan ollut huudosta päätellen yhtään niin iloinen luovasta, leikkivästä lapsestaan joka istui lätäkössä ja uitti kintaitaan siellä suurella antaumuksella. Huuto oli kova, ensin äidillä ja sitten Antti-muksulla. Kaikenlaista se tuo lapsiperheiden elämä pitääkin sisällään.

Nyt sitten sain kirittyä kuvahaasteen ajantasalle, kun tämän nyt myöhässä aloitin. Jatkossa tulee se yksi kuva/per päivä tahtia. Toivottavasti.

Päivä 9: Päivän asu

2011-04-10T14:22:00.002+03:00

Muutama minuutti sitten napsittu kuva koivistani jalkarahilla. Istun Sohvatuolissa, läppäri sylissä ja kamera viereisellä tuolilla. Yläosasto ei ollutkaan enää julkaisemiskelpoinen, virttynyt t-paita ja pikkarit. Mutta sukat lämmittävät. ;)

Päivä 7: Kuva jota en ole koskaan julkaissut

2011-04-10T14:21:00.006+03:00

Tämä on varmasti ensimmäinen ja viimeinen nakukuva julkisesti minusta. Uintipaikkana todella kirkavetinen, hyytävän kylmä Koloveden kansallispuiston "joku vesistö". 21.6.2008

Päivä 8: Suosikkikuva

2011-04-10T14:21:00.005+03:00

Pohjois-Savolainen järvimaisema. Pikainen otos matkalla jostain jonnekkin. Heti ja tunnelma on jäänyt mieleen. Toki kuvia on miljoona muutakin, mutta olkoot tämä riittävän neutraali.